Kuula: Joskus riparilaiset kiusaavat toisiaan tavalla, joka aikuisen kohdalla olisi pahoinpitelyä
Pääsääntöisesti riparit ovat turvallisia paikkoja. Aina nuoria ei kuitenkaan voi suojella toistensa kovuudelta.
Vieläkin mieltä painaa tilanne riparilta vuosien takaa. Leirin puolivälissä eräs nuori tuli kertomaan, että hänelle vinoillaan ilkeästi. Muuan porukka nimittelee, naureskelee ja vaihtaa silmäyksiä keskenään. Mutta eivät koskaan vetäjien silmien alla. Näinhän kokeneet kiusaajat tekevät.
Nuori kielsi puuttumasta asiaan, koska siitä seuraisi vain harmia hänelle. Sen sijaan hän lähti leiriltä kesken pois. Tyypillinen tilanne. Kiusattu väistyy. Kyllä minua harmitti. Kotiväki oli uskonut silmäteränsä haltuumme, mutta emme pystyneet suojelemaan häntä toisten kovuudelta.
Vielä useammin kiusattu väistää jo ennen riparia. Kun kuullaan, että tietty tyyppi tai porukka on lähdössä omalle leirille, pyydetään ryhmän vaihtoa tai jäädään kokonaan pois riparilta. Kouluajan piinasta halutaan kesälomaa.
Olen ollut noin 90 nuorten leirillä seurakunnassa. Ripareita ja isoskoulutuksia. Osaan hommaa kohtuullisesti. En silti voi taata, että ripari olisi turvallinen paikka jokaiselle.
Nuoria kun on niin moneen lähtöön. Jotkut ovat tottuneet hakemaan kiksinsä toisten tökkimisestä. En tarkoita asiaan kuuluvaa perusvääntöä, vaan pirullisempaa vittuilua, jonka tarkoitus on alistaa ja nujertaa.
Tapoja on leegio silmien pyörittelystä mukaleikkimieliseen olkapään nyrkittämiseen. Ihmeesti he löytävät joukosta sen arimman sielun, joka ei osaa panna vastaan. Ja homma tehdään ovelasti aikuisten selän takana. Senkin he osaavat.
Miten nuorten maailmassa voikin olla sellaista säälimättömyyttä? Eikö heillä pitäisi olla puhdas sydän, ihan jokaisella?
Tänäkin kesänä monia nuoria pahoinpidellään riparilla. Tätä termiä ei tosin käytetä, koska ilmiöön on niin totuttu. Aikuisten maailmassa samasta kohtelusta tulisi työsuojelu- tai poliisiasia.
Toki me riparin vetäjät otamme asiattoman käytöksen heti puheeksi, jos sellaista huomaamme, ja soitamme kiusaajan kotiin puhuttelun jälkeen. Kokeneen kehäketun tunnistaa puhuttelutilanteessa. Hän myöntää mokansa, ilmaisee katumusta ja lupaa käytökseen muutosta. Käsi menee sydämelle niin tottuneesti, että hän on arvatenkin ollut samassa tilanteessa ennenkin.
Loppuleiri menee sitten paremmin, mutta arvaahan sen, että kun bussista lähdetään, toisen rääkkääminen jatkuu ennallaan. Hohhoijaa ja Herra armahda. Miten nuorten maailmassa voikin olla sellaista säälimättömyyttä? Eikö heillä pitäisi olla puhdas sydän, ihan jokaisella?
P.S. Ettei tulisi väärä käsitys, niin kerrotaan, että tässä on vain yksi kapea puoli rippileireistä. Pääsääntöisesti ne ovat turvallisia paikkoja. Joskus ripari on koulukiusatulle suorastaan terapeuttinen kokemus. Täällä olikin toisenlaista.
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Talibanin ukot eivät tiedä, mitä on rakkaus naiseen – sääliksi käy
PuheenvuorotAnkea heimoperinne ja nurinkurisesti tulkittu uskonto sumentavat kyvyn asettua toisen asemaan.