Me-henkeä luodaan lakanalentiksellä – ryhmäytymispäivässä seiskat tutustuvat uusiin kavereihin
Yhdellä rastilla ylitettiin suo rakentamalla polku juomakoreista.

Yhdellä rastilla ylitettiin suo rakentamalla polku juomakoreista.

Me-henkeä luodaan lakanalentiksellä – ryhmäytymispäivässä seiskat tutustuvat uusiin kavereihin

Saarnilaakson koulun oppilaiden mielestä seiskan aloitus on jännittävä vaihe.

Vielä viime keväänä he olivat koulun vanhimpia, nyt nuorimpia. On isommat ympyrät, uusia kavereita, uusia oppiaineita. Sellaista on olla seiskalla.

Saarnilaakson koulun seiskat ovat saapuneet Espoon tuomiokirkon ympäristöön viettämään ryhmäytymispäivää. Termillä "ryhmäytyminen" tarkoitetaan sitä, että tehdään asioita yhdessä, tutustutaan, opitaan luottamaan ja luodaan me-henkeä. Kun me-henki on vahva, on helpompi raahautua aamulla kouluun ja olla oma itsensä.

Käytännössä ryhmäytyminen tarkoittaa tänään aluksi sitä, että Espoon tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyönohjaaja Erne Hakala saa seitsemän rinnakkaisluokkaa luokanvalvojineen laulamaan Esterin autoa ja tekemään muutamat alkuvenytykset.

– Kaikki prot venyttelee, Hakala muistuttaa.

Tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyönohjaaja Erne Hakala veti porukalle alkulämmittelyt. Se sisälsi hieman laulua ja venytyksiä.

Tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyönohjaaja Erne Hakala veti porukalle alkulämmittelyt. Se sisälsi hieman laulua ja venytyksiä.

Rasteilla pitää tehdä yhteistyötä

Kun kroppa ja äänijäänteet on lämmitelty, nuoret lähtevät luokanvalvojiensa kanssa kiertämään erilaisia rasteja, joita on yhteensä seitsemän. Kaupungin ja seurakunnan nuorisotyöntekijät ovat keksineet niille tehtäviä, jotka vaativat ongelmanratkaisukykyä ja yhteistyötä.

7 B -luokka ja luokanvalvoja, englannin ja saksan opettaja Salla Mölsä aloittavat rastilta, jossa pitäisi ylittää kuvitteellinen suo kuutta juomakoria apuna käyttäen. Koreista pitäisi muodostaa kulkureitti, eikä kukaan saisi pudota niiden päältä.

Kuulostaa helpolta, mutta ei ole sitä. Pian ollaan siinä tilanteessa, että korit ovat pitkin nurmikkoa ja niillä seisoo liikaa porukkaa. Mikäs nyt neuvoksi? Kenen pitäisi liikkua ensimmäisenä ja mihin suuntaan? Onneksi oikea tekniikka löytyy erehdysten kautta.

Toisella rastilla liikutetaan autonrengasta narujen varassa ja lasketaan se pullojen ylle tietyssä järjestyksessä. Tämä sujuu hyvin, mitä nyt narujen kannattelu alkaa pian tuntua sormissa.

– Mun sormet tulee olemaan kipeenä koko vuoden, yksi oppilaista huutaa.

Kolmannella rastilla seistään piirissä käsi kädessä ja kuljetetaan hulavannetta siten, ettei otetta tarvitsisi irroittaa vieruskaverista.

Neljännellä rastilla luokka jaetaan kahteen ja he yrittävät "heittää" palloa narun yli. Haastavaksi homman tekee se, että palloa ei heitetä käsiin vaan lakanalla, jota joukkue pitelee.

Kyllä tällainen auttaa siinä yhteishengen luomisessa, ainakin jos on sellainen tehtävä, jossa pitää jutella.

- Fiina Leppäkynnäs

Ei ihan hyödytöntä hommaa

Fiina Leppäkynnäs on tullut Saarnilaakson kouluun Sunan koulusta.

– Olihan se jännittävää. On tuplasti isompi koulu. Omalla luokalla on sellaisia, jotka ovat samasta koulusta ja sitten sellaisia, joita ei vielä tunne.

Läksyjen määrä todennäköisesti kasvaa, mutta ensimmäisten viikkojen aikana se ei ole vielä tuntunut. Jotain uuttakin on.

– Lukujärjestykseen on tullut kotitalous ja ympäristöoppi on jakautunut viiteen eri aineeseen.

Emil Kopra on tullut Saarnilaakson kouluun Tuomarilan koulusta.

– Vähän jännitti. Vanhalta luokalta meidän luokalla on seitsemän.

Anniina Karvinen oli viime vuonna Jalavapuiston koulussa. Seiskaluokan aloituksesta on samanlaiset tunnelmat.

– Ensin jännitti, mutta parin päivän jälkeen se loppui.

Koulun henki vaikuttaa kaikkien mielestä jo valmiiksi hyvältä, mutta ryhmäytyspäivästäkin on varmasti hyötyä.

– Ihan kivalta on tuntunut. Paras on ollut lentisrasti, Emil kertoo.

– Kyllä tämä varmaan auttaa. Tässä ainakin näkee, että luottaako toisiin, Anniina sanoo.

– On ollut hauskaa! Kivoin tähän mennessä on ollut se ensimmäinen rasti, jossa oli ne korit. Kyllä tällainen auttaa yhteishengen luomisessa, ainakin jos on sellainen tehtävä, jossa pitää jutella, Fiina arvioi.

Anniina Karvinen ja Fiina Leppäkynnäs lentisrastilla. Luokka jaettiin kahtia ja heidän piti saada pallo ilmaan yhdessä pideltävän lakanan avulla.

Anniina Karvinen ja Fiina Leppäkynnäs lentisrastilla. Luokka jaettiin kahtia ja heidän piti saada pallo ilmaan yhdessä pideltävän lakanan avulla.

Myös opettaja Salla Mölsä kertoo lounastauolla olevansa tyytyväinen päivän tähänastiseen antiin.

– On ollut kivaa. Tästä on varmasti hyötyä.

Entä miten hän luonnehtisi omaa luokkaansa?

– Nämä ovat eläväisiä ja opiskelumyönteisiä oppilaita, Mölsä kehuu.

Seiskaluokkalaistakin saa lapsettaa

Sillä, että seurakuntien työntekijät ovat mukana koulujen ryhmäyttämispäivissä, on pitkät perinteet.

– Me ollaan nuorisotyön ammattilaisia ja ollaan näiden samojen nuorten kanssa tekemisissä jo esimerkiksi kerhoissa. Olisi hölmöä tehdä töitä vain kirkon seinien sisäpuolella, Erne Hakala sanoo.

Joku voisi kuvitella, että yli sadan murrosikäisen saaminen osallistumaan ja heittäytymään ei ole yksinkertaista, mutta ainakin Saarnilaakson koulun oppilailta se näyttää sujuvan.

– Ikäluokat ovat erilaisia. Tämän vuoden seiskat näyttävät olevan juuri oikealla tavalla vielä lapsia, jotka heittäytyvät mukaan kaikkeen.

– Joskus tämän ikäiset yrittävät olla vanhempia kuin oikeasti ovatkaan, mutta nämä eivät vielä niin hirveästi katsele ympärilleen ja mieti, mitä muut ajattelevat, Hakala sanoo.

Tärkeintä ryhmäytyksessä on kuitenkin se, mitä Hakala on painottanut oppilaille heti päivän aluksi. Tavoite ei oikeastaan ole se, että tänään olisi kivaa, vaan se, että jokaisena ihan tavallisena koulupäivänä olisi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi