Kuula: Kaikkein paskinta työtä on työnhaku

Kuula: Kaikkein paskinta työtä on työnhaku

Olen seurannut tuttujen työnhakua. Ei ihme, että itkettää ja jurppii.

Ensin perehdyt hakemasi duunin sisältöön. Luet nettisivut ja opiskelet firman toimenkuvan. Sitten viilaat täsmähakemuksen. Tuot esiin osaamisesi ja työkokemuksesi. Kehut persoonaasi ja kerrot saamastasi palautteesta.

Ekaa paikkaansa hakevalla ei tietenkään ole alan työkokemusta. Silloin haalitaan kasaan se mitä saadaan, vaikka lastenhoitokeikat naapuriin ja kesätyö hautausmaalla.

Joillakin aloilla hakijoiden suuri määrä tekee kilpailun järkyttävän kovaksi ja lopulliset valinnat osin sattumanvaraisiksi.

Niinpä kohtuulliset ylisanat ovat luvallisia hakemuksessa ja haastattelussa, jos sinne asti päästään. Muuten ei ole toivoakaan päästä ehdokaslistan loppuarpajaisiin.

Hakuprosessissa tulee outo fiilis. Täytyy olla täydellinen tehoihminen päästäkseen töihin.

Hakuprosessissa tulee outo fiilis. Täytyy olla täydellinen tehoihminen päästäkseen töihin.

Jo töissä olevat eivät kuitenkaan ole tätä. Päinvastoin. Saatat hakea töihin taloon, jossa ”työskentelee” joukko sammuneita tähtiä. Tympeitä persoonia. Vanhentuneita tietoja ja kehnoja taitoja. Kehitys jämähtänyt paikalleen aikaa sitten.

Tuntuu pirun pahalta kuulla työtuoleissaan lojuvista vajaasuorittajista, kun itse olisi valmis antamaan satakymmenen prossaa, jos vaan pääsisi töihin.

Näinkin on tapahtunut monessa paikassa. Nuori hakija saa vähäksi aikaa töitä, kun vakituinen vetäytyy uupumislomalle. Vakkarin jäljiltä työkenttä on kehnossa jamassa, mutta nuori saa sen jälleen kukoistamaan. Esimies kehuu ja kollegat tykkäävät.

Paikka täytyy kuitenkin jättää vakkarille tämän palatessa naama pitkänä töihin. Työalan alasajo alkaa taas, mutta minkäs teet. Virkamies saa kenkää vain virkarikkeestä. Kuollut lasti palaa työpaikalle ja virkea nuori kortistoon.

Kaikkein ankeinta työnhaussa on hylsyn saaminen. Valintamme ei kohdistunut teihin. Kielteinen päätös lyö mielen maahan ja ruumiin sängynpohjalle. Turha vaiva taas. Voi äiti!

Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi