null Pääkaupunkiseutulaiset haluavat, että kirkko auttaa vanhuksia, vähäosaisia ja elämän kriiseissä olevia – moni pitää tärkeänä myös seksuaalivähemmistöjen tukemista

Pappi Harri Nurminen tervehti Mari Laukkasta koronatyyliin Länsimäen kirkolla viime vuoden syyskuussa pidetyssä messussa.

Pappi Harri Nurminen tervehti Mari Laukkasta koronatyyliin Länsimäen kirkolla viime vuoden syyskuussa pidetyssä messussa.

Pääkaupunkiseutulaiset haluavat, että kirkko auttaa vanhuksia, vähäosaisia ja elämän kriiseissä olevia – moni pitää tärkeänä myös seksuaalivähemmistöjen tukemista

Kahdessatoista kaupungissa tehdyssä kyselytutkimuksessa näkyy kirkon suuri ongelma: entistä useampi jäsen ei koe kirkkoa itselleen erityisen merkitykselliseksi.

Kun kahdessatoista suuressa kaupungissa kysyttiin 6 796 ihmiseltä, mitä he seurakunnaltaan eniten toivovat, vastaus oli selvä. Kuului vastaaja kirkkoon tai ei, uskoi tai ei, hän halusi todennäköisesti kirkon keskittyvän toiminnassaan erityisesti auttamistyöhön.

Sanan haluttiin näkyvän tekoina, joiden pitäisi kohdistua eniten apua tarvitseviin. Seurakuntien toivottiin pitävän ennen kaikkea huolta vanhuksista ja vähäosaisista sekä tukevan ihmisiä elämän kriiseissä. Seuraavaksi tärkeimmäksi kyselyssä nousivat mielekkään tekemisen järjestäminen lapsille ja nuorille ja mukanaolo elämän tärkeimmissä hetkissä.

– Kysely kertoo, että suomalaiset odottavat seurakunnilta konkreettista työtä kristillisen lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. Havainto haastaa seurakuntia pohtimaan paitsi resurssien suuntaamista, myös entistä selkeämmin viestimään lähimmäisenrakkauden merkityksestä osana kirkon uskoa ja perustehtävää, Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola pohtii.

Pääkaupunkiseudun seurakuntien listan kärjessä tärkeimpänä olivat samat auttamiseen liittyvät asiat. Kyselystä käy ilmi myös, että vastaajat odottivat seurakunnilta vielä nykyistä enemmän, sillä näissä tehtävissä onnistumisessa nähtiin parantamisen varaa. Ihmisten odotukset ja arvio onnistumisesta kohtasivat parhaiten monipuolisten jumalanpalvelusten järjestämisessä ja kristillisen perinteen siirtämisessä seuraaville sukupolville.

Pääkaupunkiseudulla koettiin muuta maata tärkeämmäksi myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tukeminen, varsinkin Helsingissä. Vaikka pääkaupunkiseudun seurakunnat osallistuvat laajasti esimerkiksi Pride-festivaaliin ja suhtautuminen sateenkaariväkeen on täällä melko avaraa, odotukset ovat nykytilaa suuremmat.

”Sain apua, kun tarvitsin”

Auttamistyön tärkeys näkyi myös sanallisissa kommenteissa. ”Fokusoikaa heikompien auttamista.” ”Mielestäni on hyvä, että seurakunta ja kirkko ovat olemassa sitä tarvitseville ihmisille. Teette hyvää työtä, vaikka en itse asiakaskuntaan aikuisena enää kuulukaan.” ”Itse sain seurakunnalta apua muutama vuosi sitten, kun apua tarvitsin. Siitä olen erittäin kiitollinen. Apu tuli todella tarpeeseen.”

Onko kyselyn keskeinen viesti siis se, että ihmiset odottavat uskon näkyvän teoissa?

– Selkeästi niin, ja tämä on aivan oikein ja ymmärrettävää. Vantaalaiset haluavat, että kirkko tekee hyvää ja auttaa elämän kriiseissä, Vantaan seurakuntien viestintäpäällikkö Meri-Anna Hintsala sanoo.

– Tutkimuksen keskeinen viesti on, että espoolaisten mielestä kirkon tehtävä on auttaa. Tämä nousee sekä valmiista vaihtoehdoista että omin sanoin kirjoitetuista vastauksista, Espoon seurakuntien viestintäpäällikkö Urpu Sarlin komppaa ja lisää, että korona-aika on nostanut listan kärkeen vanhuksista huolehtimisen.

Helsingin seurakuntien viestintäpäällikkö Kimmo Holappa nostaa esille sen, että Helsingissä vastaajien odotukset liittyvät myös maahanmuuttajien tukemiseen. Hän arvioi, että pääkaupungin asukkaissa on erityisen paljon niitä, joille ihmisoikeudet ja tasa-arvo ovat tärkeitä arvoja myös suhteessa kirkkoon. Tätä korostavat erityisesti nuoret naiset.

Kahdentoista kaupungin kyselyssä annettiin myös sanallista palautetta. Teksteistä nousivat eniten esille auttamiseen liittyvät sanat.

Kahdentoista kaupungin kyselyssä annettiin myös sanallista palautetta. Teksteistä nousivat eniten esille auttamiseen liittyvät sanat.

Kyselyssä tutkittiin erikseen kaupungeissa asuvien tunteita kirkkoa ja lähintä seurakuntaa kohtaan. Empatia-analytiikasta vastanneen NayaDaya Oy:n toimitusjohtaja Timo Järvisen mukaan tutkimus osoittaa kirkon virittävän ihmiset myötätuntoon.

– Myötätunto kertoo ahdingosta. Tunne saa ihmiset auttamaan toisiaan. Koronapandemia on ollut koettelemus sekä kirkolle että kansalaisille, joiden kärsimyksiä kirkko pyrkii lievittämään, Järvinen sanoo.

Ihmisten luottamus pitää ansaita

Kyselyssä vastaajia pyydettiin kuvailemaan seurakuntaansa yhdellä laatusanalla. Espoon seurakuntien sanapilvessä useimmiten toistuivat sanat hyvä, etäinen, tuntematon, aktiivinen ja monipuolinen. Helsingissä korostuivat helposti lähestyttävä, etäinen, näkymätön, uskonnollinen ja laaja.

Myönteisiä arvioita vahvistaa paikallinen, näkyvä toiminta, joka jättää tunnejäljen.
– Vantaan seurakuntien viestintäpäällikkö Meri-Anna Hintsala

Vantaan seurakuntia kuvaavista termeistä sanapilveen nousivat vahvimmin ihmisläheinen, turvallinen, lämmin, lähellä ja etäinen.

– Vantaalla on tapahtunut muutosta positiiviseen suuntaan verrattuna vuonna 2018 tehtyyn tutkimukseen. Kyselystä selvisi toisaalta myös, että myönteisesti seurakuntaan suhtautuvien osuus on vähentynyt ja neutraalien osuus kasvanut. Myönteisiä arvioita vahvistaa paikallinen, näkyvä toiminta, joka jättää tunnejäljen. Työn näkyväksi tekemiseen tarvitaan aktiivista viestintää, Meri-Anna Hintsala sanoo.

Urpu Sarlinin mukaan iso kysymys on, miten seurakunnat voivat olla ihmisten elämässä näkyvästi läsnä Espoon kaltaisessa kaupunkiympäristössä, josta puuttuu selkeä keskusta. Hänen mielestään täytyy lähteä siitä, että mikään ei tule annettuna, vaan ihmisten luottamus pitää ansaita.

– Toisaalta tutkimuksesta näkyy, että ne kokemukset, joita vastaajat itse ovat viimeisen vuoden aikana saaneet, ovat positiivisempia kuin yleiset mielikuvat kirkosta. Olisi paljon huolestuttavampaa, jos tämä olisi toisin päin. Kirkon jäsenten mielikuvat ja tuntemukset seurakunnista ovat myös myönteisempiä kuin vastaajien keskimäärin, Sarlin sanoo.

Kimmo Holappa lisää, että pienikin kontakti vaikuttaa, ja yleensä positiiviseen suuntaan. Tässä ei näytä olevan valtavan suurta eroa siinä, onko osallistunut konkreettisesti johonkin toimintaan vai saanut seurakunnasta merkitykselliseksi kokemansa viestin.

– Siksi Vantaan seurakuntien uudessa strategiassa on konkreettinen tavoite: pyrimme kohtaamaan jokaisen seurakuntalaisen vuoden aikana. Kohtaaminen jättää tunnejäljen, ja se voi olla esimerkiksi jokin teko tai henkilökohtainen viesti, kuten kirje, tekstiviesti tai merkityksellinen lehtijuttu, Hintsala sanoo.

Kun tutkimukseen kysyttiin, missä vastaajat ovat kuluneen vuoden aikana seurakuntia kohdanneet, uutismedia ja käynnit hautausmaalla nousivat pääkaupunkiseudulla kärkeen. Kirkolliset toimitukset olivat Helsingissä ja Espoossa seuraavina, Vantaalla sosiaalinen media. Kaupungista riippuen 20–27 prosenttia ei ollut kohdannut seurakuntia missään.

Tunnettuustutkimuksen mukaan Kirkko ja kaupungin tietävät myös kirkkoon kuulumattomat.
– Espoon seurakuntien viestintäpäällikkö Urpu Sarlin

Monipuolisen viestinnän merkitys on kaupunkiseudulla suuri. Tärkeimmät välineet ihmisten tavoittamisessa ovat pääkaupunkiseudulla Kirkko ja kaupunki -media, erityisesti painettu lehti, ja seurakuntien nettisivut. Painetusta lehdestä tehdyn lukemistutkimuksen mukaan Kirkko ja kaupunki on lähes kolmannekselle lukijoista ainoa tai lähes ainoa side seurakuntaan.

– Etenkin ruuhkavuosina elämä on niin kiihkeää, että oma media voi olla monelle ainoa kontakti seurakuntaan. Tunnettuustutkimuksen mukaan Kirkko ja kaupungin tietävät myös kirkkoon kuulumattomat, Sarlin kertoo.
Espoossa Kirkko ja kaupunki -lehden tiesi 86 prosenttia, Helsingissä 92 prosenttia ja Vantaalla 86 prosenttia vastaajista.

Merkityksettömäksi seurakunnan kokee 22–26 prosenttia vastanneista. Kuvaa on muokattu.

Merkityksettömäksi seurakunnan kokee 22–26 prosenttia vastanneista. Kuvaa on muokattu.

Nykyaikana kirkon pitää olla henkilökohtaisesti merkityksellinen

Tunnettuustutkimuksen mukaan vastaajien enemmistö piti seurakuntia luotettavina, suvaitsevaisina, avoimina ja uskottavina. Samoin vastaajien enemmistö koki seurakunnat rutiininomaisina, varovaisina ja kangistuneina.

Pääkaupunkiseudun seurakuntiin liitettiin useimmin seuraavia tunteita: tyytyväisyys, myötätunto, ilo, kiinnostus, rakkaus ja pettymys. Sanallisista viesteistä selvisi, että pettymykseen vaikutti esimerkiksi se, ettei saanut apua tai puhelimeen ei vastattu. Lisäksi pettymystä aiheutti sekä kirkon liian myönteiseksi että liian kielteiseksi koettu suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin. 

NayaDayan aineistosta käy ilmi, että Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä 67–68 prosenttia kirkkoon kuuluvista vastaajista tuntee positiivisia tunteita omaa tai lähintä seurakuntaa kohtaan. Negatiivisia tunteita tuntee 7–8 prosenttia. Merkityksettömäksi seurakunnan kokee 22–26 prosenttia vastanneista. Kirkon kannalta huolestuttavinta on, että kirkosta eroamista harkitsevien joukossa on eniten niitä, joille kirkko on merkityksetön.

Sen, mitä kirkko tekee tai viestii, täytyy resonoida positiivisesti omien tärkeiden kokemusten, arvojen tai elämäntavan kanssa.
– Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan Kimmo Ketolan mukaan tämä aika on yksilökeskeinen, ja ihmiset arvioivat suhdettaan instituutioihin entistä kriittisemmin.

– Jotta kirkko tai seurakunta koettaisiin merkitykselliseksi, niiden täytyy olla merkityksellisiä henkilökohtaisella tasolla. Sen, mitä kirkko tekee tai viestii, täytyy resonoida positiivisesti omien tärkeiden kokemusten, arvojen tai elämäntavan kanssa. Tässä suhteessa ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, ja moniarvoisessa yhteiskunnassa on haastavaa yrittää viestiä heille kaikille jotain positiivista. Aina on joku, jolle viesti särähtää, Ketola sanoo.

Hänen mukaansa kirkko on perinteisesti palvellut hyvin niitä, joille kristinusko on vahva henkilökohtainen vakaumus ja niitä, joille merkitys syntyy kulttuurisesti, tapojen ja perinteiden arvostuksen kautta, vaikka hengellinen elämä olisi vieraampaa.

– Kirkossa katveeseen on jäänyt iso joukko ihmisiä, joita kiinnostaa elämän henkinen ja hengellinen ulottuvuus, mutta perinteiset arvot tai kristillinen tapakulttuuri eivät juuri sytytä. Tästä syystä heidän suhteensa kirkkoon on usein aika horjuva, Ketola sanoo.

– Sitten on tietysti kasvava joukko ihmisiä, jotka mieltävät itsensä uskonnottomiksi. Heitä eivät hengelliset asiat kiinnosta, eivätkä myöskään perinteet. Kuten kyselystä käy ilmi, heilläkin on kuitenkin selkäytimessä ajatus, että kirkon perustehtävään kuuluu heikompiosaisista huolehtiminen. Tämä piirre siis yhdistää suomalaisia varsin perustavalla tavalla henkilökohtaisesta uskonnollisuudesta riippumatta.

Hautausmaa on suomalaisille erityisen merkityksellinen paikka, johon liitetään myös hengellisyys. Kuva on Malmin hautausmaalta.

Hautausmaa on suomalaisille erityisen merkityksellinen paikka, johon liitetään myös hengellisyys. Kuva on Malmin hautausmaalta.

Hautausmaalla lepäävät omat rakkaat

Kirkon halutaan pitävän hyvää huolta hautaismaista. Tämä on toinen asia, joka tuntuu yhdistävän suomalaisia kirkkoon. Kaikissa pääkaupunkiseudun seurakunnissa kirkko kohdattiin hautausmailla seuraavaksi yleisimmin heti median jälkeen.

Kun Espoossa ja Vantaalla pyydettiin ihmisiä mainitsemaan itselleen henkisesti tai hengellisesti merkityksellisiä paikkoja, niin Espoon tuomiokirkon ja Vantaan Pyhän Laurin kirkon lisäksi esille nousivat hautausmaat.

– Hautausmaalla lepää joku oma rakas. Hautausmaalla on kytkös historiaan, ja ne ovat myös kauniita paikkoja, Meri-Anna Hintsala pohtii.

Espoossa nousi esiin myös paljon luontoon liittyviä paikkoja. Samoin vantaalaiset vastaajat kertoivat luonnosta henkisesti tai hengellisesti tärkeänä paikkana. Mainintoja saivat esimerkiksi Sipoonkorpi, Korson Ankkapuisto, joen varren luonto ja Kuusijärvi.

Tämä kertoo siitä, että suomalaiset liittävät luontokokemukseensa pyhyyden tunnon. Niinpä se, että kirkko korostaa ympäristöasioita ja järjestää mahdollisuuksia hiljentymiseen luonnon keskellä, sopii suomalaisuuteen.

Merkitykselliseksi henkiseksi ja hengelliseksi paikaksi mainittiin usein myös oma koti.

 

Juttuun täydennetty lisää tutkimustuloksia 28.5. klo 10.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi