Eveliina Lauhion mukaan manifestointiin voi liittyä kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä, voimalauseita ja pyrkimys itsensä kehittämiseen.
Manifestointi on toivon tekniikka, arvioi aihetta tutkiva Eveliina Lauhio – ”Halutaan tuntea, että elämä ei ole täysin sattumanvaraista”
Manifestoinnin suosio kertoo Eveliina Lauhion mukaan siitä, että ihmisillä on edelleen hengellisiä kysymyksiä ja tarve pohtia sitä, voiko elämässä olla jotakin suurempaa.
Omilla ajatuksillaan voi oikeasti vaikuttaa siihen, mitä elämässä tapahtuu. Se on väite, jonka Eveliina Lauhio on työssään kuullut monta kertaa – ja viimeisen noin viiden vuoden aikana yhä useammin. Lauhio on toimittaja, joka tekee isoja henkilöjuttuja julkkiksista naistenlehtiin. Hän on myös teologi, joka etsiskeli kiinnostavaa väitöskirjan aihetta. Sitten aihe löysi hänet.
Monet Lauhion haastattelemista ihmisistä käyttivät ilmiöstä sanaa manifestointi. Jotkut puhuivat ajatuksen voimasta. Samoihin aikoihin sosiaaliseen mediaan, varsinkin Tiktokiin, alkoi tulvia manifestointia käsittelevää sisältöä.
Lauhion havainnolle manifestoinnin yhtäkkisestä suosiosta löytyy vahvistusta myös tilastoista. Vuonna 2024 tehdyn Gallup Ecclesiastica -kyselytutkimuksen mukaan reilu kymmenesosa suomalaisista manifestoi ainakin toisinaan. Naiset ovat manifestoinnista innostuneempia kuin miehet – 15 prosenttia kaikista naisista ja peräti joka neljäs 18–29-vuotiaista naisista harjoittaa sitä.
Manifestointi ei ole mikään uusi keksintö. Sen tyyppistä ajattelua ja toimintaa löytyy monista henkisistä perinteistä antiikista alkaen. Yleensä sen juurten katsotaan juontavan Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla levinneeseen New Thought -liikkeeseen, jossa ajateltiin, että henkisillä voimilla voidaan vaikuttaa aineellisiin olosuhteisiin. Yksi liikkeen keskeisistä opeista oli vetovoiman laki, jossa keskenään samankaltaisten asioiden ajatellaan vetävän toisiaan puoleensa. Eli kun ajattelee positiivisia ajatuksia, vetää puoleensa positiivisia asioita.
Uuden tulemisen vetovoiman laki koki parikymmentä vuotta sitten julkaistun Rhonda Byrnen Salaisuus-kirjan myötä. Kirjasta tuli maailmanmenestys, ja se on poikinut useita jatko-osia.
Henkisyyden ja self helpin rajamailla
Yleinen käsitys manifestoinnista on, että toive ikään kuin lähetetään universumille ja sitten universumi tai jokin voima alkaa järjestää asioita sen toiveen toteuttamiseksi, Eveliina Lauhio kuvailee. Hänen mukaansa vetovoiman lakia ja manifestointia voidaan kuitenkin tarkastella myös psykologisina ilmiöinä ilman, että tarvitsee uskoa minkäänlaiseen ihmisen ulkopuoliseen voimaan.
– Asetetaan tavoitteita ja se, mihin keskittyy, kasvaa, koska silloin ihminen alkaa huomata mahdollisuuksia.
– Toiset taas käyttävät manifestointia eräänlaisena self help -työkaluna. Siihen voi liittyä kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä, voimalauseita ja pyrkimys itsensä kehittämiseen. Minun mielestäni manifestointi on kiinnostavaa juuri siksi, että siinä liikutaan henkisyyden, psykologian ja self helpin rajamailla, Lauhio sanoo.
Niin kuin monet muutkin hyvinvointiin ja henkisyyteen liittyvät ilmiöt, manifestointi on myös bisnestä, jossa maailmalla liikkuvat isot rahat. Suomessakin on tarjolla esimerkiksi verkkovalmennuksia aiheesta. Myös Lauhio on osallistunut muutamaan valmennukseen, jossa opetetaan erilaisia manifestointitekniikoita.
– Usein niissä neuvotaan, että jos haluaa jotain, se pitää määritellä ja mielellään myös visualisoida mahdollisimman tarkasti. Täytyy myös uskoa ja luottaa. Manifestointikirjallisuudessa se monesti kiteytetään ohjeeseen ”pyydä, usko ja ota vastaan”. Vaaditaan siis uskoa siihen, että universumi toimittaa tai värähtelee sitä energiaa takaisin.
Mietin, voiko maailmaa todella selittää niin suoraviivaisesti kuin joissakin manifestointikirjoissa annetaan ymmärtää.
Kaikki toiveet eivät kuitenkaan toteudu vaikka miten kovasti manifestoisi. Eikö oma usko silloin ole ollut riittävä?
– Tai jos tulee vastoinkäymisiä, onko silloin ajatellut väärin? Nämä ovat niitä vaikeimpia kysymyksiä tässä, Lauhio lisää.
– On aika yksioikoista sanoa, että kaikki on omasta ajattelusta kiinni – että ihminen on oman onnensa seppä. Ei se kuulosta kovin mukavalta, jos on vaikka sairastunut vakavasti.
Vuosia sitten Lauhio oli työmatkalla Ruandassa. Hänellä oli matkalukemisenaan Rhonda Byrnen Salaisuus.
– Muistan, kun luin sitä illalla hotellihuoneessa hyttysverkon alla. Tuntui todella ristiriitaiselta, sillä olin juuri päivällä ollut käymässä hyvin köyhällä seudulla ja haastatellut ihmistä, joka oli istunut vuosia vankilassa osallisuudesta sodanaikaiseen kansanmurhaan. Mietin, voiko maailmaa todella selittää niin suoraviivaisesti kuin joissakin manifestointikirjoissa annetaan ymmärtää.
Manifestoija kaipaa muutosta elämäänsä
Manifestointiin liitetään usein kiitollisuuden harjoittaminen. Eveliina Lauhio kertoo, että monesti neuvotaan kirjoittamaan kiitollisuuspäiväkirjaa tai ajattelemaan päivän päätteeksi kolmea asiaa, joista on kiitollinen.
– Siinä on taustalla ajatus, että se kasvaa, mihin keskittyy. Jos keskityt huomaamaan hyvät asiat, niin vetovoiman lain mukaan saat niitä lisää. Jos sen sijaan keskityt negatiivisiin asioihin, vedät puoleesi niitä – esimerkiksi pelkoa tai murhetta.
Manifestointipuheessa pidetään tärkeänä myös elämää rajoittavien uskomusten tunnistamista ja niiden purkamista. Esimerkiksi ennen kuin voi manifestoida itselleen rikkauksia, olisi päästävä eroon jo lapsena opitusta hokemasta ”raha ei kasva puussa”.
Lauhio arvioi, että manifestointiin turvaudutaan yleensä silloin, kun kaivataan muutosta elämään. Halutaan vaikkapa parisuhde, unelmien koti, parempi taloudellinen tilanne tai mielekkäämpi työ. Toiveet neuvotaan ilmaisemaan mahdollisimman tarkasti.
– Jos esimerkiksi manifestoi kumppania, pitäisi visualisoida se, millainen ihminen on kyseessä. Jotkut jopa sanovat, että pitäisi pyrkiä elämään niin kuin se kumppani olisi jo siinä: laittaa sänkyyn toinen tyyny ja raivata kaappeihin tilaa toisen tavaroille.
Rukousta vai ei?
Eveliina Lauhion väitöskirjahanke on vielä alkutekijöissään, sillä hän innostui kirjoittamaan aiheesta ensin tietokirjan Kuuleeko universumi? – Toivoa etsivän manifestointikirja, joka ilmestyy syksyllä. Siihen hän on haastatellut useita julkisuuden henkilöitä, muun muassa piispa emerita Irja Askolaa, muusikko Remu Aaltosta, näyttelijä Anu Sinisaloa ja kirjailija Satu Rämöä.
