Kuula: Mitä jos lopettaisimme rukoukset toisten puolesta kirkossa?

Kuula: Mitä jos lopettaisimme rukoukset toisten puolesta kirkossa?

Jumalahan tietää jo kaiken ja haluaa auttaa pyynnöistämme riippumatta.

Mitä jos lopetettaisiin kokonaan kirkoista esirukoukset? Siis ne, joissa Jumalalta pyydetään jotakin. Tyydytään vain kiittämään, se kun on kohtuullista. Jätetään pyynnöt vähemmälle.

Puutelistan esittely kaikkitietävälle nimittäin kuulostaa tosi oudolta. Etenkin kun ne toistetaan pyhä toisensa jälkeen ja vielä joka kirkossa.

Ei kai esirukous ole mitään huutoäänestystä, jonka teho mitataan matemaattisella kaavalla? Mitä enemmän hurskaita rukoilijoita ja pitempiä pyyntöjä, sitä varmempi tulos.

Järki sanoo, että kertalaukaus riittäisi. Auta ja SOS! Yläkerta ei tarvitse toistoa ja tarkennuksia. Jätetään sellainen hokeminen pakanoille, kuten Jeesus ehdotti.

Herää pahvi! Valtakunnassasi on hätä!

 

Lisäksi esirukoukseen sisältyy kiperä filosofinen probleema. Jumala tietää jo maailman hädän. Kun hän kerta on hyvä, hän reagoi siihen pyynnöistämme riippumatta. Niinpä esirukous ei tuo lisäapua mihinkään eikä rukoilemattomuus haittaa ketään.

Ja vielä, Jumalaa eivät luodut komentele. Jos hän ei halua tehdä jotakin, mikään ihmiskunnan möykkä ei käännä hänen päätään. Siksikin esirukous näyttää turhalta.

Tietty joku sanoo, että esirukous vaikuttaa rukoilijaan. Toki. Mutta se on vain sivuvaikutus. Varsinainen idea on auttaa niitä, joiden puolesta rukoillaan. Se on esirukous eli rukous muiden edestä. Siksi syyksi ei riitä rukoilijan saama hyöty.

On tosi vaikeaa ymmärtää esirukouksen logiikkaa. Olisi kova houkutus lopettaa ne kokonaan.

Esirukouksia ei silti voi jättää pois kirkonmenoista, ei edes niitä väsyttäviä pyyntölistoja. Tähän on kolme syytä.

 

Ensinnäkin, Jumala vaan käskee esirukoilemaan. Tässä pätee armeijan logiikka: esimiehen käsky riittää motivaatioksi. Omalla käsityksellä ei ole merkitystä. Sorry ja onneksi.

Toiseksi, inhimillinen myötätunto vaatii rukoilemaan. Ihmisten hätä pakottaa puhumaan asiasta Jumalalle, jos kerta sellaiseen uskotaan. Ja joskus purnaamaan valituspsalmien hengessä. Herää pahvi! Valtakunnassasi on hätä!

Kolmanneksi, esirukous oikeasti vaikuttaa. Se tulee osaksi Jumalan itsensä työtä. Mutta vain silloin kun jotakin pyydetään Jumalan tahdon mukaan. Me elävät osaamme huonosti tällaisen täsmärukouksen, joten pyyntömme on hakuammuntaa haulikolla. Onneksi perillepäässeet rukoilevat kanssamme. He näkevät kaiken kirkkaammin.


Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi