Anni Muukkonen kokee tekevänsä vapaaehtoisena meripelastajana jotain merkityksellistä.
Meripelastaja Anni Muukkonen: ”Veneily saaristossa on kuin olisi kirkossa”
Meripelastusaluksen päällikön Anni Muukkosen mukaan kovassa myrskyssä on hyvä tuntea tervettä pelkoa.
Anni Muukkonen, milloin ja miksi lähdit mukaan Espoon Meripelastajiin?
– Olen ollut Meripelastajissa vuodesta 2011 lähtien. Toimin meripelastusaluksen päällikkönä ja yhdistyksen tiedottajana ja sihteerinä.
– Lähdin vapaaehtoiseksi, koska tässä voin tehdä jotain merkityksellistä ja tuntea itseni tarpeelliseksi. Vesillä liikkumisesta minulla oli ennestään paljon kokemusta, koska perheelläni on purjevene ja mökki saaristossa.
Mitä osaamista meripelastajalta vaaditaan?
– Vapaaehtoiselta meripelastajalta vaaditaan aikaa ja sitoutumista harrastukseen. Aluksen miehistöön tarvitaan toukokuusta marraskuuhun joka ilta 3–10 vapaaehtoista. Muuten emme vaadi tulijoilta mitään erityistä, koska annamme heille koulutuksen pelastus- ja avustustehtäviin.
– Tällä hetkellä meillä on satakunta vapaaehtoista. Tilanne on niin hyvä, ettemme tänä vuonna hakeneet uusia vapaaehtoisia. Harjoittelijasta kansimieheksi kouluttautuminen kestää 1–2 vuotta. Vapaaehtoisista on noin 70 prosenttia on miehiä, mutta naisten osuus on kasvanut koko ajan.
Minkälaisia tehtäviä meripelastukseen kuuluu, ja onko sinulla ollut pelottavia tilanteita?
– Tehtävät vaativat harvoin mitään extreme-suorituksia. Eniten on konerikkoisten huviveneiden hinaamista satamaan. Annamme myös ensiapua sairauskohtauksissa ja loukkaantumisissa. Saarissa teemme lisäksi maastopalosammutuksia.
– On hyvä kokea tervettä pelkoa esimerkiksi kovassa myrskyssä, mutta silti pitää luottaa omaan osaamiseensa. Haastavin tilanne itselläni oli kymmenisen vuotta sitten pienlentokoneen pudottua Westendin edustalle. Kun radiosta alkoi kuulua hätäkutsuja, lähdimme apuun. Tuntui tosi pahalta, kun koneen lentäjän todettiin menehtyneen.
– Parhaiten mieleen jäävät ne keikat, joissa voimme auttaa vaikkapa vesillä pulaan joutunutta perhettä. On hienoa nähdä vanhempien helpotus ja lasten innostus siitä, kun ”Ryhmä Hau -vene” saapuu pelastamaan heidät.
Entä onko Tove Janssonin Muumipappa ja meri sinulle tuttu kirja?
– Kyllä. Kirjasta on jäänyt mieleen Muumipapan ajatus, että purjehtiminen tarjoaa mahdollisuuden seikkailuun. Silti hän tunsi merta kohtaan kunnioitusta. Itse koen samoin. Lähden välillä mökiltä veneilemään yksinäni, mutta laitan aina viestin perheelleni, minne olen menossa, ja toisen viestin, kun olen palannut takaisin.
Mikä sinulle on pyhää?
– Minulle pyhä asia on saaristo. Veneily saaristossa on kuin olisi kirkossa. Se on jotain meitä isompaa. Toivon, että espoolaiset ymmärtäisivät, miten hieno saaristo meillä on ja miten helppoa siitä on päästä nauttimaan.
Meripelastajan vinkit veneillä liikkujille
Pelastusliivit on oltava päällä aina, olivat sää ja tilanne millaisia hyvänsä. Hyviin merimiestaitoihin kuuluvat toisten auttaminen ja huomioiminen sekä ympäristön jatkuva tarkkailu. Erityisesti isompien alusten omistajien kannattaa opetella kunnolla vesillä liikkumisen säännöt.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Meillä on velvollisuus nauttia elämästä ja tehdä siitä nautittavaa myös muille, ajattelee purjehtija Tapio Lehtinen
Hyvä elämäTapio Lehtisen Asteria-vene upposi marraskuussa kesken maailmanympäripurjehduksen. Lehtinen lähtee uudelle purjehdukselle syyskuussa ja on siitä yhtä innoissaan kuin aina ennenkin.