– Olen muutenkin keskustellut ihmisten kanssa manifestoinnista, ja aika monella on vahva kokemus siitä, että se toimii. Jotkut ovat tehneet esimerkiksi unelmakarttoja ja huomanneet, että muutamassa vuodessa ne kartalle laitetut asiat ovat toteutuneet, Lauhio kertoo.
Manifestoinnissa ja rukouksessa on yhteistä se, että ihminen sanoittaa toiveensa ja suuntaa ajatuksensa johonkin hyvään tai toivottuun.
Vaikka manifestoinnissa toimitaan uskon varassa, se ei ole suoraan kytköksissä mihinkään tiettyyn uskontoon. Lauhion mukaan siinä on kuitenkin samoja piirteitä kuin rukouksessa. ”Pyytäkää, niin teille annetaan”, opasti Jeesus. Samaa sanovat manifestoinnin opettajatkin – Jeesuksen taivaallisen Isän sijasta he vain puhuvat esimerkiksi universumista.
– Manifestoinnissa ja rukouksessa on yhteistä se, että ihminen sanoittaa toiveensa ja suuntaa ajatuksensa johonkin hyvään tai toivottuun. Mutta kun rukouksessa ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja jättää lopputuloksen Jumalan käsiin, manifestoinnissa korostuu ajatus siitä, että ihminen itse voi vaikuttaa todellisuuteen omilla ajatuksillaan ja uskomuksillaan.
– Olen myös törmännyt tällaiseen ajatukseen, että vaikka visualisoisi haluamansa täsmällisesti, siihen voi lisätä toiveen ”tai vielä parempaa”. Isä meidän -rukouksessa sanotaan ”tapahtukoon sinun tahtosi”. Eli minä en itse välttämättä tiedä, mikä minulle on parasta, joten lopputuloksen voi jättää suuremman voiman varaan.
Jotkut ihmiset, joiden kanssa Lauhio on manifestoinnista keskustellut, ovat olleet sitä mieltä, että se on rukousta. Toiset taas katsovat, että se on aivan eri asia kuin rukous.
– Kerran juttelin erään ihmisen kanssa, joka oli aiemmin ollut mukana uushenkisissä piireissä ja manifestoinut. Hänellä oli vahva kokemus siitä, että manifestointi toimii. Sittemmin hän oli kääntynyt kristinuskoon eikä enää manifestoinut, koska hän oli sitä mieltä, että se ei ole hyvien henkivaltojen hommaa.
Epävarmoina aikoina henkisyys kiinnostaa
Sekä tutkijana että toimittajana Eveliina Lauhiota kiinnostaa se, miten ihmiset puhuvat manifestoinnista: kenelle se on rukousta ja kenelle taas jotakin ihan muuta.
– Manifestoinnissa voi olla monia puolia, ja joillekin se voi olla iso voimavara elämässä ja jopa tärkeä osa omaa maailmankatsomusta. Sen takia haluan keskustella aiheesta uteliaasti ja kunnioittavasti.
Pohjimmiltaan manifestoinnissa on Lauhion mukaan kyse toivosta. Halutaan tuntea, että elämä ei ole täysin sattumanvaraista.
Yksi selitys sille, miksi manifestointi on juuri nyt niin suosittua, saattaa Lauhion mukaan löytyä siitä, että ihmisiä kannustetaan kehittämään jatkuvasti itseään ja ottamaan vastuuta omasta elämästään. Manifestointi voi olla yksi tapa reagoida näihin vaatimuksiin.
– Ja toisaalta manifestointi heijastelee myös sitä, että ihmisillä on edelleen hengellisiä kysymyksiä ja tarve pohtia sitä, voiko elämässä olla jotakin suurempaa. Siitä on tutkimustietoakin, että epävarmoina aikoina henkisyys kiinnostaa enemmän. Eikö kirkkoonkin liitytä nyt aiempaa enemmän?
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Uushenkisyys, okkultismi ja ufouskonnollisuus – Jussi Sohlberg tuntee sen, mihin kaikkeen suomalaiset nykyään uskovat
HengellisyysKun pyhä säväyttää uskontotutkija Jussi Sohlbergia, hänen mielensä alkaa raksuttaa. ”Pääsen sisälle uskonnolliseen kokemukseen, mutta en heittäydy siihen.”
