null Luoma: Neil Gaimanin Sandman on vastalääkettä tyhjälle toivopuheelle

Luoma: Neil Gaimanin Sandman on vastalääkettä tyhjälle toivopuheelle

Toivoa ja unelmia ei tule rinnastaneeksi sellaisiin elämän perusedellytyksiin, mutta Sandman muistuttaa, ettei kykyä uneksia ei tule vähätellä.

Neil Gaimanin Sandman-sarjakuvat ovat olleet monelle nörttitytölle väylä kovempiin sarjakuviin, uskallan väittää. 1990-luvulla julkaistu sarja on unenomainen fantasia, joka lainaa elementtejä mytologioista, uskonnoista ja kansanperinteestä. Tarinoiden keskiössä on Uni, nukkumatti, joka hallitsee ihmisten unia ja ja kulkee maailmojen välillä. 

Sarjasta on ollut tekeillä tv-sarja pitkään, ja lopulta sellainen ilmestyi Netflixiin ja muistutti, miten onnistuneesti se kertoo unelmista ja toivosta.

Meidän aikaamme riivaa tyhjä toivopuhe. Ainakaan itse en ole saanut siitä otetta. Varsinkin ilmastokriisin yhteydessä on jauhettu siitä, kuinka kaikki menee vain huonompaan suuntaan, mutta toivoa on. Maapallon keskilämpötila nousee, linnut putoavat maahan kuolleina kesken lennon, sään ääri-ilmiöt yleistyvät, mutta toivoa on. Ei tarvitse tehdä mitään, koska tämä epämääräinen toivo ilmeisesti tekee asiat puolestasi: pesee pyykkisi, laskee hiilijalanjälkesi, maksaa sähkölaskun. 

Toivosta puhutaan kuin se olisi jotain ihmisen ulkopuolista, jokin yllättävä käänne joka itsekseen muuttaa asiat parempaan päin juuri kun vähiten osasimme odottaa. 

Kun elämä on sietämättömän rankkaa, sitä voi paeta uniin ja unelmiin.

Sandmanissa unelmat ja toivo ovat asioita, jotka pitävät ihmiset kasassa. Kun ihmisiltä viedään mahdollisuus unelmoida, elämä muuttuu kaoottiseksi ja merkityksettömäksi, kuten tarinassa 24 hour Diner. Kun elämä on sietämättömän rankkaa, sitä voi paeta uniin ja unelmiin. Kuoleman kohdatessa haluaa palata elämänsä merkityksellisiin hetkiin ja muistoihin, olivat ne totta tai unelmaa. Yksi sarjakuvan puhuttelevimmista hetkistä on se, kun Uni laskeutuu helvettiin ja toteaa: ”Mitä valtaa helvetillä olisi, jos sinne joutuneet eivät voisi uneksia taivaasta?”

Toivoa ja unelmia ei tule rinnastaneeksi sellaisiin elämän perusedellytyksiin, kuten syöminen tai lämpimänä pysyminen, mutta Sandman muistuttaa siitä että ihmisen kykyä uneksia ei tule vähätellä. Toivo ei ole vain jokin helppo vapaudu vankilasta -kortti, jonka voi heittää pöytään kun asiat käyvät liian monimutkaisiksi ja odottaa, että ne siitä itsekseen ratkeavat. Se on jotain, mikä pitää ihmisen toimintakykyisenä silloinkin, kun elämällä ei näyttäisi olevan merkitystä.

Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: