Helsinkiläiset vastaajat valitsivat jonkun laatusanan kuvaamaan seurakuntia. Yleisin oli hyvä. Samoin kävi Vantaalla.
Mielikuva Helsingin ja Vantaan seurakunnista on myönteinen – kirkon halutaan keskittyvän lapsiin, nuoriin, vanhuksiin ja vähäosaisiin
Kirkko henkilöityy Helsingissä piispoihin, Vantaalla nousee esiin paikallisia kasvoja. Seurakunnilla on jopa yllättävän paljon kontakteja pääkaupunkiseudun asukkaisiin.
Kirkon tutkimuskeskus teetti syksyllä kyselyn, jossa selvitettiin kahdentoista suuren kaupungin asukkaiden näkemyksiä seurakunnasta. Vastaajia oli yhteensä 6 500, Helsingissä tuhat ja muualla 500 kaupunkia kohti.
Kyselyssä oli mukana sekä kirkkoon kuuluvia että kirkkoon kuulumattomia. Nuorimmissa ikäluokissa Helsingissä miespuolisista vastaajista jopa vähemmistö kuului kirkkoon.
Tutkimuksen tulokset ovat yllättävän samantapaisia ympäri maata, kertoo kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola. Suurin poikkeus on Seinäjoki, jossa 70 prosentilla asukkaista on myönteinen mielikuva seurakunnasta. Muualla osuudet vaihtelevat välillä 51–63 prosenttia.
Helsingissä vastaajista 52 prosentilla oli myönteinen mielikuva seurakunnasta, 43 prosenttia suhtautui neutraalisti ja viisi prosenttia kielteisesti. Vantaalaisista 56 prosenttia ilmoitti mielikuvansa myönteiseksi, 41 prosenttia neutraaliksi ja vain kolme prosenttia kielteiseksi.
Ketolan mukaan tulosten samankaltaisuutta selittää kaupungistuminen, joka koskettaa kaikkia tutkimuksessa mukana olleita suuria paikkakuntia. Pääkaupunkiseudulla jotkut ilmiöt hieman korostuvat, kuten muuta maata matalammat kirkkoonkuulumisprosentit. Silti iso kuva on melko yhtenevä.
– Kaupungeissa väki on keskimääräistä nuorempaa ja koulutetumpaa. Kulttuuriset muutokset näkyvät ensimmäisinä kaupungeissa. Väestöprofiili on erilainen kuin pienemmillä paikkakunnilla. Yksinasuvia on enemmän. Suhde kirkkoon ja uskontoon on etäisempi. Kun suomalaisia kiinnittää seurakuntaan paikallisuus, niin muuttajien suhde uuteen seurakuntaan on ohuempi, sanoo Ketola.
Seurakunnat tarvitsevat lisää kasvoja
Vaikka suhde seurakuntaan on isoissa kaupungeissa etäisempi kuin pienillä paikkakunnilla, mielikuva seurakunnasta ja sen toiminnasta on sekä Helsingissä että Vantaalla positiivinen. Kysyttäessä avoimella kysymyksellä yhtä laatusanaa, jonka ihmiset liittävät seurakuntaan, yleisin vastaus oli hyvä.
– Sen jälkeen tulivat kuitenkin sanat etäinen ja tuntematon. Seurakunnat ovat ihmisten mielestä luotettavia toimijoita, mutta hieman virkamiesmäisiä, varovaisia ja kasvottomia. Nämä ovat julkishallinnon organisaatioon liitettäviä piirteitä, Ketola toteaa.
Ketola ottaa esillä tutkimuksesta kaksi muuta avointa kysymystä. Toisessa ihmisiä pyydettiin kertomaan, keitä henkilöitä heille tulee mieleen Helsingin tai Vantaan seurakunnista, toisessa kysyttiin alueen tärkeintä seurakunnallista paikkaa.
Helsinkiläisille tuli useinmiten ensimmäisenä mieleen Teemu Laajasalo ja toiseksi useimmin Irja Askola eli kaksi piispaa. Vantaalla nousi sen sijaan esille paikallisia kirkkoherroja ja kirkollisia vaikuttajia sekä sanat pappi ja pastori. Helsingissä kaupunkilaisten esille ottamia paikkoja olivat Hietaniemen ja Malmin hautausmaat ja tuomiokirkko ja Temppeliaukion kirkko. Vantaalaisten paikkoja olivat Helsingin Pitäjän kirkonkylän hautausmaa sekä Pyhän Laurin ja Myyrmäen kirkot.
– Helsingissä kirkko henkilöityi vahvasti piispoihin. Vantaalla seurakuntien omat vaikuttajat nousivat paremmin esille. Paikat ovat sellaisia, joissa ihmiset käyvät jouluna ja pyhäinpäivänä. Seurakunnissa kannattaisi miettiä, miten saataisiin esille muitakin työntekijöitä ja seurakuntalaisia kuin kirkon ja seurakuntien johto. Kirkko tarvitsee pääkaupunkiseudulla kasvoja, sanoo Ketola.
Helsinkiläisten ja vantaalaisten mielestä oman kotikaupungin tärkeimpiä seurakunnallisia paikkoja ovat hautausmaat ja tunnetuimmat kirkot.
Suomalaiset haluavat kirkon auttavan
Tutkimuksen mukaan helsinkiläiset ja vantaalaiset odottavat kirkolta ennen kaikkea keskittymistä lapsiin ja nuoriin, vanhuksiin ja apua tarvitseviin ihmisiin. Näitä pidetään seurakuntien toiminnassa ylivoimaisesti tärkeimpinä asioina. Seurakuntien myös toivotaan keskittyvän niihin vielä nykyistäkin enemmän. Avovastauksissa nousevat lisäksi esille vähäosaisten auttaminen, syrjäytyneet, yksinäiset, nuoret ja erityisesti Helsingissä myös maahanmuuttajat.
– Tämä tutkimus, kuten monet aiemmatkin tutkimukset kertovat suomalaisten odotuksista kirkkoon. Ja toki nyt myös ajassa liikkuvista asioista. Huoli nuorista, syrjäytyneistä ja myös ikääntyneistä on ollut vahvasti esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Suomalaisilla ja myös pääkaupunkiseudun asukkailla on vahvat odotukset siitä, että kirkko auttaa, Kimmo Ketola sanoo.
Pääkaupunkiseudun asukkailla on vahvat odotukset siitä, että kirkko auttaa. – Kimmo Ketola
Hengellisyyteen liittyviä odotuksia vastaajilla sen sijaan on hyvin vähän. Vähiten tärkeänä asiana, johon seurakuntien pitää toiminnassaan keskittyä pidettiin sekä Helsingissä että Vantaalla jumalanpalveluksia. Helsingissä kaksi prosenttia ja Vantaalla yksi prosentti valitsi sen.
– Aktiivisesti jumalanpalveluksiin osallistuvien määrä on isoilla paikkakunnilla pieni, siksi siihen ei kohdistu myöskään kovin paljon odotuksia. Messu nähdään työntekijöiden tekemänä toimintana, eikä siihen välttämättä koeta kovin paljon osallisuutta.
Ketolan mukaan on kuitenkin kirkolle ongelma, että hengellisyys ja auttamistyö nähdään niin etäisiksi toisistaan. Auttaminen kuuluu kuitenkin kiinteästi kirkon ydinsanomaan. Hän kaipaa tämän yhteyden vahvistumista ja sitä, että kirkko nykyistä avoimemmin ja rohkeammin nostaa esille sen hyvän työn, mitä seurakunnissa päivittäin tehdään. Auttaminen kaipaa myös kasvoja.
– Kirkossa on vierastettu auttamistyöstä puhumista, koska on pelätty, että se koetaan omakehuksi. Ei siitä ole kuitenkaan kyse. Suomalaiset odottavat kirkolta, että se tarttuu asioihin ja kyllä sen voi tehdä näkyväksi, pohtii Ketola.
Kyselyyn vastanneet seurakuntalaiset saivat nimetä tärkeimpiä asioita, joihin he halusivat seurakunnan toiminnassaan keskittyvän. Vantaalla saatiin samantapainen tulos.
Joka kolmas oli tavannut kirkon työntekijän vuoden aikana
Vaikka pääkaupunkiseudulla suhde kirkkoon on etäisempi kuin pienillä paikkakunnilla, niin kyselytutkimuksen mukaan kirkko kuitenkin kohtaa ihmisiä myös täällä yllättävän paljon. Yli kaksi kolmasosaa vastaajista kertoi käyneensä vuoden mittaan jossain kirkon tilassa ja jumalanpalvelukseenkin oli osallistunut lähes kolmannes. Sama määrä kertoi myös keskustelleensa seurakunnan työntekijän kanssa.
– Nämä ovat yllättävän isoja lukuja. Kun näitä kontakteja näinkin paljon on, vaikka satunnaisesti, tilanteet pitää hoitaa hyvin. Mitä enemmän konkreettisia yhteyksiä ihmisillä on seurakuntaansa, sitä vahvemmin hän haluaa pysyä seurakunnan jäsenenä, Ketola muistuttaa.
Toki suurelle osalle vastaajista seurakunta tulee useimmin vastaan mediassa. Tietoa seurakuntien toiminnasta haetaan erityisesti seurakuntien verkkosivujen ja Kirkko ja kaupunki -lehden kautta.
Yksi side seurakuntaan on kummin tehtävä. Helsinkiläisistä vastaajista 62 prosenttia ja vantaalaisista 79 prosenttia kertoi olevansa kummi. Aika moni vastaaja kertoi myös rukoilevansa. Helsinkiläisistä 40 prosenttia ja vantaalaisista 42 prosenttia rukoilee peräti useita kertoja kuukaudessa.
– Rukousaktiivisuus on Suomessa hyvää keskieurooppalaista tasoa. Yksityinen uskonnonharjoitus on täällä muutenkin aktiivisempaa kuin muissa Pohjoismaissa, Ketola kertoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Yli 1300 helsinkiläiseltä kysyttiin, mitä he ajattelevat seurakunnista – monille kirkko on etäinen
AjankohtaistaHelsingin seurakuntien työntekijät ja luottamushenkilöt kysyivät kaupunkilaisilta myös sitä, mitä heille kuuluu.
