Kuula: Voi hyvin siellä koirien taivaassa, Neppu-kulta
Koirasta voi tulla perheenjäsen, terapeutti ja elämänkatsomuksen opettaja.
Näin kävelyllä lapinkoiran nostamassa jalkaa ja luulin hetken, että siinähän on meidän Neppu. Meillä kun oli neljäntoista vuoden ajan suloinen lapinkoira. Sitten se tuli vanhaksi ja muutti koirien taivaaseen.
Nepukka oli meille perheenjäsen ja terapeutti, jolle annoimme sukunimen Eläin. Neppu Eläin opetti meille, mitä on uskollisuus. Hän oli aina iloisena ovella vastassa. Kiva kun tulit kotiin, rapsuta taas. Heppuli haukkui rohkeasti oravia ja kylään tulleita miespuolisia. Kadulla käyttäytyi aina siivosti.
Ilotulitteita hän pelkäsi, niin kuin kai kaikki koirat. Ja pierutyynyä Neppu pelkäsi myös. Hänelle tehtiin sillä kerran kurja kepponen. Onneksi Neppu-herra antoi sen laupiaasti anteeksi, vaikka siitä jäikin hänelle pysyvä trauma. Raukka kavahti ilkeää pierutyynyä vielä vuosienkin jälkeen.
Lohdutukseksi naapurin Rapsu kävi meidän pihalla, ja kohta Nepususta tuli isä.
Mikään pyhimys ei koiramme ollut. Se teki myös pahoja. Pureskeli takapihan sähköjohdon, söi minun voileivän − ja pahimpana kaikesta − tappoi mummolan kissan. Viimeksi mainittu järkytti meitä kovin, etenkin lapsiamme. Miten Neppu kehtasit?
Nelijalkainen opetti minulle, miten väärässä ihminen voi olla. Alkujaan minä en halunnut koiraa. En tajunnut, mitä taikaa ihminen näkee kotieläimessä. Kun perhe alkoi puhua sellaisesta, keksin legioonan vasta-argumentteja.
Koirat nuuhkivat ihmisten jalkovälejä ja toistensa takapuolia. Yksi rakki kakkaa kadunvarteen vuodessa keskimäärin viidenkymmenen metrin mittaisen pötkön. Ne haukkuvat, purevat kenkiä, levittävät tauteja ja suunnittelevat salaa maailmanvalloitusta.
Mutta kun vaimo pyysi riittävän monta kertaa, pakkohan koiraan oli suostua. Ja arvaahan sen, että ihastuin Neppuliin saman tien. Muidenkin koirat muuttuivat suloisiksi.
Miten väärässä sitä voikaan olla? Miten mieli voikaan muuttua? Tästä opin suhtautumaan varovasti omiin vahvoihin mielipiteisiin. On helppoa luulla tosi tyhmää sellaisesta, mistä ei ole omaa kokemusta.
Luojan suuremmat suunnitelmat koskevat vain enkelten kaltaisiksi tarkoitettuja ihmisiä, ei järjettömiä eläimiä.
Nyt Nepukka on eläinten taivaassa. Vai onko sellaista ollenkaan?
Tutkijapappina olen opiskellut tätäkin aihepiiriä. Osa kristikuntaa ei usko eläinten taivastoivoon. Luojan suuremmat suunnitelmat koskevat vain enkelten kaltaisiksi tarkoitettuja ihmisiä, ei järjettömiä eläimiä.
Toisen koulukunnan ajatuspolut ovat paljon kiinnostavampia, joten seurataan ennemmin niitä.
Sen mukaan ihminen ei ole poikkeuksellinen olento, vaan on muutakin arvokasta, tietoista ja ”sielullista” elämää. Siksi on mahdollista, että jotkut eläimetkin kutsutaan aikanaan tuonpuoleiseen, sinne, mitä nimitämme lapsenomaisesti taivaaksi.
Lisäksi kristikunta kuulee kuningasapostoli Paavalilta, ettei pelastus koske vain ihmiskuntaa, vaan muukin luomakunta odottaa sitä huokaillen. Jumalan Poika pyhittää kaiken luomakunnan uudenlaiseen yhteyteen Luojansa kanssa.
Jos siis on ihmisten taivas, sellainen odottaa muitakin eläviä sieluja,
myös koiria ja klingoneita. Toki tässä törmätään rajanvedon ongelmaan. Entä kastemadot, bakteerit ja mitokondriot? Äkkiseltään ameeban taivaselämä kuulostaa absurdilta.
Paras lopettaa spekulointi tähän. Eihän tällaisesta voi tietää. Tuonpuoleisuus ja kuolemanjälkeisyys on meille melkoinen salaisuus.
Tosin tästäkin opin jotakin meidän Neppu-koiralta. Hän katseli usein minua lukemassa kirjaa. Hauva ei taatusti tajunnut mitään kirjoitetun tekstin ideasta. Mutta ymmärsi että joku juju tuossa paperipinon tuijottamisessa kuitenkin on.
Me ihmiset olemme samanlaisia kuoleman edessä. Kunnioitamme sitä yhtä hartaasti kuin koira kirjaansa lukevaa ihmistä. Emme tiedä, mitä siinä tapahtuu, mutta aavistamme että siinä piilee enemmän kuin minkä silmä vain näkee.
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pappi Kari Kuula, 59, arvostaa eläintiloja salakuvaavia aktivisteja: ”Jos eläinten tehotuotanto keksittäisiin nyt, siihen ei suostuisi kukaan”
HengellisyysKari Kuulan mukaan kristinuskosta olisi hyvinkin voinut kehittyä eläinmyötätuntoinen uskonto.
