null Kuula: Seurakuntiin tarvitaan älyllistä herätystä sen sijaan, että heti lyödään pöytään mysteerikortti

Kuula: Seurakuntiin tarvitaan älyllistä herätystä sen sijaan, että heti lyödään pöytään mysteerikortti

Jeesuksen opetuslapset eivät olleet lapsia vaan oppilaita.

Luterilainen kirkko selittää liikaa. Sanan kirkosta on tullut pään kirkko. Hengellisyys taantuu opillisuudeksi. Taivasta hallitaan sanoilla.

Tällaista kritiikkiä olen kuullut sen kohta 40 vuotta, jonka olen seurannut kirkollista elämää. Jumalaa yritetään määritellä ikään kuin hänestä tiedettäisiin jotakin varmaa.

Ehkä meidän teologien puheet kuulostavat tältä. En silti saa kiinni kritiikistä. Minusta asia on pikemminkin päinvastoin. Eivät seurakunnat mitään opintopiirejä ole. Kaukana siitä. Konsertit vetävät paremmin kuin luento- ja keskustelusarjat. Tunnetta ruokitaan tujakammin kuin ajattelua. Joulua juhlitaan laulamalla, ei pohtimalla inkarnaatiota.

Tätä alkuun ihmettelin, kun tulin yliopiston tutkijasta pappisvirkaan, kunnes tajusin, ettei uskon tiedollinen ymmärtäminen vain kiinnosta kaikkia teologeja.

Papit koulutetaan yliopistoissa, mutta ei meistä akateemikkoja tullut. Emme edes keskenämme keskustele teologiasta. Tätä alkuun ihmettelin, kun tulin yliopiston tutkijasta pappisvirkaan, kunnes tajusin, ettei uskon tiedollinen ymmärtäminen vain kiinnosta kaikkia teologeja. Monien intressit ovat muualla, ja hyvä niin, olemme erilaisia.

Silti toivon seurakuntiin älyllistä ja tiedollista herätystä. Hyviä luentoja ja keskustelutilaisuuksia. Sivistäviä saarnoja. Opetuskirjojen lukemista. Yritystä oikeasti ymmärtää uskoa sen sijaan, että heti kättelyssä lyödään pöytään mysteerikortti. Meillä kun on myös hyviä pohdittuja vastauksia uskonkysymyksiin.

Jo Raamatussa kehotetaan tähän: ”Olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.” Kristittyjen yhteisöiden pitäisi olla myös opintopiirejä. Jeesuksen opetuslapset eivät olleet lapsia vaan oppilaita.

Siksi uskon, että monikin toivoisi seurakuntiin älyllistä herätystä ja hengellisesti rakentavaa aivoruokaa, iloista ja ylpeää uskon aikuisuutta.

Sanotaan sama vielä toisella tavalla. Moni kristillisen vakaumuksen omaksunut ihminen on opiskellut vaativan maallisen ammatin ja käyttää työssään suurta tietomäärää. Silti uskonymmärryksessä jäädään peruskysymysten tasolle. Eivät he itsekään halua tällaista epäsuhtaa. Siihen vain ajaudutaan jotenkin.

Siksi uskon, että monikin toivoisi seurakuntiin älyllistä herätystä ja hengellisesti rakentavaa aivoruokaa, iloista ja ylpeää uskon aikuisuutta. Varmasti sellaisia hankkeita kirkosta löytyykin. Ne eivät vain näy kauas tai ylitä uutiskynnystä.

Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi