Kuula: Kaikkien pelastuminen on tavattoman kaunis idea – miksi sitten kristinusko ei opeta sitä avoimesti?

Kuula: Kaikkien pelastuminen on tavattoman kaunis idea – miksi sitten kristinusko ei opeta sitä avoimesti?

Yksittäinen kristitty voi omassa mielessään vakuuttua siitä, että kaikki pääsevät taivaaseen, mutta hän ei voi sen nojalla luvata kenellekään muulle mitään.

Helvetti on mahdoton mahdollisuus. Ikuinen itku ja onnettomuus. Kaikkivaltias Hyvyys ei salli kenellekään sellaista kohtaloa. Hän taivuttelee jokaisen sielun taivaan kotiin.

Näin monen intuitio sanoo. Silti harva kristitty ajattelija on avoimesti kannattanut kaikki pääsevät taivaaseen -oppia eli universalismia. Ehkä monikin on fanittanut sitä mielessään, mutta on pysytty visusti kaapissa. Viimeisin merkittävä universalismin julkinen puolustuspuhe tulee arvostetulta ortodoksiteologi David Bentley Hartilta (That All Shall Be Saved: Heaven, Hell, and Universal Salvation, 2019).

Erityisen kiinnostavaa Hartin kirjassa on tahdon analyysi. Yleisin moderni helvettipuolustus vetoaa tahdon vapauteen. Jumala ei hylkää ketään, mutta jotkut päättävät itse kääntää selkänsä taivaan autuudelle. Näin helvetti syntyy vapaan tahdon kieltäytyessä Jumalan armosta.

Tai joka ikinen ihminen taantuu itse saatanaksi ja koko luomakunta täyttyy pelkällä kärsimyksellä.

Tämä ei ole mahdollista, Hart esittää. Meidät on luotu jumalahakuisiksi olennoiksi, joten taivumme luonnostamme taivasta kohti. Tahto suuntautuu itselle hyvään ja oman olemuksen mukaiseen, joten jokainen sielu avautuu aikanaan Jumalan kutsulle. Kukaan kun ei torju omaa hyväänsä.

Tosin emme ole täydessä terässä. Tahtomme on vikaantunut ja näkökykymme sumentunut. Se ei ole este, vaan hidaste, Hart väittää. Jumala parantaa tahtomme. Se ei ole väkivaltaa, vaan ihmisen tekemistä siksi, mitä hän jo lähtökohtaisesti on.

Lisäksi Jumala pelaa reilua peliä. Hän saattaa jokaisen ennemmin tai myöhemmin täyden informaation tilaan, jossa ihminen ei valitse suuntaansa sokkona, vaan hän näkee kirkkaasti oman hyvänsä ja sen, mitä Jumala hänelle tarjoaa. Niinpä kukaan ei päädy kadotukseen. Näin ollen tahdon vapaudesta seuraa argumentti kaikkien pelastumisen puolesta, ei sitä vastaan.

Entä jos tahto kuitenkin toimii täysin puhtaalta pöydältä, sattumanvaraisesti? Jospa minkäänlainen tehdasasetus ei ohjaa ihmisten suhdetta Jumalaan, vaan he luovat itse itsensä perusvalinnollaan.

Mahdoton idea, Hart jyrähtää. Jos Jumala loisi random-tahtoja, hänellä ei olisi mitään takeita siitä, miten ihmisille lopulta käy. Niinpä hän ottaisi kohtuuttoman riskin. Saattaisi nimittäin käydä niinkin, että vain häviävän pieni joukko päätyy taivaan autuuteen. Tai joka ikinen ihminen taantuu itse saatanaksi ja koko luomakunta täyttyy pelkällä kärsimyksellä. Kaikkihyvä ei voi ryhtyä näin uskaliaaseen arpapeliin. Random-tahtojen luominen on moraalisesti vastuutonta. Kyllä tahdot luodaan hakeutumaan kohti hyvää.

Ehkä hän ei olekaan länsimainen tasajakoon pyrkivä demokraatti, vaan itämainen despootti, jonka käsistä jotkut sielut saavatkin joutua hukkaan ja tuhoutua.

Pätevältä kuulostaa. Kaikkien pelastuminen on muutenkin tavattoman kaunis idea. Miksi sitten kirkot eivät ole koskaan avoimesti opettaneet sitä? Koska Raamatun varoituksia kadotuksen mahdollisuudesta ei rohjeta ohittaa. Pahan mysteeri on todellinen, emmekä voi tietää, minkälaista vahinkoa se saa aikaan. Universalismi arvaa liian uskaliaasti historian loppuratkaisun.

Lisäksi esimerkiksi Hartin universalismi laittaa liikaa painoa tulkinnalleen tahdon luonteesta. Jospa se onkin virheellinen. Eikä siitäkään ole takeita, että Jumala itse tahtoisi kaikkien autuutta. Ehkä hän ei olekaan länsimainen tasajakoon pyrkivä demokraatti, vaan itämainen despootti, jonka käsistä jotkut sielut saavatkin joutua hukkaan ja tuhoutua. Ikuista piinahelvettiä on toki vaikea puolustaa, mutta sen voi perustellusti korvata tyhjiinraukeamisella. Kadotetut peruuttavat oman olemassaolonsa.

Niinpä kirkot eivät rohkene opettaa kaikkien pelastumista, vaikka sitä toki toivotaan ja rukoillaan. Sen sijaan yksittäinen kristitty voi omassa mielessään vakuuttua universalismista, mutta hän ei voi sen nojalla luvata kenellekään muulle mitään. Pelissä kun on niin paljon. Ja toisaalta ei mitään. Asiat ovat mitä ovat riippumatta siitä, mitä itse ajattelee niistä.

Ps. Huippukiinnostava seminaari universalismista verkossa ja Aleksanterin teatterissa 9.–10. lokakuuta.

Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi