Kuula: Janne ei häpeä mitään niin paljon kuin sitä, että hän oli koulukiusaaja

Kuula: Janne ei häpeä mitään niin paljon kuin sitä, että hän oli koulukiusaaja

Kiusaaminen satuttaa myös kiusaajaa. Hänkin tarvitsee parantumista ja anteeksiantamisen kokemusta.

25-vuotias mies käveli kadulla, olkoon nimeltään Veikko. Tarina on tosi, mutta vaihdan nimet toisiksi. Vastaan sattui tulemaan tutun näköinen tyyppi, vanha koulukaveri Janne.

Tai ei Janne mikään kaveri ollut, päinvastoin. Hän oli kiusannut Veikkoa koko yläasteen. Muutkin kiusasivat, mutta Janne oli heistä pahin, jengin johtaja. Oli pitkälti Jannen syytä, että Veikon koulunkäynti oli melkoista painajaista.

Nyt kohtaaminen oli toisenlainen. Janne pysäytti Veikon ja jutusteli niitä näitä. Sitten hän palasi yli kymmenen vuoden takaisiin asioihin. Hän pyysi anteeksi sitä, että oli kiusannut Veikkoa. ”Häpeän syvästi sitä, millainen olin silloin ja miten kohtelin sinua”, sanoi Janne.

Hän oli kuin vitsaus tai syöpä, joka söi opettajien työn iloa ja esti muita oppimasta.

Koulukiusaaja oli aikuistunut ja osasi mennä itseensä. Kyllä hän jo teininä tajusi mitä teki, mutta ei välittänyt. Oli coolia olla jengin kunkku, joka saa kannustavat röhönaurut alistaessaan muita.

Nyt kiusaaja näki itsensä toisin. Kouluvuosien muisto nosti pintaan häpeän. Hän oli pilannut yhden nuoren elämän. Ei ole liioittelua sanoa näin. Kun kouluun meno on yhtä painajaista, elämä on silloin pilalla. Tältä kiusatusta tuntuu.

Entinen kiusaaja ymmärsi myös, että hänestä kirjoitetaan aina koulujen alkaessa. Hän oli kuin vitsaus tai syöpä, joka söi opettajien työn iloa ja esti muita oppimasta. Hänen takiaan koululaitoksen energia kuluu muuhun kuin siihen, miksi se oikeasti on olemassa.

Kiusaaminen pistää myrkyn myös kiusaajaan, joskin se alkaa purra vasta paljon myöhemmin.

Janne ei selitellyt kiusaamistaan millään nuoruuden tyhmyydellä. Ei hän idiootti ollut kouluikäisenä, päinvastoin. Osasi sosiaalisen pelin, vallankäytön ja aikuisten pyörittämisen. Eikä hänellä ollut sen kummempia ongelmia. Siksi kiusaaminen hävettikin jälkeenpäin niin paljon. Nyt se tuntui silkalta pahuudelta ja sydämettömyydeltä.

Puhutteleva tapaaminen. Kiusaaminen pistää myrkyn myös kiusaajaan, joskin se alkaa purra vasta paljon myöhemmin. Tekee kipeää tajuta, minkälainen ihminen on aikanaan ollut. Myös moni entinen kiusaaja kantaa nyt haavoja, joista hän tarvitsee parantumista ja anteeksisaamisen kokemusta.

Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi