null Markus Leikola pani ristiinnaulitun Jeesuksen elämään simpanssina – nyt hän alkaa jeesustella Kirkko ja kaupungin verkkokolumnistina

Kirjailija Markus Leikola on kiinnostunut etiikasta. Trond H. Trosdahl/Lehtikuva

Kirjailija Markus Leikola on kiinnostunut etiikasta. Trond H. Trosdahl/Lehtikuva

Hyvä elämä

Markus Leikola pani ristiinnaulitun Jeesuksen elämään simpanssina – nyt hän alkaa jeesustella Kirkko ja kaupungin verkkokolumnistina

”Nykyaika on pelkkää virvatulten perässä juoksemista”, sanoo Leikola.

Kirjailija Markus Leikola haluaa keskustella Jeesuksesta. Tarve on niin kova, että hän tahtoo ihan sen takia Kirkko ja kaupungin kolumnistiksi.

Kenen Jeesusta Leikola julistaa? Maailmassa on jeesuksia varmaan niin paljon kuin on Jeesukseen uskovia kirkkoja. Niitä kirkkoja on yhteensä vajaat 40 000, ja niiden sisälläkin lukemattomia näkemyksiä. Jeesus-käsityksiä on niin monia, että luulisi jonkin niistä kelpaavan myös Leikolalle. Millaisen tiedon varassa Leikola Jeesus-kuvansa rakentaa?

– En hanki Jeesusta koskevia tietoja enkä luuloja mistään vaan luon niitä itse, Leikola sanoo.

Tästä se soppa syntyy. Se Jeesus, josta Leikola mielellään kertoo, sijaitsee tällä hetkellä varmuuskopiona pilvessä, sillä kyseinen Jeesus on Leikolan tulevan romaanin päätähti. Kustantaja on aikatauluttanut niin, että sana tulee musteeksi paperille ensi syksynä.

– Kun romaanin Jeesus pitkäperjantaina riippuu ristillä, hän tarkistaa, että Golgatalta väki on jo häipynyt. Sitten hän hyppää ristiltä alas. Hänellä nimittäin on ongelma, sillä hän epäilee, että hänen isänsä on tullut vanhuudenhöperöksi. Siksi on syytä varmistaa, että onhan Jumala varmasti luonut omaksi kuvakseen ihmisen eikä simpanssia, jonka geeneistä kuitenkin 99 prosenttia on samoja, Leikola kuvailee.

– Asia on luonnollisesti siinä määrin vakava, että Jeesuksen täytyy varmistaa asia, mutta aikaa on vain maanantaihin asti, koska silloin hautaa tullaan avaamaan. Siinä välillä Jeesus joutuu elämään toisen elämän simpanssina nimeltään Hesus espanjalaisittain, Leikola sanoo.

Tämä on teologinen kysymys. Kristinuskossa ihmiseksi tullut Jumala uhraa itsensä. Mutta kenen puolesta, Leikola miettii.

– Vanha vastaus on, että Jeesusta tarvitaan sovittamaan synnit sun muut. Mutta miksi tähän tarvitaan niin monimutkainen temppu? Mitkä ovat niitä syntejä, jotka täytyy sovittaa? Milloin toisen puolesta uhrautuminen on perusteltua?

Kuplat teillä on keskuudessanne aina

Leikola ei ensisijaisesti julista syntien sovitusta Golgatan verellä vaan pohtii, miten tullaan eettisesti paremmiksi ihmisiksi, jeesuksiksi. Niinpä Leikolan nimikkopalstan otsikoksi tulee Leikola jeesustelee.

– Sitä aina ajatellaan, että mitä se Jeesus tekisi, jos hän nyt yhtäkkiä laskeutuisi tänne. Kiinnostavampaa on, millaisia eettisiä johtopäätöksiä erilaisista asioista voisi tehdä, Leikola sanoo.

Vastaus riippuu siitä, millaiseksi kukin jeesuksensa kuvittelee.

En kuitenkaan katso erityisen tarpeelliseksi keskustella siitä, onko bakteerilla sielua.
– Markus Leikola

Joten voisiko arvoisa kirjailija sittenkin kertoa, mistä hän oman jeesuksensa tempaisee? Missä kuplassa tällainen jeesus elää?

– Kuplia liioitellaan, Leikola sanoo.

– Todellisuudessa niitä ei ole sen enempää kuin ennenkään, mutta niillä saadaan helpommin klikkiotsikoita. Ihminen on aina ollut samaan aikaan itsekäs ja epäitsekäs, ja jokaisessa meissä on molemmat puolet, hän sanoo.

Leikolan mukaan ihmisillä on paljon enemmän yhdistäviä kuin erottavia piirteitä.

– Luulen, että oikeasti kuplat ovat olleet jo pitkään olemassa, mutta nyt ne vain näkyvät paremmin, kiitos digitaalisen jalanjäljen, Leikola sanoo.

Hänen mielestään maailma ei ole niin erilainen kuin ehkä luullaan, sillä ihminen muuttuu evoluutiossa hyvin hitaasti.

– Ihmiskunnan historia kertoo enemmän ympäristön kuin ihmisen muuttumisesta. Bakteerikin muuttaa itseään, mutta ihminen ei. Uusimman tutkimuksen valossa näyttää siltä, että yksittäinen bakteeri toimii eri tavalla kuin kokonainen bakteeriyhdyskunta, vaikka tietysti voisi ajatella, että bakteerilla nyt ainakaan ei ole vapaata tahtoa, Leikola sanoo.

– En kuitenkaan katso erityisen tarpeelliseksi keskustella siitä, onko bakteerilla sielua, Leikola täsmentää.

– Mutta kiinnostavaa on kysyä, mihin kohtaan tässä yhteydessä sijoittuu se, että teoilla on seurauksia.

Kirjailija ja kolumnisti Markus Leikolalla on takanaan pitkä ura myös toimittajana. Vuonna 1991 Leikola haastatteli YLE TV1:n vaalitentissä Perustuslaillisen Oikeistopuolueen (ent. Perustuslaillinen Kansanpuolue) puheenjohtajaa Georg C. Ehrnroothia yhdessä Raija Massalan kanssa. Juha Kärkkäinen/Lehtikuva

Kirjailija ja kolumnisti Markus Leikolalla on takanaan pitkä ura myös toimittajana. Vuonna 1991 Leikola haastatteli YLE TV1:n vaalitentissä Perustuslaillisen Oikeistopuolueen (ent. Perustuslaillinen Kansanpuolue) puheenjohtajaa Georg C. Ehrnroothia yhdessä Raija Massalan kanssa. Juha Kärkkäinen/Lehtikuva

Etiikka ei ole järjen vaan uskon asia

Tähän asti olemme saaneet selville seuraavaa. Markus Leikolan Jeesus on mielikuvitusolento, jolla on raamatullinen esikuva. Lisäksi ainakin ihmisen tekemiä tekoja on arvioitava eettisesti.

On kiinnostavaa, mihin tässä sitä Jeesusta tarvitaan. Luterilaisethan ajattelevat, että etiikka on selkeästi järjen asia. Tällä tarkoitetaan, että kuka tahansa muslimi, ateisti tai kristitty pystyy ratkomaan etiikan kysymyksiä ajattelemalla omilla aivoillaan.

Leikolan mielestä etiikka ei kuitenkaan ole rationaalista.

– Viime kädessä etiikka perustuu uskomuksiin, että on hyväksi tehdä näin tai noin. Lisäksi etiikka perustuu kahteen perustarpeeseen. Ihmisellä on tarve nähdä itsensä omasta mielestään hyvänä ja toiseksi on tarve nähdä itsensä hyvänä muiden silmissä, Leikola sanoo.

Eli koko juttu onkin poseerausta? Lisäksi eettisyys on usein epäjohdonmukaista ja ristiriitaista.

– Yritysten vastuullisuuttahan pidetään usein tärkeänä. Yritys on vastuussa osakkeenomistajille, joidenkin mielestä myös yhteiskunnalle. Osa toivoo nopeita, osa pitkän tähtäimen voittoja, Leikola sanoo.

– Lisäksi korostetaan yrityksen ekologista kestävyyttä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ay-liikkeen kanssa tehtyjen sopimusten noudattamista. Kuitenkin esimerkiksi ekologinen vastuu voi olla ristiriidassa työntekijöitä koskevan vastuun kanssa. Niinpä ei ole olemassa vain yhtä tapaa olla eettinen, Leikola purkaa.

Rationaalisuus saattaisi auttaa ainakin johonkin rajaan, mutta ihminen ei Leikolan mielestä suostu siihen.

– Varsinkin nykyaika on pelkkää virvatulten perässä juoksemista. Tämä on kuplaantumista paljon merkittävämpi asia. Ilmastonmuutoksesta tiedettiin jo 30 vuotta sitten, mutta vasta nyt siitä puhutaan, Leikola sanoo.

Lue Markus Leikolan ensimmäinen kolumni "Leikola jeesustelee: Lentäminen kulkee vapahtajan viitoittamaan suuntaan – hän nousi taivaaseen päästöttömästi".

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.