Maika Vuori on yksi neljästä naispuolisesta kirkkoherrasta Helsingissä. Hänen mielestään kirkkoherran sukupuolella ei ole erityisesti merkitystä. ”Eihän Kristuksessa pitäisi olla miestä eikä naista.”
Hengellisyyden moninaisuus kiehtoo Pitäjänmäen uutta kirkkoherraa Maika Vuorta, mutta ”kristityn aurinko on Kristus”
Maika Vuori kehottaa ihmisiä käymään säännöllisesti messussa. Hänellä itselläänkin kesti kauan, ennen kuin messut kolahtivat.
Jääkaapissa odotti puolikas pullo samppanjaa. Maika Vuori, 48, ajatteli, että kävi niin tai näin, sunnuntai-iltana olisi aihetta juhlaan.
– Ajattelin, että nostan maljan joko valinnalle tai vapaudelle, hän kertoo.
Menneet kuukaudet olivat olleet yllättävän rankkoja. Vuori oli yksi kolmesta ehdokkaasta Pitäjänmäen tulevaksi kirkkoherraksi, ja jos totta puhutaan, hän ei ollut varma, mikä lopputulos olisi hänelle mieluisin.
Jos hänet valittaisiin, hän sitoisi itsensä entistä tiiviimmin osaksi luterilaista traditiota, jonka osaksi hän oli kasvanut lapsesta alkaen. Hän menisi naimisiin Pitäjänmäen seurakunnan kanssa.
Jos häntä ei valittaisi, hän olisi vapaa tekemään jotain aivan muuta.
Hän lähetteli pitkin talvea tuttavilleen viestejä, joissa pyysi esirukousta.
– Vaalipäivän aamuna minua itketti, enkä tiennyt, miten päin olla. Lähetin yhdelle oppineelle juutalaiselle hätärukouspyynnön. Hän kysyi, että mitä sinä haluat. Vastasin, että en minä tiedä. Että voisitko rukoilla, että Jumalan tahto tapahtuu? Hän lupasi rukoilla niin.
Sunnuntai-iltana julistettiin vaalien tulos. Äänestämässä oli käynyt 9,37 prosenttia äänioikeutetuista, 690 seurakuntalaista. Äänistä 139 annettiin Tuomas Hynyselle, 238 Hilkka Niemistölle ja 313 Maika Vuorelle.
Maanantaiaamuna tunnelma oli jo toinen.
– Olo on vähän sumuinen, mutta myös kukkivan iloinen. Hymy on herkässä.
”Minä kunnioitan kaikkia traditioita. Ja minua kunnioitetaan pappina esimerkiksi joogapiireissä”, Maika Vuori sanoo.
Papin työ on reilumpaa kuin uskonnontutkijan työ
Maika Vuori oli jo lapsena ”tosi hengellinen ihminen”. Koti oli sellainen, jollaisia sen ajan tavalliset luterilaiset kodit olivat. Lapsille opetettiin iltarukoukset ja kirkossa käytiin, mutta muuten uskonnosta puhuminen jätettiin papeille.
– En minä tiedä hirveästi vanhempieni uskonkäsityksistä, Vuori sanoo.
Kun Vuori meni opiskelemaan teologiaa, hän ei aikonut papiksi. Häntä kiinnostivat eksistentiaaliset kysymykset ja uskonnollisuus ilmiönä. Hänestä olisi voinut tulla tutkija, uskonnonfilosofi tai uskontotieteilijä.
– Ajattelin, että tonkisin näitä asioita ulkokohtaisesti, hän selittää.
– Mutta kun olin teologiharjoittelussa Pitäjänmäen seurakunnassa, tajusin, että tämä on ihan ihmisen kokoinen tehtävä. Sain tämän roolin ja teen tätä aika hyvin.
Vuori ajattelee, että papin työ on tavallaan reilumpaa kuin uskonnontutkijan työ. Hänen mukaansa meidän ajallemme on tyypillistä, että ihmiset katselevat uskontoja yläviistosta, mutta eivät uskalla astua sisälle.
– Olen yhä enemmän päätynyt siihen, että minusta on reilua olla sisällä.
Voin tutustua muihin näkökulmiin ja kokeilla erilaisia rukouksen muotoja, mutta se ei koskaan hävitä sitä, että kristityn aurinko on Kristus.
– Maika Vuori
Vuori on edelleen kiinnostunut hengellisyyden moninaisuudesta ja muista uskonnoista. Esimerkiksi jooga resonoi jossakin sopukassa hänen sisällään miellyttävällä tavalla. Jokin osa Vuoresta haluaa edelleen lähteä löytöretkelle etsimään ”kaikkein autenttisinta hengellisyyden muotoa”.
Toisaalta Vuori on kokenut yhä syvemmin, että hänen näkökulmansa hengellisyyteen on kristillinen.
– Olen omaksunut kristillisen identiteetin niin pienestä pitäen, että sitä ei mikään heiluta. Voin tutustua muihin näkökulmiin ja kokeilla erilaisia rukouksen muotoja, mutta se ei koskaan hävitä sitä, että kristityn aurinko on Kristus.
Ajatteleeko Vuori, että kaikki hengellisyyden muodot ja uskonnot johtavat lopulta samaan päämäärään?
– Tuo on hirveän iso yksinkertaistus, joka ei kunnioita ketään eikä mitään. Uskonnoilla on kovin erilaisia vastausyrityksiä. Ne eivät ole yhteismitallisia, Vuori vastaa.
– Mutta minä kunnioitan kaikkia traditioita. Ja minua kunnioitetaan kristittynä ja pappina esimerkiksi joogapiireissä.
Joogapiireissä on tullut vastaan myös ihmisiä, joilla on syviä ennakkoluuloja kristittyjä (saati pappeja!) kohtaan. Usein näillä ihmisillä on taustalla epämiellyttäviä kokemuksia tiukasta herätyskristillisyydestä.
– Silloin voin julistaa sellaista evankeliumia, että me kristityt kohtaamme ihmisen kunnioittavasti ja kuunnellen emmekä käyttäydy huonosti, Vuori sanoo.
– Se on ehkä se tärkein juttu.
Maika Vuori kertoo olevansa johtajana muumimammamainen. ”Rakastan sitä, kun tunnen äidillistä ylpeyttä. Voin kokea sitä, kun katson omien lasteni esiintymisiä, mutta myös, kun joku seurakuntalaiseni tai alaiseni onnistuu.”
Diakoniatyö on seurakunnassa sijalla yksi
Pitäjänmäen seurakuntaan kuuluu noin joka toinen alueen asukas. Maika Vuoren mukaan seurakunnalla on hyvät suhteet esimerkiksi alueen kouluihin ja päiväkoteihin.
– Mutta aika on tietysti erilainen kuin 20 vuotta sitten, hän toteaa.
– Kulttuuri on muuttunut. Kristillisten asioiden sietokyky on nykyään toisenlaista. Esimerkiksi kasvatuksessa otetaan aivan eri tavalla huomioon uskonnonvapaus. Yhtenäiskulttuuri, josta oli kaikuja vielä muutama vuosikymmen sitten, on monimuotoistunut.
Mitäs uusi kirkkoherra ajattelee siitä?
– Sitä pitää kunnioittaa.
Meidän kirkkomme sisällä ei jakseta rakastaa.
– Maika Vuori
Vuori toivoo, että Pitäjänmäen kirkko voisi olla turvallinen ja mukava paikka myös sellaisille ihmisille, jotka vierastavat talon katolla olevaa ristiä. Hän toivoo, että kirkko voisi olla sillanrakentaja alueen asukkaiden välillä.
– Kun kyse on hengellisestä tilaisuudesta, tunnustamme rohkeasti omaa väriämme. Mutta kun kyse on moniuskontoisesta tai -ideologisesta tilaisuudesta, kunnioitamme toistemme rajoja ja haemme pienintä yhteistä nimittäjää.
Vuori ajattelee, että kirkon tärkein viesti on, että Jumala rakastaa ihmistä. Seurakunta yrittää välittää tuota rakkautta, ja siinä Vuori katsoo, että diakoniatyö on Pitäjämäen seurakunnan ”kärkihanke”. Diakonia tarkoittaa vaikeassa elämäntilanteessa olevien ihmisten auttamista. Apu voi olla esimerkiksi olla keskustelua, auttamista byrokratian kanssa tai ruoka-apua.
– Diakonia on sijalla yksi. Se avaa myös mahdollisuuksia tehdä vapaaehtoistehtäviä eli palvella, Vuori sanoo.
Koronapandemian takia Pitäjänmäen seurakunnan kokoontumiset ovat pitkälti tauolla. Ennen rajoituksia Pitäjämäen kirkon sunnuntaimessussa kävi keskimäärin 80 ihmistä. Se ei ole aivan pieni joukko.
Maika Vuori kehottaa ihmisiä käymään messussa. Ei, ei vain kerran kokeilemassa, vaan säännöllisesti.
– Antti Nylénkin kirjoitti, että hänellä kesti vuosi ymmärtää, mistä messussa on kyse. Minullakin siinä kesti pitkään, mutta lopulta se kolahti. En osaa kuvailla sitä sanoilla, vaan se pitää kokea. Voi olla, että kaikki eivät koe sitä.
Kristus ei häviä, vaikka luterilainen kirkko katoaisi
Luterilainen kirkko on pieni ja nuori kirkkokunta. Maika Vuori palvelee sitä mielellään pappina, mutta samalla hän näkee sen haurauden.
Hänen mukaansa Suomen luterilaisen kirkon sisällä on vahvoja vastakkainasetteluja ja kirkkopoliittisia leirejä.
– Meidän kirkkomme sisällä ei jakseta rakastaa, Vuori toteaa.
Yksi riidanaihe kirkossa on samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen avioliittoon. Vuori suhtautuu vihkimiseen myönteisesti, mutta haluaisi, että kirkolla olisi asiasta yhtenäinen kanta.
Pitäjänmäen seurakuntaneuvosto on aiemmin päättänyt, että seurakunnan tiloja ei anneta samaa sukupuolta olevien parien häihin.
– Seurakuntaneuvosto päättää tilojen käytöstä. Mutta asiaa on mahdollista käsitellä uudestaan lähitulevaisuudessa, Vuori sanoo.
Jos kirkon sisäinen hajaannus ei lopu, Vuoren mukaan on mahdollista, että vuosikymmenten kuluessa Suomen luterilainen kirkko murenee, hajoaa ja häviää.
– Mutta sitten ajattelen, että Kristus ei häviä. Eikä Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Malmilla kirkkoherravaalin kärkiehdokkaat saivat purtavakseen pähkinän: Jos Jeesus on vastaus, mikä on kolmekymppisen kaupunkilaisen kysymys
AjankohtaistaUuden kirkkoherran valitsee seurakuntaneuvosto marraskuussa.
