”Kun pääsin lopulta oman turvattomuuteni juurille, jumi lähti liikahtamaan”, sanoo Inka Ikonen. Hän on kirjoittaja, lyhytterapeutti ja somevaikuttaja.
Lapsen syntymä vyörytti liikkeelle rajun prosessin – Inka Ikonen oli turvaton lapsi, josta kasvoi turvallinen vanhempi
Inka Ikonen oli vähällä kuolla synnytyksessä. Shokki nosti pintaan vanhoja traumoja. Edessä oli pitkä ja kuoppainen tie, ennen kuin hän pääsi vapaaksi lapsuudesta asti kertyneestä painolastista.
”Koen olevani osastolla kaikesta huolimatta turvassa. Matka kotiin pelottaa kipujen takia, ulkomaailmaan astuminen kauhistuttaa vauvan vuoksi ja kotiin meno ahdistaa. – – Mitä jos sektiohaavani repeää ja suolet lentävät ulos? Mitä jos veritulppa kulkeutuu keuhkoihini?”
Inka Ikosella, 35, oli monia riskitekijöitä, mutta ilokseen hän tuli luonnollisesti raskaaksi. Synnytyksessä lähes kaikki meni kuitenkin pieleen, paitsi se suurin asia: äiti ja lapsi selvisivät hengissä. Ikonen joutui silti todelliseen hengenvaaraan ja selviytyi täpärästi. Kaikki tapahtui niin äkkiä ja yllättäen, että vastasynnyttänyt äiti oli shokkitilassa vielä kotonakin.
”Menneeseen ei ole kosketusta, tulevaisuutta ei ole. On vain turtaa tyhjyyttä”, Ikonen kuvailee kirjassaan Sinussa näen minut (Kirjapaja 2024).
Tuore äiti oli huonossa kunnossa.
– Vireystilani sahasi äärimmäisen ylivireyden ja alivireyden välillä. Ylivireys jotenkin suojeli minua tunteilta: kun en pysähtynyt, en tuntenut henkistä kipua. Sitten alivireys pudotti minut taas johonkin omaan kuplaani, missä mikään tai kukaan ei oikein pystynyt tavoittamaan minua, Ikonen kertoo nyt talvisena aamuna keskuskirjasto Oodin kahvilassa.
– Ne olivat tosi pelottavia hetkiä. Oma keho ja mieli eivät olleet hallinnassani. En esimerkiksi fyysisesti pystynyt puhumaan.
Neuvolan terveydenhoitaja huomasi ahdingon
Ylivireänä Inka Ikonen ei pystynyt nukkumaan yöllä, vaikka mies ja lapsi olisivat nukkuneet rauhallisesti. Suljetuin silminkin hän näki häikäiseviä valoja. Oli parempi vain maata pimeässä silmät auki, ja aamulla olo oli järkyttävän väsynyt.
Miehen hyvä yöuni herätti Ikosessa kateutta ja ärtymystä, ja vauvan tarvitsevuutta oli vaikea kestää, mikä taas aiheutti lisää syyllisyyttä. Olo oli päivisin ulkopuolinen ja yksinäinen, eikä hän oikein halunnut tavatakaan ketään.
Ratkaiseva apu tuli neuvolan kautta. Ikonen pääsi psykoterapiaan.
– Terapiassa ymmärsin, mikä tämä ilmiö oli. Synnytystrauma nosti pintaan käsittelemättömiä traumoja myös paljon pidemmältä ajalta. Kun pääsin lopulta oman turvattomuuteni juurille, jumi lähti liikahtamaan.
Ikonen oli kokenut elämässään monia raskaita asioita. Nuorena koettu kohdunulkoinen raskaus oli aiheuttanut hengenvaarallisen tilanteen. Kolme uupumista kolmessa eri media-alan työpaikassa kertoivat osaltaan sisäisestä vaativuudesta ja riittämättömyyden tunteesta, jotka vainosivat häntä – mutta miksi?
Ratkaisevan tärkeää Inka Ikoselle oli se, että hän löysi neuvolan avulla psykoterapian.
Käänteentekevä hetki omassa terapiassa
Hiljattain Inka Ikosella ja hänen puolisollaan oli juhlan paikka: 12 vuotta yhdessä. Myös pahimpina hetkinä, kuten alivireyden kahlitsemana, Ikonen koki puolisonsa kutsuvan häntä traumakuplasta ihmisten ilmoille. Välillä oli myös suloisia hetkiä vauvan kanssa: pienen ihmisen hymy ja nauru, laulaminen lapselle ja tämän jalkapohjien hierominen saivat Ikosen palaamaan tähän hetkeen.
– Silloin muistin, että enhän minä ole yksin, tämä vauva on tässä! Ja puolison kanssa iloitsimme yhdessä vauvasta.
Sisäinen lapsi tyyntyy huomatessaan, että ei ole mitään hätää.
Vauvavuonna he saivat kaupungilta perheterapiaa, mikä auttoi heitä perheytymään. Ikonen kävi myös omassa terapiassa. Käänteentekevää ja koskettavaa hetkeä tuolla matkalla hän kuvaa sisäisen lapsen löytymiseksi.
– Se pieni Inka oli lapsuudessa kokenut samoja tunteita, joita aikuisena Inkana koin synnytyksen jälkeen: yksinäisyyttä, turvattomuutta ja häpeää. Häpeä oli ihan ytimessä.
Ikonen kirjoittaa kirjassaan: ”Se oli sellaista vuosikymmeniä pullottunutta homeen hajuista häpeää, joka oli syntynyt lapsuudessani. Häpeään kiteytyi ydinkokemukseni itsestäni. Se saa minut kokemaan, että olen aina vääränlainen enkä ole arvokas.”
Turvattomuuden juurisyy oli häpeä
Häpeä syntyi lapsuudenkodin epävakaassa ilmapiirissä. Siihen kuului ajoittain henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tästä seurasi krooninen hylkäämisen pelko ja miellyttämisen tarve, ettei vain joutuisi hylätyksi. Häpeää pahensivat koulukiusaaminen ja ex-kumppanin väkivaltaisuus.
Terapiassa Inka Ikonen tutustui myös sisäiseen kriitikkoonsa.
– Se on kuin kärttyinen noita-akka, joka on koko ajan osoittelemassa, mitä teen väärin ja miten huono ja arvoton olen. Sisäisen kriitikon mielestä en voi muuta kuin epäonnistua. Kriitikko sättii ja ruoskii, sillä aina löytyy jotakin, mitä olisin voinut tehdä vähän paremmin tai toisin tai mikä oli hölmösti sanottu.
Hanna Variksen grafiikan vedos Kuunpalvoja on Inka Ikoselle tärkeä teos.
Ikonen ymmärsi, että ankara kriitikko halusi suojella pientä Inkaa satuttavilta tilanteilta ennalta ehkäisevästi.
Mutta nyt hän on aikuinen ja tekee sen itse. Hän on opetellut itsemyötätuntoa.
Mitä se tarkoittaa? Ikonen kuvaa mielenliikkeitään:
– Kuka tälle sisäiselle lapselle voisi olla julma ja vaativa? Ei, haluan tarjota hänelle rakkautta, turvaa ja myötätuntoa. Sisäinen lapsi tyyntyy huomatessaan, että ei ole mitään hätää. Aikuisena tiedän, että osaan hoitaa esimerkiksi tietyn jännittävän tilanteen.
Muutos ei ole tapahtunut nopeasti eikä helpolla. Ikonen on kulkenut pitkän tien turvattomasta lapsesta turvalliseksi vanhemmaksi, ja opettelu ja kasvaminen jatkuvat.
Tämä on ollut Ikosen elämässä niin suuri asia, että hän halusi opiskella asioita ja kouluttautui lyhytterapeutiksi. Nyt hän toimii viestintäalan yrittäjänä ja lyhytterapeuttina. Somevaikuttajana hän käsittelee mielenterveyden ja henkisen hyvinvoinnin kysymyksiä Instagram-tilillään inka.ikonen, jota seuraa lähes 14 000 ihmistä.
Ja mikä kaikkein tärkeintä, Inka Ikonen on nyt onnellinen äiti, vaikka ei uskonut edes koskaan saavansa lasta.
Laajasalon rannat ovat Inka Ikosen tuttuja lenkkireittejä. Toipumisensa aikoina hän sai kerran lenkillä hyviä uutisia puhelimeensa ja oivalsi, miten voi heittäytyä hyvään ja unohtaa huolet hetkeksi.
Mistä apua ahdistuneelle äidille? Auttavia tahoja on useita, esimerkiksi nämä:
ensijaturvakotienliitto.fi/vauvaperhe
mielenterveystalo.fi (Raskaus- ja vauva-ajan mielen hyvinvoinnin omahoito-ohjelma)
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kun mikään ei tuo hyvää oloa – näin tunnistat kehityksellisen trauman ja saat apua
Hyvä elämäJos ihminen ei ole tullut vauvana ja pienenä lapsena nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi, hän mukautuu, suorittaa ja yrittää ostaa huomiota, jota luulee rakkaudeksi, sanoo kouluttajapsykoterapeutti Juha Klaavu.
