Kuula: Työyhteisön mutamestareita pidetään älykköinä, tosiasiassa aurinkoihmiset vievät asioita eteenpäin
Joskus omaa laiskuutta rationalisoidaan muistuttamalla siitä, kuinka hankalaa kaikki on.
Kaksi vankia katseli kaltereiden läpi. Toinen näki mutaa, toinen auringon. Tässä arjen ikitotuus. Voimme valita, mitä katsomme ja miten tulkitsemme ympärillämme tapahtuvia asioita.
Jotkut näkevät maailman ihanan kirkkaassa valossa. Paljon on hyvin ja viatkin korjataan aikanaan. Työpaikalla he ovat melkoisia aarteita, oikeita aurinkoihmisiä. He iloitsevat työstään ja antavat sen näkyä päällepäin. He kannustavat kollegoitaan ja kirjoittavat mailiensa loppuun jotakin kohottavaa. He ihan oikeasti loistavat valoa ympärilleen.
Mjääh, onpa imelää. Tuollaiset hyperpositiiviset pollyannnat ovat naiiveja. Tosiasiassa maailma haisee, ja minä myös.
Näin narisee aurinkoihmisen vastakohta, mutamestari. Ja oikeassa hän on. Kuonaakin löytyy kaikkialta, jos sitä haluaa hypistellä.
Kumma kyllä, näihin paskatutkan pyörittäjiin liitetään helposti sankaruuden leima. On muka älykästä huomata uhat ja ongelmat. Ja rohkeaa dropata tunnelma töräyttämällä kiusallinen totuus ilmoille. Inhorealistinen tosiasioiden tunnistaminen on viisauden alku, he väittävät. Vain siitä käsin maailma muuttuu, he väittävät.
Aurinkoihmiset sen sijaan oikeasti rakentavat maailmaa.
Onhan se niinkin, mutta silti ihmettelen mutamestareiden kykyä narrata muita. Kun he sylkevät mustat mielipiteensä, muut luulevat kuulleensa jotakin syvällistä ja oivaltavaa. Vaikka kyse saattaa olla vain tyhmyydestä, peruspahasta olosta tai laiskuuden rationalisoinnista.
On helpompi osoitella ongelmia kuin ryhtyä toimimaan. Nämä purnaajat vievät harvoin mitään eteenpäin työpaikalla tai missään muuallakaan. Nakertavat vain muiltakin tekemisen iloa.
Aurinkoihmiset sen sijaan oikeasti rakentavat maailmaa. He tietävät saman kuin mitä nämä mustamaalaajat, mutta eivät jumitu siihen, vaan menevät eteenpäin. Niinpä he saavat aikaan enemmän kuin vain oman työpanoksensa, sillä he nostavat muistakin esiin heidän parhaat puolensa ja voimaannuttavat heidät toimimaan yhteiseksi hyväksi.
Joskus he loistavat valoa mutamestarinkin kuoppaan. Opettavat esimerkillään, että toisenlaisella asenteella saadaan aikaan enemmän. Ja voidaan itsekin paremmin.
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Seurakuntiin tarvitaan älyllistä herätystä sen sijaan, että heti lyödään pöytään mysteerikortti
PuheenvuorotJeesuksen opetuslapset eivät olleet lapsia vaan oppilaita.