null Yli 1300 helsinkiläiseltä kysyttiin, mitä he ajattelevat seurakunnista – monille kirkko on etäinen 

Yli 1300 helsinkiläiseltä kysyttiin, mitä he ajattelevat seurakunnista – monille kirkko on etäinen 

Helsingin seurakuntien työntekijät ja luottamushenkilöt kysyivät kaupunkilaisilta myös sitä, mitä heille kuuluu.

Etäinen, mutta myös lämmin, turvallinen, hyvä, kiva, perinteinen, ystävällinen ja aktiivinen. Näin helsinkiläiset vastasivat, kun heitä pyydettiin tiivistämään mielikuva Helsingin seurakunnista yhteen adjektiiviin. 

Helsingin seurakuntien työntekijät ja luottamushenkilöt haastattelivat kevään 2022 aikana 1374 eri-ikäistä helsinkiläistä ja kysyivät heidän ajatuksiaan seurakunnista ja omasta kotikaupungista.

Helsinkiläisten jututtamisen taustalla oli Helsingin seurakuntien strategiatyö. Helsingin seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto päätti vuonna 2018, että Helsingin seurakunnissa otetaan käyttöön niin sanottu jatkuva strategiaprosessi, joka tarkoittaa sitä, että mietitään ja tarkastellaan jatkuvasti, miten toimitaan, mitä tehdään ja miksi. Toimintatapaan kuuluu myös helsinkiläisten haastatteleminen joka toinen vuosi.

Seurakuntien tehtävänä on auttaa ja tukea

Helsingin seurakuntien työntekijät ja luottamushenkilöt pääsivät kuulemaan hyvin monenlaisten helsinkiläisten ajatuksia. Haastateltavat olivat kaikilta Helsingin postinumeroalueilta, joilla on asutusta. Nuorimmat olivat alle 10-vuotiaita ja vanhimmat yli 80-vuotiaita. Suurin osa haastelluista oli 30–50-vuotiaita.

Vastanneista 76 prosenttia kuului johonkin Helsingin suomenkielisistä seurakunnista. Erityisesti pyrittiin tavoittamaan myös heitä, jotka eivät ole ihan aktiiviseurakuntalaisia.

– Haastateltavien tavoittamiseen oli monenlaisia keinoja. Jotkut ovat etsineet haasteltavia sosiaalisessa mediassa, jotkut seurakunnat ovat olleet kauppakeskuksissa. Ihan lähipiiriä ei saanut haastatella, mutta etäisempiä Facebook-kavereita tai vaikka harrastuspiirien tuttuja kyllä. Koska seurakunnilla on työntekijöitä myös esimerkiksi sairaaloissa ja vankiloissa, tavoitimme ihmisiä myös sieltä, Helsingin seurakuntayhtymän kehittämistyön johtava asiantuntija Eeva Salonen kertoo.

Se, että toivotaan avun ja tuen antamista, on rohkaiseva viesti, sillä se on kirkon ytimessä.

Haastatteluissa kysyttiin ihmisiltä muun muassa sitä, kuinka monta kertaa he ovat osallistuneet Helsingin seurakuntien toimintaan viimeisen vuoden aikana ja millaisessa kaupungissa he haluavat elää viiden vuoden kuluttua. Suurin osa oli osallistunut nollasta viiteen kertaan. Kaupunkia koskevissa vastauksissa korostuivat tuttujen ihmisten muodostama yhteisö, luonto ja turvallisuus. Myös lasten ja perheiden asiat, palvelut ja kulttuuri koettiin tärkeiksi.

Seurakuntien paikka kaupungissa oli olla antamassa tukea ja apua sitä tarvitseville, järjestää toimintaa ja tapahtumia sekä huomioida lapset, nuoret sekä yhdenvertaisuuden.

Suunta oikea, lisää ideoita konkreettiseen tekemiseen

Eeva Salosen mielestä helsinkiläisten ajatukset ja toiveet ovat hyvin linjassa sen kanssa, mitä seurakunnissa jo tehdään ja mikä on Helsingin seurakuntien strategia. Ihmisten haastatteluista saatiin kuitenkin lisää konkreettisia ideoita.

– Paljon oli sellaista, joka on noussut esiin aiemminkin. Se, että toivotaan avun ja tuen antamista, on rohkaiseva viesti, sillä se on kirkon ytimessä. Mutta se, että seurakunnista tulee ensimmäisenä mieleen sana ”etäinen” on asia, jonka pitääkin olla pysäyttävä.

Suunta on joka tapauksessa oikea.

 – Helsingin seurakuntien strategiassa annetaan esimerkiksi helsinkiläisille lupaus siitä, että puolustamme yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja luontoa. Se on aika iso juttu, ja seurakuntien ja helsinkiläisten pitää tehdä työtä, jotta se toteutuu, Salonen toteaa.

Vastauksissa esiin noussut etäisyys saattaa olla osin myös viestinnällinen kysymys: aina ihmiset eivät edes tiedä, mitä kaikkea seurakunnat tekevät.

– Joissakin haastatteluissa tuli esiin, että olisipa kiva, jos olisi jotakin sellaista toimintaa, jota seurakunnat jo tekevätkin. Aina seurakuntaa ei edes osata ajatella sellaisena toimijana, joka tarjoaisi jotakin tiettyä juttua.

Hyvää kuuluu, mutta murheitakin on

Ihmisiltä kysyttiin myös, mitä heille kuuluu. Haastatelluista suurin osa, 785, vastasi, että hyvää kuuluu. Keskusteluissa tulivat kuitenkin esiin myös huolet ja murheet, ihmisiä vaivasivat muun muassa taloudellinen tilanne, terveysasiat ja maailmantilanne.

– Mitä kuuluu on hyvä ja tärkeä kysymys, se että joku oikeasti haluaa tietää ja on kiinnostunut vastauksista. Itselle myös siinä kilpistyy kirkon tehtävä, Eeva Salonen sanoo.

Jotta haastatteluissa saatu tieto ei jäisi vain sanahelinäksi, seurakunnissa voidaan nyt hyödyntää sitä monin tavoin. Eeva Salosen mukaan seuraavaksi seurakunnissa voidaan pitää vaikka työpajoja, joissa ideoita ja saatua tietoa jatkojalostetaan ja kokeillaan.

– Ei niin, että päätellään, mitä jokin asia voisi tarkoittaa, vaan siten, että tehdään asioita yhdessä helsinkiläisten kanssa ja testataan. Jos ihmiset vaikka sanovat, että tietyn tyyppiselle toiminnalle olisi tarvetta, sitä voidaan nyt ketterästi kokeilla.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: