Majid Hakki söi käärmeitä, ja Seida Sohrabi näki, kun isä vietiin vankilaan – kurdit ovat Lähi-idän vainotuin kansa
Majid Hakki Helsingissä.

Majid Hakki Helsingissä.

Majid Hakki söi käärmeitä, ja Seida Sohrabi näki, kun isä vietiin vankilaan – kurdit ovat Lähi-idän vainotuin kansa

Maailmassa on yli 30 miljoonaa kurdia. He ovat maailman suurin kansa ilman omaa valtiota.

Oli läkähdyttävän kuuma päivä. Majid Hakki oli teini-ikäinen Peshmerga-sissiryhmän komentaja, jonka yksikkö väijyi Irakin armeijaa. Peshmerga tarkoittaa kurditaistelijaa.

Elettiin huhti–toukokuuta 1988, ja meneillään oli operaatio, joka tunnettiin nimellä al‑Anfal. Se oli Irakin presidentin Saddam Husseinin määräyksestä toteutettu etninen puhdistus, jossa raivattiin lisätilaa arabeille. Koodinimi al-Anfal viittasi Sotasaaliin suuraan Koraanissa. Vuosina 1986–1989 toteutetussa operaatiossa Irakin armeija murhasi joidenkin arvioiden mukaan yli 180 000 kurdia Pohjois-Irakissa.

Peshmerga-kenraali oli määrännyt, että ohikulkevia siviilejä ei saa auttaa mistään hinnasta, koska muuten koko sissiarmeija päätyy Saddamin kynsiin. Niinä vuosina Saddam rakennutti keskitysleirejä, ja kiinni jääneet kurdimiehet tapettiin. Asetovereidensa tavoin Hakki kyyhötti piilopaikassaan, kun hän näki pienen, ehkä kuusivuotiaan tytön kävelevän alastomana paahtavassa kuumuudessa.

– Hänellä ei ollut kenkiä eikä mitään, ei edes isää ja äitiä. Tyttö näki minut, mutta meitä oli ankarasti kielletty auttamasta ketään. En voinut antaa vettä. Tyttö jaksoi kävellä vielä ehkä puoli kilometriä, mutta sitten hän tuupertui maahan ja kuoli, Hakki kertoo.

Kurdit ovat kansana suunnilleen samanikäisiä kuin suomalaiset.

Muutamaa viikkoa myöhemmin Hakki näki vuorenrinteeltä, kuinka Irakin armeijan sotilaat tanssivat ja polttivat elävältä erään kylän kaikki asukkaat ja eläimet. Aiemmin maaliskuussa Saddam oli murhannut tuhansia kurdisiviilejä hermokaasulla Halabjan kylässä lähellä Iranin rajaa.

– Monet ystäväni olivat kuolleet tai joutuneet vankilaan. Minä jouduin katsomaan tuota Irakin sotilaiden julmuutta, enkä voinut tehdä mitään. Se oli kova paikka, Hakki sanoo.

Onneksi hän oli hyvä kirjoittamaan, sillä se toi elämään mieltä.

– Kirjoitin näytelmiä, joita esitettiin Peshmerga-leireillä ja lähialueen kyläläisille, Hakki sanoo.

Niissä oli usein hallinnonvastainen sanoma, ja sen vuoksi Hakki ja hänen ystävänsä aina lavalle noustessaan pelkäsivät joutuvansa sotilaiden maalitauluksi.

– Tavalliset ihmiset tykkäsivät esityksistä, ja niistä puhuttiin jälkikäteen. Itku ja nauru olivat aina läsnä.

Kurdit ovat neljän valtion sortama kansa

Kauppakeskus Redissä Helsingin Kalasatamassa Seida Sohrabi hörppää varovasti kuumaa teetä. Hänen mukaansa kurdien kansallistunne heräsi noin sata vuotta sitten.

– Kurdit ovat kansana suunnilleen samanikäisiä kuin suomalaiset, Sohrabi sanoo.

Seida Sohrabi sanoo, että hänellä on kaksoisidentiteetti. Toisaalta on hän on isänmaallinen suomalainen, toisaalta umpikurdi.

Seida Sohrabi sanoo, että hänellä on kaksoisidentiteetti. Toisaalta on hän on isänmaallinen suomalainen, toisaalta umpikurdi.

Vielä 1800-luvulla islamilaista maailmaa hallitsi turkkilainen ottomaanien kalifaatti, joka nykykartalta katsottuna ulottui laajimmillaan Unkarista Irakiin asti.

– Kalifaatin hajoamiseen asti kurdi-identiteetti perustui pitkälti klaaniin ja heimoon. Kun Euroopasta tuli Lähi-itään ihmisiä, jotka puhuivat itsestään ranskalaisina ja britteinä, kurdien tietoisuus omasta etnisyydestään vahvistui. Sitä myöten syntyi myös ajatus omasta valtiosta, Sohrabi sanoo.

Kalifaatin hajoamisen jälkeen YK:ta edeltänyt Kansainliitto laati suunnitelmia Lähi-idän alueiden itsenäistymisestä. Tällöin kurdien asuttama alue jaettiin neljän valtion kesken. Alkoi säälimätön sorto, jossa Turkki, Iran, Irak ja Syyria riistivät omien maidensa kurdivähemmistöiltä äidinkielen ja kulttuurin. Koulukirjoissa kurdien historiasta ei opetettu mitään. Turkissa kurdinimien antamisesta seurasi vuosien vankilatuomio, ja kurdiaakkoset Q, W ja X olivat kiellettyjä. Kurdeja pidettiin liian länsimielisinä ja liian kiinnostuneina demokratiasta. Iranissa ajatollah Ruhollah Khomeini (1902–1989) piti kurdeja Saatanan lapsina.

Ajattelin, että onpa hyvä, kun taskussani on muovinen opiskelijakortti, sillä kun ruumiini löydetään, selviää myös henkilöllisyyteni.

Suurin osa kurdeista on uskonnoltaan sunnimuslimeja. Vähemmistöinä on kristittyjä, jesidejä, zarathustralaisia, agnostikkoja ja ateisteja sekä juutalaisia. Toisin kuin arabien kohdalla, kurdien identiteetissä islam ei ole keskeinen asia. Kurdit eivät myöskään halua sekoittaa uskontoa ja politiikkaa.

– Ensimmäisen maailmansodan loppumisesta lähtien kurdeja on vainottu islamin nimissä. Kun Saddam Hussein surmasi kurdeja hermokaasulla, hän käytti hyväkseen Koraania. Kun Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan vuonna 2018 käynnisti operaatio Oliivinoksan, silloinkin kyse oli pyhästä sodasta kurdeja vastaan, Sohrabi sanoo.

– Kun väestöä sorretaan islamin nimessä, se vaikuttaa siihen, minkä aseman islam saa sorrettujen mielessä, hän sanoo.

Karhu, joka opetti anteeksi antamista

Kun Teheranissa talutetaan poliittisia vankeja maanalaisiin kuulusteluselleihin, sellikäytävien alussa on kyltti: ”Täällä ei ole Jumalaa.”

– Koska Jumala ei näe, niissä selleissä voidaan tehdä mitä tahansa. Iranin vankiloissa raiskaus on yleinen uskonnollisten johtajien sallima kuulustelukeino. Myös pikkupoikien raiskaaminen on tavallista, sanoo Majid Hakki.

Majid Hakki on kokenut kovia, mutta on elämässä valoisakin puoli. Hakki on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja filosofian tohtori, joka puhuu yhdeksää kieltä.

Majid Hakki on kokenut kovia, mutta on elämässä valoisakin puoli. Hakki on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja filosofian tohtori, joka puhuu yhdeksää kieltä.

Hän syntyi vuonna 1971 Bandin kylässä lähellä Urmian kaupunkia Iranin ja Turkin rajan tuntumassa. Hänen isänsä oli sheikki. Äiti kuoli, kun Majid oli neljä. Äiti rukoili paljon, sillä hän oli harras muslimi. Hänen kerrottiin olleen sukua profeetta Muhammadille.

Kun Hakki oli seitsemänvuotias, Iranissa tapahtui islamilainen vallankumous. Kurdit eivät hyväksyneet sitä, mutta Khomeini kukisti vastarinnan verisesti. Hakki oli vasta pikkupoika, kun hän joutui sotalapseksi, ja myöhemmin Iranin sotilaat raiskasivat hänet. Hän joutui toistuvasti pakenemaan isänsä ja veljensä kanssa sotaa vuoristoon.

Kerran Iranin islamilaisen vallankumouskaartin sotilaat piirittivät kolmen päivän ajan Hakkia ja hänen kahta Peshmerga-ystäväänsä. Sotilaat luulivat, että heitä vastassa oli kokonainen Peshmerga-armeija, mutta kallioiden suojissa piileksikin vain kolme hintelää teiniä, jotka hädissään söivät nälkäänsä käärmeitä ja joivat omaa virtsaansa, koska missään ei ollut vettä.

– Kerran taas jouduin pakenemaan sotilaita kauas vuoristoon ja eksyin. En tiennyt juosseeni jo Turkin puolelle asti. Vastaani tuli karhu. En voinut huutaa apua enkä juosta pois. Ajattelin, että onpa hyvä, kun taskussani on muovinen opiskelijakortti, sillä kun ruumiini löydetään, selviää myös henkilöllisyyteni, eikä isäni tarvitse elää epätietoisena kohtalostani, Hakki kertoo.

Minä olen insinööri. Olen mitannut, ja minulla on kaikkiin jumaliin yhtä pitkä välimatka. – Majid Hakki

Karhu katsoi Hakkia mutta kääntyikin sitten pois. Näytelmiä ja runoja kirjoitteleva herkkä, kovia kokenut nuorukainen oli taas kerran kuin ihmeen kaupalla jäänyt henkiin. Tapaus merkitsi jonkinlaista käännekohtaa Hakkin elämässä.

– Olin lukenut paljon Mahatma Gandhia, ja vaikka minusta tuli Peshmerga, olin aina pasifisti. Kun myöhemmin ase kädessä pidätin miehen, joka oli raiskannut minut vankilassa, en kostanut vaan annoin hänelle anteeksi ja päästin hänet vapaaksi, Hakki sanoo.

Pasifismistaan Hakki pitää kiinni, mutta elämänkokemukset ovat muuttaneet hänen suhdettaan uskontoon.

– Minä olen insinööri. Olen mitannut, ja minulla on kaikkiin jumaliin yhtä pitkä välimatka, hän sanoo.

Monikulttuurisuudesta pitää puhua suoraan ja totta

Seida Sohrabi syntyi al-Tashin pakolaisleirillä noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Bagdadista. Oli vuosi 1990. Saman vuoden elokuussa Saddam Hussein hyökkäsi Kuwaitiin. Neuvostoliitto oli romahtamaisillan. Al-Tash oli YK:n ylläpitämä leiri, jossa kurdit asuivat olkikattoisissa savitiilimajoissa.

– Aika ajoin leiriin tuli sotilaita, jotka varastelivat ihmisiltä tavaroita. Kerran sotilaat huomasivat isäni kellon ja pyysivät sitä. Koska isä ei antanut sitä heti vaan kysyi, miksi, hänet vietiin vankilaan kidutettavaksi, Sohrabi sanoo.

– Media suosi pitkään vain tietyntyyppisiä mielipiteitä, joiden avulla yritettiin lisätä suvaitsevuutta. Mutta kun vaikeista asioista vaiettiin, suomalaiset eivät enää uskoneet, mitä heille kerrottiin, sanoo Seida Sohrabi.

– Media suosi pitkään vain tietyntyyppisiä mielipiteitä, joiden avulla yritettiin lisätä suvaitsevuutta. Mutta kun vaikeista asioista vaiettiin, suomalaiset eivät enää uskoneet, mitä heille kerrottiin, sanoo Seida Sohrabi.

Leiri purettiin vasta vuonna 2003, kun Yhdysvallat miehitti Irakin. Sohrabien tavoin monet kurdit olivat asuneet al-Tashin savimajoissa jo 1980-luvun alusta lähtien. Pakolaisleirin äärimmäisissä oloissa oli myös jotakin hyvää.

– Ruoasta oli pulaa, ja ympärillä oli ankeutta, mutta niukkuuden keskellä oli yhteisöllisyyttä, jossa naapurit pitivät aina huolta toisistaan, Sohrabi kertoo.

Elämä muuttui vuonna 1996, kun Sohrabit tulivat kiintiöpakolaisina Vaasaan.

– Kukaan ei Suomessa koskaan epäile kurdilaisuuttani, joka on todella tärkeä osa identiteettiäni. Mutta joidenkin on vaikea hyväksyä, että olen myös hyvin isänmaallinen suomalainen. Monet ihmettelevät, että puhutpas sinä hyvin suomea. Eivätkö he ymmärrä, että olen tullut tänne viisivuotiaana ja oppinut suomen kielen hiekkalaatikolla? Minulla ei ole muuta passia kuin Suomen passi, Sohrabi sanoo.

Media suosi pitkään vain tietyntyyppisiä mielipiteitä, joiden avulla yritettiin lisätä suvaitsevuutta.

Viime aikoina Sohrabi on tullut tunnetuksi erityisesti Lähi-idän kunniaväkivaltaa arvostelevana islamin asiantuntijana. Peruskoulunopettajan työnsä ohessa hän kouluttaa maahanmuuttoasioita hoitavia viranomaisia.

– Media suosi pitkään vain tietyntyyppisiä mielipiteitä, joiden avulla yritettiin lisätä suvaitsevuutta. Mutta kun vaikeista asioista vaiettiin, suomalaiset eivät enää uskoneet, mitä heille kerrottiin. Tämä johti siihen, että suvaitsemattomuus lisääntyi. Mielestäni media ei ollut neutraali.

– Uskon, että suvaitsevuus voi lisääntyä vain sillä, että puhutaan suoraan ja totta, Sohrabi sanoo.

”Trump ymmärtää Lähi-idän temperamentin”

Majid Hakki on asunut Suomessa vuodesta 1992. Hän on Lappeenrannan-Lahden teknillisestä yliopistosta valmistunut diplomi-insinööri ja filosofian tohtori.

Hakki asuu Espoossa, ja hän seuraa Lähi-idän tilannetta herkeämättä. Hänen väitöskirjansa koskee laajakaistan vaikutusta talouskasvuun Kurdistanissa. Hän pitää mahdollisena, että vielä joskus syntyisi kurdivaltio, mutta sen syntyminen edellyttäisi rauhaa. Ongelmana on, että Lähi-idän kunniakulttuurissa rauhan ehdottaminen merkitsee häpeää, koska se on heikkoutta. Lähi-idässä halveksitaan heikkoutta.

– Tämän vuoksi presidentti Barack Obaman politiikka oli niin tuloksetonta. Obama sai aikaan ydinasesopimuksen, mutta sen seuraukset olivat katastrofaaliset, koska Iran käytti tuosta sopimuksesta seuranneen vaurastumisen pelkästään pitkänmatkan ohjusten kehittelyyn. Sopimus oli sama kuin olisi antanut koulukiusaajalle rahaa siitä, että hän jatkaisi kiusaamista, Hakki sanoo.

Majid Hakki on asunut suomessa vuodesta 1992.

Majid Hakki on asunut suomessa vuodesta 1992.

Varsinkin Euroopassa monet ovat ilmaisseet huolensa ja suoranaisen pelkonsa siitä, miten Obaman jälkeen presidentti Donald Trump on hoitanut ulkopolitiikkaa. Kurdien näkökulmasta asia ei ole niin yksioikoinen.

– Trump ymmärtää Lähi-idän temperamentin. Kun hän on laittanut kovan kovaa vastaan, Iranin hallinto on joutunut vetäytymään maansa sisäisiin asioihin, Hakki sanoo.

Periaatteessa Iranin sisäiset paineet voisivat johtaa islamilaisen pappisvallan purkuun, mutta toistaiseksi kriittistä massaa ei ole syntynyt, sillä ihmiset eivät luota toisiinsa riittävästi.

Sosiaalisessa mediassa leviävät toistuvasti videot, joissa mielenosoittajat huutavat englanniksi

– Kaikki autoritääriset järjestelmät perustuvat siihen, että kansalaiset vahtivat ja ilmiantavat toisiaan. Iranissa edes perheenjäsenet eivät luota toisiinsa, Hakki sanoo.

Historian monissa vallankaappauksissa upseeristo on avainroolissa, mutta Iranissa tämäkin on huomioitu, sillä maan asevoimat on jaettu useisiin eri armeijoihin, jotka vahtivat toisiaan.

– Jokaisella upseerilla on joku, joka vahtii. Jos yksittäisen upseerin puhe poikkeaa piiruakaan maan virallisesta politiikasta, hänelle sanotaan, että vihollinen on aivopessyt sinut, Hakki sanoo.

Hän uskoo, ettei tilanne voi kuitenkaan jatkua loputtomiin. Sosiaalisessa mediassa leviävät toistuvasti videot, joissa mielenosoittajat huutavat englanniksi down, down dictator.

– He varmistavat, että koko maailma ymmärtää heidän hätänsä ja heidän viestinsä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi