Mielipide: Helsingin seurakuntayhtymä aikoo vetäytyä Palvelevasta puhelimesta – samalla viskataan sivuun kymmenet sitoutuneet vapaaehtoiset
Helsingin seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto on 8.9.2022 päättänyt esittää Palvelevan puhelimen toiminnan lopettamista Helsingissä. Perusteluna on muun muassa se, että akuuttiapua on saatavilla eri kriisipuhelimista.
Tietävätkö päättäjät, että monien apua tarjoavien puhelinauttajien kohteena on jokin tietty ryhmä? Kun kirkon työntekijäresurssit pienenevät ja talous kiristyy, onko tarkoituksenmukaista purkaa toimiva, vapaaehtoisvastuulla pyörivä toiminta ja perustaa uusia työntekijöitä sitovia päivystysrenkaita? Vai ovatko hyvin koulutetut ja motivoituneet vapaaehtoiset uhka seurakuntien toiminnalle?
Palveleva puhelin on Suomen vanhin auttava puhelin, joka on toiminut vuodesta 1964. Puhelinauttamista on laajennettu Palvelevaan chattiin, nettiin ja kirjeeseen. Tällä hetkellä evankelis-luterilaisten seurakuntien ylläpitämän Palvelevan puhelimen päivystyspisteitä on 40 eri puolilla maata. Numero on sama koko maassa. Riippumatta siitä, mistä soittaa, puhelu yhdistyy vapaaseen päivystyspisteeseen. Näin pystytään vastaamaan mahdollisimman moneen soittoon.
Päivystäjät ovat tehtävään koulutettuja vapaaehtoisia ihmisiä. Toiminnasta vastaava seurakunnan tai seurakuntayhtymän työntekijä vastaa päivystäjien valinnasta, koulutuksesta ja työnohjauksen ja päivystäjien tuen järjestämisestä.
Päivystäjille ei ole vierasta mikään elämän vaikeuksiin liittyvä aihe.
Palvelevan puhelimen toiminnan kantava periaate on alusta asti ollut nimettömyys. Palvelevaan puhelimessa, netissä ja chatissa ei kerrota omaa nimeä eikä yhteydenottaja tiedä, kenen kanssa hän keskustelee. Päivystäjät sitoutuvat ehdottomaan vaitiolovelvollisuuteen. Nimettömyys on luonut toiminnalle luottamuksen pohjan, joka on madaltanut kynnystä hakea apua kirkosta.
Kirkon Palveleva puhelin tarjoaa hädässä oleville mahdollisuuden puhua kaikista elämän asioista. Päivystäjille ei ole vierasta mikään elämän vaikeuksiin liittyvä aihe; itsemurha, yksinäisyys, erilaiset sairaudet, ihmissuhdeongelmat jne. Palvelevaa puhelinta on luonnehdittu kirkon rippituoliksi.
Niin kauan kuin muistan oman 40-vuotisen kirkollisen urani aikana, kirkossa ja sen seurakunnissa on kehitetty vapaaehtoistoimintaa. On mietitty, miten löydetään sellaisia toimintamuotoja, jotka ovat merkityksellisiä vapaaehtoisille, joissa vapaaehtoiset voivat auttaa apua tarvitsevia ja joissa he voivat tuntea olevansa osa seurakunnan ydintoimintaa ihmisten auttamisessa.
Palveleva puhelin on vuodesta 1964 antanut juuri tällaisen tehtävän. Päivystäjä on saanut hyvän koulutuksen tehtävään, jossa hän voi tuntea olevansa tukena ja auttajana apua tarvitsevalle. Vapaaehtoiset päivystäjät ovat kuuntelijan tehtävässään kehittyneet ei vain päivystäjinä vaan myös ihmisinä. Vapaaehtoinen, joka ei halua olla esillä ja jonka vahvuus on toimia kuuntelijana, löytää arvokkaan tehtävän Palvelevan puhelimen päivystäjänä.
Aikoinaan Palvelevan puhelimen toiminta on katsottu niin tärkeäksi toiminnaksi, että siitä on maininta Helsingin seurakuntayhtymän perussäännössä. Nyt sitä ollaan valmiita muuttamaan! Olisiko asiaa syytä vielä harkita?
Palvelevan puhelimen toiminta perustuu valtakunnalliseen yhteistyöhön. Vetäytyykö Helsingin seurakuntayhtymä kantamasta yhteisvastuullisesti omaa osaansa ihmisten auttamisesta? Mikäli Helsingin päivystyspiste lopetetaan, helsinkiläisten apua tarvitsevien, Palvelevaan puhelimeen soittavien soitot menevät muualle, jäljellä olevien 39 auttamispisteen vastuulle. Ovatko Helsingin seurakuntayhtymän päättäjät valmiita sysäämään vastuun Palvelevan puhelimen toiminnasta muiden seurakuntien kannettavaksi?
Sirpa Tirri
Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntalainen
HTM, diakonissa, työnohjaaja, työyhteisökonsultti
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helsingin seurakunnat jatkavat sittenkin työtä Palvelevassa puhelimessa – vapaaehtoisia päivystäjiä kaivataan jälleen
AjankohtaistaYhteistyö Järvenpään seurakunnan kanssa mahdollistaa työn jatkumisen.
