– Tuntuu, että olen käynyt murrosiän kolmekymppisenä. On ollut aika mylläkkää, Samuel Jyrinki sanoo.
Biseksuaalisuuden salailu ajoi vanhoillislestadiolaisen perheenisän paniikkikohtauksiin – Herkkä mies -bloggari Samuel Jyrinki purkaa miehuuden koodia esikoiskirjassaan Paratiisi vai helvetti
Kun Samuel Jyrinki tuli kaapista ulos, osa lestadiolaisista kavereista lakkasi tervehtimästä.
Piip piip piip piip piip piip. Samuel Jyringin kännykkä vilkkuu ja piippaa yhtä mittaa uusien ilmoitusten ja viestien merkiksi. Hänen kirjoituksensa ”Vanhoillislestadiolainen biseksuaali” saa Herkkä mies -blogissa nopeasti kymmeniätuhansia lukijoita.
Eletään kevättä 2018. Jyrinki käy terapiassa, koska vuosia vellonut ahdistus on kärjistynyt toistuviksi paniikkikohtauksiksi. Hän kertoo seksuaalisesta suuntautumisestaan vaimolleen Aune-Elina Jyringille yli kymmenen avioliittovuoden jälkeen.
Kun vaimo ottaa uutisen vastaan hyvin, mies päättää lakata häpeämästä itseään myös muun maailman edessä. Hänen ulostulonsa kirvoittaa valtavasti viestejä tiukoissa uskonnollisissa yhteisöissä eläviltä sateenkaari-ihmisiltä.
Viestejä tulee vanhoillislestadiolaisilta, muiden herätysliikkeiden jäseniltä ja Jehovan todistajilta. Moni kertoo käpertymisestä yksinäisyyteen ja syyllisyyteen. Moni kiittää ulostulosta. Moni pohtii, uskaltaisiko itsekin avautua jollekulle läheiselleen.
Kännykän ruudulle ilmestyy myös toisenlaisia tekstejä.
”Tuo on sielunvihollisen työtä.”
”Jos olet biseksuaali, et voi olla vanhoillislestadiolainen.”
”Ehkä jotkut uskovaiset voisivat aina tarkistaa tekstisi.”
”Miksi edes naimisissa olevana ja perheellisenä ihmisenä puhut tästä, jos et ole lähdössä homostelemaan?”
–Uskon Jumalaan, armoon ja anteeksiantamukseen kuten ennenkin, mutta en tiedä, miten asemoin itseni suhteessa vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön, Samuli Jyrinki sanoo.
Jyrinki tuntee monet kriittisten viestien lähettäjät henkilökohtaisesti. Blogikirjoituksen jälkeen jotkut tutut vanhoillislestadiolaiset alkavat kävellä ohi tervehtimättä. Osa tärkeistä ihmissuhteista viilenee.
– Ulossulkeminen satuttaa ja surettaa syvästi. En usko, että siitä tunteesta voi saada kiinni, ellei itselle ole tapahtunut jotakin samankaltaista.
Jyrinki avaa kokemustaan 19. huhtikuuta julkaistavassa esikoiskirjassaan Paratiisi vai helvetti (Otava): ”Minun maailmastani ei katoa ristiriita, vaikka kieltäisin seksuaalisuuteni tai lakkaisin uskomasta herätysliikkeen oppeihin. Se ei ole mahdollista, sillä olen saanut molemmat syntymälahjana ja kasvanut niiden vaikutuksessa.”
Kahdeksas yhdestätoista lapsesta
Samuel eli hepreaksi Schemuel tarkoittaa Jumalalta pyydettyä. Samuel Jyringille on kerrottu, että sellaisena hän syntyi perheensä kahdeksanneksi lapseksi. Kaikkiaan lapsia siunaantui yksitoista.
Välillä tuli vastoinkäymisiä. Isä loukkaantui vakavasti työtapaturmassa jo ennen Samuelin syntymää ja äiti sairasti aivokasvaimen, kun poika oli pieni.
Perhe asui pienessä kylässä Pohjois-Pohjanmaalla. Kyläläiset jakaantuivat uskovaisiin ja epäuskoisiin, eli lestoihin ja muihin.
”’Kuinka voitte olla noiden kanssa samassa pöydässä?’ Kaksi ikäistäni uskovaista poikaa katsovat minua ja kaveriani, kun istumme ruokalassa kahden epäuskoisen tytön kanssa samassa pöydässä”, Jyrinki kuvaa ilmapiiriä kirjassaan.
Kun Jyrinki oli peruskoulun viimeisellä luokalla, hän huomasi ihastuvansa ja tuntevansa vetoa joskus tyttöön, toisinaan poikaan.
– Muistan hämmennykseni siitä, miten reagoin poikiin. En ollut kuullutkaan biseksuaalisuudesta, ainoastaan homoista. Homous oli niin paha asia, ettei se ollut edes vaihtoehto.
Vielä 2000-luvulla Jyrinki kuuli seuroissa puheenvuoron, jonka mukaan homous on sairaus. Lasten ollessa pyhäkoulussa Jyrinki keskusteli uskovaisten isien kanssa siitä, että pitäisi ostaa uusi auto, johon koko jälkikasvu mahtuisi. Muita keskustelunaiheita olivat metsästys, yrittäminen, raha ja politiikka.
– Olen ajatellut olevani kuin Jani Toivola, jonka ei olisi pitänyt kelvata eduskuntaan tai Pekka Haavisto, jonka presidenttiys olisi ollut kaiken pahan alku.
Samuel Jyrinki iloitsee siitä, että on tutustunut viime vuosina muihinkin seksuaalivähemmistöön kuuluviin miehiin.
Homovihamielisen puheen keskellä Jyrinki on kokenut olonsa yksinäiseksi ja näkymättömäksi. Hän on pelännyt, että entä jos kasvoista paljastuu sen pohtiminen, millaista olisi olla miehen lähellä. ”Kainaloon käpertyneenä, vahvojen käsivarsien syleilemänä tai intiimimmin.”
Uskovainen aviomies on saanut itsensä kiinni hämmentävistä tilanteista. ”Tuijotan miestä. Mahan pohjassa kipinöi. Mies istuu suuressa kuormaajassa ja kurkottaa sen oven raosta jutellessaan työkaverini kanssa. Jykevät mutta sopusuhtaiset kasvonpiirteet on kehystetty tummalla parran sängellä ja lyhyillä hiuksilla.”
Jyrinki on monesti itkenyt ja inhonnut syvästi halujaan.
”Miten syvälle ruumiiseeni on iskostunut ajatus, että se on täynnä pahuutta, joka pyrkii pintaan. Niin kuin itse saatana asuisi sisälläni ja odottaisi tilaisuutta niellä minut, tuhota taivaan sisältäni ja johdattaa minut pimeään.”
Neljän lapsen isä meikkaa ja itkee
Poikana Samuel Jyrinki viihtyi hyvin tyttöjen kanssa, aikamieheksi kasvettuaan naisten. Häntä kiinnostavat tunteet, ihmissuhteet ja kauneus. Ne ovat aiheita, jotka ovat nousseet miesporukoissa harvemmin keskusteluun. Herkkä mies -blogin seuraajistakin 89 prosenttia on naisoletettuja.
Lapsena Jyrinki päätyi joskus tyttöjen laitettavaksi. Kolmannella luokalla hän oli vappunaamiaisissa Miss Suomi. ”Muistan, kuinka seisoin isosiskoni edessä, joka levitti ripsilleni mustaa maskaraa, ja kuinka tunsin suurta nautintoa tuossa hetkessä. Maskara oli vedenkestävää, ja toivoin, ettei se lähtisi ikinä pois.”
Murrosiässä Jyrinki opetteli hyväksyttyä roolia ulkolukuna: Miten mies puhuu ja elehtii, kuinka seisoo jalat harallaan. Hän kokeili karskia otetta työssäkin.
– Myyntipuolella vallitsee miehinen kulttuuri, joka tuntui kuluttavalta ja riiteli arvojeni kanssa. Toimin myyntipäällikkönä ennen kuin lopetin.
Nykyään Jyrinki työskentelee Vantaan kaupungin sosiaalityössä ja auttaa tukea tarvitsevia aikuisia saamaan elämänsä haltuun. Siinä työssä miellyttävyys ja myötätuntoisuus ovat vain eduksi.
Jyringit kokoontuivat perhepotrettiin kotonaan Järvenpäässä. Vasemmalta Milos, 11, Aune-Elina, Samuel, Milan, 7, Liiam, 9, ja Eea, 12.
Perhe-elämässä herkkyys näkyy siinä, että Jyrinki ei peittele haavoittuvuuttaan. Hänen 12-, 11-, 9- ja 7-vuotiaat lapsensa näkevät isänsä niin itkevän kuin meikkaavankin.
– Suhteessani lapsiin on paljon läheisyyttä ja halailua. Olen perhekeskeinen, ja minulle on tärkeää, että pääsen kiinni siihen, mitä lapseni tuntevat ja kokevat.
Jyrinki puolustaa jokaisen lapsen oikeutta olla yksilöllinen itsensä. Kuopuspoika on joskus mennyt esikouluun kynnet lakattuina, ja hän sai kaupasta toivomansa pinkin kevättakin.
– Kasvoin jyrkkäraamiseen miehenrooliin. Jos sukupuolikäsitykset olisivat laajempia, vähentyisikö niihin liittyvä pahoinvointi ja olisiko monen helpompi kokea itsensä ongelmattomasti mieheksi tai naiseksi? Jokaisen omaa sukupuolikäsitystä pitää kunnioittaa. Jos joku kokee olevansa vaikkapa muunsukupuolinen, siihen ei muilla ole nokan koputtamista.
Miehenä olemisen tavat ovat Jyringin mielestä monipuolistuneet selvästi viimeisen viiden vuoden aikana, jonka hän on kirjoittanut Herkkä mies -blogia. Esimerkiksi Instagram-tilillä Miesplus moni mies avaa tunteitaan julkisesti.
2000-luvulla syntyneiden miehuus on Jyringistä jo varsin erilaista kuin hänen oman kolmikymppisen ikäpolvensa, vielä vanhemmista puhumattakaan.
Naimisissa kunnes kuolema erottaa
Tulevaisuudelta Samuel Jyrinki toivoo uusien kirjojen kirjoittamista ja hyvää perhe-elämää. Monessa julkisessa somekuvassa hän hymyilee yhdessä vaimonsa kanssa. Joskus tämä on letittänyt miehensä tukan, toisen kerran he ovat ostaneet mätsäävät mintunvihreät paidat.
Jyrinki kirjoittaa Instagram-tilillään: ”Olen niin usein kiitollisena ihmetellyt, että miten olen saanut itselleni niin sopivan kumppanin. Ihmisen, jonka kanssa on helppo elää ja kasvaa.”
Kun Jyrinki kertoi biseksuaalisuudestaan, puoliso hyväksyi asian epäröimättä, mutta mietti, riittääkö miehelleen. Tämä selitti, ettei minkään liitossa tarvitse muuttua.
– Olen onnellisessa avioliitossa, jossa aion elää elämäni loppuun asti. Ei minulta mitään puutu.
Kuka?
Samuel Jyrinki, 32, on tunnettu blogistaan Herkkä mies. Hän kirjoittaa erityisesti miehenä elämisestä, seksuaalivähemmistöön kuulumisesta, parisuhteesta ja vanhemmuudesta.
Mitä?
Jyringin esikoiskirja Paratiisi vai helvetti (Otava) julkaistaan huhtikuussa. Omaelämäkerrallinen kirja käsittelee biseksuaalisuuden ja vanhoillislestadiolaisuuden yhteensovittamista.
Motto?
”Sinun tulee olla se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.” Mahatma Gandhi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Uusi sivusto tuo isyyttä näkyväksi – ”On yhteiskunnallisestikin tärkeää, että isät ovat perheen arjessa mukana”
Ajankohtaista Ajankohtaista
