Luoma: Vuosi sitten halusin uskoa, että Euroviisut järjestetään vapaassa Ukrainassa
Ukrainan euroviisuvoitto tuntui siltä, että eurooppalaiset arvot voittivat taantumuksen voimat. Sodan jatkuessa yhtenäinen Eurooppa on alkanut tuntua lapselliselta haavekuvalta.
Viime vuonna Euroviisujen katsominen tuntui merkitykselliseltä. Suomen menestys ei jaksanut kiinnostaa, vaan riemuitsin Ukrainan voitosta. Presidentti Zelenskyi ilmoitti, että euroviisuvoitto symboloi Ukrainan voittoa Venäjän hyökkäyssodassa. Vaikka se vaikutti epätodennäköiseltä, halusin uskoa, että seuraavat viisut järjestetään vapaassa Ukrainassa.
Viisuja katsoessa tuntui, että hetken oli olemassa yksi yhtenäinen Eurooppa, jonka voima piilee herkissä balladeissa, keskinäisessä rakkaudessa, rajojen kokeilemisessa, sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuudessa, lentosuukoissa ja avoimesti itkevissä miehissä. Kaikessa siinä, mitä Putin pelkää ja mitä vastaan hänen hännystelijänsä Venäjän ortodoksikirkon patriarkka Kirill saarnaa: homouden turmelema länsi laulaa ja tanssii.
Euroviisut ei paisuneena kaupallisena kokonaisuutena ole ongelmaton, mutta parhaimmillaan se haastaa normeja ja antaa äänen niille, jotka on sysätty marginaaliin. Niissä näkyy Euroopan tulevaisuus, joka on moniarvoinen. Euroviisujen rinnalla homofobisen diktaattorin editoiminen paidatta karhun selkään on korostuneen taantumuksellista.
Osa eurooppalaisista on alkanut syyttää omista ongelmistaan sitä, että homouden turmelema länsi laulaa ja tanssii.
Kun Ukrainan presidentti nosti Euroviisuvoiton Ukrainan voiton symboliksi, se oli minulle osoitus siitä, millaisen tulevaisuuden puolesta Ukraina taistelee.
Tämän vuoden Euroviisuja ei pidetä vapaassa Ukrainassa. Sota on jatkunut vuoden eikä loppua näy. Yhtenäinen Eurooppa tuntuu lapselliselta haaveelta, joka oli olemassa sen yhden viisuillan verran vuosi sitten. Suomessa eduskuntavaalit ovat tulossa, ja niiden teemoina ovat uuden pelko ja talouskuri. Itseään heikommassa asemassa olevista ei niin väliksi, vähemmistöjä työnnetään takaisin marginaaliin. Osa eurooppalaisista on alkanut syyttää omista ongelmistaan sitä, että homouden turmelema länsi laulaa ja tanssii.
Pientä lohtua toi Uuden musiikin kilpailu, jossa valittiin Suomen euroviisuedustaja. Voittajaksi valittu Käärijä nimesi innoittajakseen Rammsteinin laulajan Till Lindemannin. Ilahduin tästä. Rammstein nousi aikoinaan DDR:n raunioista ja on koko olemassaolonsa ajan vastustanut diktatuureja, fasismia ja kyseenalaistanut normeja. Jos ei muuta, se oli ainakin muistutus siitä, että totalitaristiset järjestelmät voivat kaatua.
Ehkä tänä paastonaikana olisi hyvä keskittyä tällaisiin pieniin lohtuihin.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Luoma: Euroviisuissa menestyy olemalla omaperäinen ja aito
PuheenvuorotOvatko räätälöidyt kohderyhmäsisällöt sitä, mitä ihmiset kaipaavat musiikilta tai kirkolta?
