Leikola jeesustelee: Euroopan Tinderissä on pelisääntönsä – Mitä Jeesus tekisi Brexitin suhteen?

Leikola jeesustelee: Euroopan Tinderissä on pelisääntönsä – Mitä Jeesus tekisi Brexitin suhteen?

Identiteetti perustuu hämmästyttävän usein pienen mutta pippurisen meikäläisen yhdyskunnan pärjäämiseen ylivoimaiselle isolle toiselle.

Kirjoitan tätä Britanniassa tietämättä, olenko vielä Unionissa silloin kun, arvoisa lukijani, näet tämän. Tai unionihan se on Yhdistynyt Kuningaskuntakin. Kullakin neljällä osalla – Englannilla, Walesilla, Skotlannilla ja Pohjois-Irlannilla – on oma futismaajoukkueensa, kolmella viimeksi mainitulla oma hallituksensa ja parlamenttinsa. Wales valloitettiin, Skotlanti sopi asiasta vuonna 1707 ja Irlannin pohjoispuoli syntyi, kun etelä irtosi unionista.

Ei tästä taida selvitä ihan antamalla keisarille, mikä keisarin on. Sitä paitsi maallista valtaa edusti jo taannoin hallintohimmeli, johon kuuluivat mm. kuningas Herodes sekä eräs P. Pilatus.

Jos jokin on nykyajalle kaikkialla tyypillistä, se on ihmisten halu valita identiteettinsä itse.

Hallinto ei todellakaan koskaan ole vain rakennetta, vaan yhtä lailla identiteettiä. Identiteetti perustuu hämmästyttävän usein pienen mutta pippurisen meikäläisen yhdyskunnan pärjäämiseen ylivoimaiselle isolle toiselle. Suomi talvisodassa, Englanti heti perään Saksan Wehrmachtia vastaan, mutta myös Rob Roy Skotlannin puolesta Englantia vastaan. Voisihan identiteetti perustua kansantanhuihin tai karjalanpiirakkaankin, mutta kyllä sapelinkalistelu ja toksinen uho on sittenkin enemmän asian ydintä.

Jos jokin on nykyajalle kaikkialla tyypillistä, se on ihmisten halu valita identiteettinsä itse. Maailma nähdään suurena voileipäpöytänä, itseilmaisua eivät kahlehdi kylien ahtaat normit. Tinderissäkin voi valita millainen on ja lisäksi tuntea yhteenkuuluvuutta kenen hyvänsä kanssa – ja moni heila osoittautuukin olevan todellakin kuka hyvänsä.

Aikuisten Euroopan Tinderissä on tietysti enemmän pelisääntöjä. Erota saa, mutta kakkua ei voi syödä ja pitää. Kotiintuloaikaan saa pidennystä vain, jos on hyvä syy. Kiusallista ja ikävää nykyihmiselle sellainen!

Jokin osa ihmisluontoa on vieläkin johdonmukaisuuden ystävä. Johdonmukainen elämä on loppujen lopuksi helpompaa ja mukavampaa. Vaikka asian hoksaamiseen sitten ehtisi kulua se elämä.

Kyllä Britanniakin vielä jotakin hoksaa. Ihmisistä sekin on vain kokoonpantu.


Kirjoittaja on kirjailija ja kolumnisti.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi