Kuula: Joulun sanoma on suorituskristillisyyden vastakohta

Kuula: Joulun sanoma on suorituskristillisyyden vastakohta

Jeesus syntyy sydämeen ja se on vähän kuin tulisi ystävä kylään. Ei tarvitse tehdä mitään.

Sydämeeni joulun teen on aivan ihana laulu. Erityisesti tykkään kohdasta jossa sanotaan, että ”sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen, taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.”

Tavattoman kauniisti sanottu.

Tunnistan tosin sisimmässäni lukon. En osaa hiljentää itseäni Jumalani edessä. En tiedä, ottaako sydämeni oikeasti vastaan Jeesus-lapsen kaikkine lahjoineen.

Joskus nuorempana tuo lukko ahdisti minua paljonkin. Koin että muut olivat oikeita kristittyjä ja minä vain näyttelin sellaisen roolia. Kun ei ollut hengellistä kokemusta, joka kertoisi että nyt Jeesus asuu sydämessäni.

Nykyään tajuan joulun hyvän sanoman paremmin. Tajuan miksi Neitsyt Maria on niin rakas kristikunnalle. Kaikki tietävät hänet Jeesuksen äidiksi, mutta hänessä on muutakin.

Enkeli ilmestyi Marialle ja kertoi mitä Jumala tahtoo. Maria tulisi kantamaan kohdussaan Jumalan Poikaa ja synnyttämään hänet. Maria antoi tähän suostumuksensa: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit”. Ja niin hän alkoi kantaa Jeesus-lasta sydämensä alla.

Uskon, että Maria sanoi nämä sanat meidän kaikkien puolesta. Hänen suostumuksensa koituu minunkin hyväkseni. Koska Maria sanoi kyllä, Jeesus-lapsi syntyy myös minun sydämeeni.

Niinpä minun ei tarvitse väkisin yltää johonkin uskonratkaisuun tai hengelliseen kokemukseen. Nekin on tehty puolestani.

Eikä minun tarvitse osata erikseen vastaanottaa Jeesusta. Hän syntyy sydämeeni eli tulee luokseni kuin ystävä kylään. Minä en tee siinä mitään, en edes avaa ovea. Olen vain.

Jeesus on kanssani, vaikka en ymmärrä asiaa enkä osaa selittää sitä kenellekään, en edes itselleni.

Tämä on suorituskristillisyyden täysi vastakohta. Sinulle on syntynyt Vapahtaja. Minut tämä löytö on ihanasti vapauttanut. En enää ahdistu Jumalani edessä, ihmisistä puhumattakaan.

Mutta eikö ihmisen pitäisi osata sanoa jotakin uskostaan? Ei välttämättä. Usko on Jeesuksen asumista sydämessä, ei uskonasioiden sanoittamista. Jeesus on kanssani, vaikka en ymmärrä asiaa enkä osaa selittää sitä kenellekään, en edes itselleni.

Siksi tuossa hienossa laulussa sanotaan, että Jeesus-lapsi syntyy ”mieleen hiljaiseen”. Mieli on hiljainen, koska sillä ei ole sanoja. Se ei osaa kertoa Jeesuksestaan, se vain ihmettelee. Ja ehkä kokee hetkittäin rauhaa ja syvää merkityksen tuntua.

Toki usko voi löytää sanojakin. Ja vahvempia kokemuksia. Elämään voi avautua myös tietoinen hengellinen ulottuvuus, kenties jopa polku kirkolle. Hiljainen ilo voi yllättää, koska löydät sellaista, joka sinussa jo on.

Olet perillä jo ennen kuin lähdet matkalle.

 

Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi