Osallistuminen uskonnollisten yhteisöjen tilaisuuksiin, vapaaehtoistoimintaan ja sosiaalisiin ryhmiin lisää kaikenikäisten, mutta erityisesti iäkkäiden ihmisten hyvinvointia.
Uskonnollisuus parantaa henkistä hyvinvointia – ”Maailman onnellisin ihminen laulaa kirkkokuorossa ja asuu ruotsinkielisellä Pohjanmaalla”, sanoo tutkija
Pelkästään yhteisöllisyys ei riitä selittämään uskonnollisuuden myönteisiä vaikutuksia. Myös rukoileminen ja uskonnon kokeminen tärkeäksi tukevat hyvinvointia.
Uskonnollisuus lisää henkistä hyvinvointia, ja uskonnolliset ihmiset ovat keskimääräistä onnellisempia.
Nämä tiedot käyvät ilmi teologian tohtori ja psykologian väitöskirjatutkija Harri Koskelan sekä psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen tutkimusartikkelista Uskonnollisuuden yhteys hyvinvointiin, onnellisuuteen ja pahoinvointiin. Artikkeli julkaistiin maaliskuussa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan hyvinvointiraportissa.
– Media ja populaari keskustelu keskittyy usein uskonnollisuuden kielteisiin vaikutuksiin, mutta perehtyminen faktatietoon poistaa vääriä käsityksiä. Tieteellisen tutkimusten mukaan hengellisyys ja usko ovat hyvinvointia tuottavia asioita, eivät pahoinvoinnin aiheuttajia, Koskela sanoo.
Uskonnollisuuden ja koetun hyvinvoinnin välistä yhteyttä on selvitetty sekä kansainvälisessä että suomalaisessa tutkimuksessa. Yhdysvalloissa tutkittua tietoa hyvinvoinnin ja uskonnollisuuden välisestä yhteydestä koottiin vuonna 2001 ja uudelleen vuonna 2012. Neljässä viidestä asiaa selvittäneessä tutkimuksessa löydettiin myönteinen yhteys uskonnollisuuden ja hyvinvoinnin välillä.
Yllätyin siitä, että koetun hyvinvoinnin ja uskonnollisuuden yhteys on maallistuneessa Suomessa varsin vahva.
Hyvinvoinnilla tutkimuksissa tarkoitetaan mielenterveyttä parantavia asioita. Hyvinvoivan ihmisen elämää voi Koskelan ja Ojasen mukaan kuvata ehyeksi ja täyteläiseksi. Hyvinvointiin liitetään myös onnellisuuden, ilon, tyytyväisyyden ja mielihyvän kaltaisia asioita. Koettu hyvinvointi tarkoittaa ihmisen myönteistä arviota ja kokemusta omasta elämästään.
Uskonnollisuuden vaikutus hyvinvointiin jakautuu. Pääsääntöisesti uskonnollisuus parantaa henkistä hyvinvointia ja terveyttä, mutta epäterveissä ja autoritaarisissa uskonnollisissa yhteisöissä oleminen lisää henkistä pahoinvointia.
– Hyvinvointia tukee sellainen uskonnollisuus, jossa ollaan vapaaehtoisesti ja jossa ihminen voi olla omana itsenään täysivaltainen yhteisön jäsen, Koskela toteaa.
Uskonnollisuuden yhteys hyvinvointiin on yhtä vahva kuin alkoholiongelman, mutta myönteinen
Harri Koskela tekee parhaillaan terveyspsykologian alaan kuuluvaa väitöstutkimusta, jossa hän on laajan aineiston avulla selvittänyt uskonnollisuuden ja henkisen hyvinvoinnin yhteyttä Suomessa.
Tutkimuksessaan Koskela käsittelee uskonnollisuuden vaikutusta kuuteen hyvinvoinnin osa-alueeseen. Näitä hyvinvoinnin eri puolia ovat koettu hyvinvointi, innostuneisuus ja elinvoima, toiminnallinen hyvinvointi, tunne-elämän hyvinvointi, tukea antavat ihmissuhteet ja yhteisöllinen hyvinvointi.
– Yllätyin siitä, että koetun hyvinvoinnin ja uskonnollisuuden yhteys on maallistuneessa Suomessa varsin vahva, hän sanoo.
Sekä uskonnollisella osallistumisella että henkilökohtaisella uskonnollisuudella on niin vahva myönteinen yhteys koettuun hyvinvointiin, että se vastaa Koskelan mukaan psykiatrisen sairauden, alkoholiriippuvuuden tai liikunnan vähäisyyden kielteistä vaikutusta.
Uskonnollisella osallistumisella, kuten jumalanpalveluksissa tai hengellisissä tilaisuuksissa käymisellä, on tilastollisesti merkittävä tai erittäin merkittävä yhteys henkiseen hyvinvointiin. Poikkeus olivat innostuneisuus ja elinvoima, joita uskonnollisissa tilaisuuksissa käyminen ei lisännyt.
Yksityinen, henkilökohtainen uskonnollisuus, kuten rukoileminen ja uskon kokeminen tärkeäksi, liittyy myös merkittävästi tai erittäin merkittävästi henkiseen hyvinvointiin. Omakohtaisella uskonnollisuudella on myönteinen yhteys myös innostuneisuuteen ja elinvoimaan. Toiminnalliseen ja tunne-elämän hyvinvointiin tilastollista yhteyttä ei sen sijaan löytynyt.
En voi suositella sitä, että uskonnollisuutta ja hengellisyyttä käytettäisiin hyvinvoinnin tavoittelun välineenä.
Koskelan mukaan hyvinvoinnin ja henkilökohtaisen uskonnollisuuden vahva yhteys kumoaa tutkijapiireissä elävän käsityksen, jonka mukaan yhteisöllisyys riittää selittämään uskonnon hyvinvointivaikutukset.
Kun Koskelan tutkimustuloksiin yhdistetään Suomen ja muiden Pohjoismaiden asema erilaisten onnellisuuskyselyiden kärjessä, voidaan hänen mukaansa piirtää kuva maailman onnellisimmasta ihmisestä.
– Tutkimusten valossa maailman onnellisin ihminen on kirkkokuorossa laulava suomalainen naimisissa oleva mies tai naimaton nainen, joka asuu ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, Koskela sanoo.
Kolmas uskonnollisuuden ulottuvuus, jonka yhteyttä hyvinvointiin Koskela mittasi, on yksityinen toiminnallinen uskonnollisuus, kuten Raamatun ja uskonnollisten kirjojen lukeminen, uskonnollisten ohjelmien seuraaminen ja netin käyttö hengellisiin tarpeisiin. Tällaisen uskonnollisuuden yhteys hyvinvointiin on huomattavasti vähäisempi.
"Jos yhteiskunnassa katkotaan kristinuskoon liittyviä juuria, elämää suojelevien arvojen tilalle voi tulla kilpailullisia ja minäkeskeisiä arvoja", pohtii Harri Koskela.
Tutkijat löytävät uskonnollisuuden myönteisille vaikutuksille monta selitystä
Hyvinvointi- ja onnellisuustutkimusten tulosten yhteydessä esitetään usein toimintasuosituksia: jos haluat voida paremmin, toimi näin. Harri Koskela varoo tekemästä sellaista johtopäätöstä, että maallistuneiden ihmisten kannattaisi ryhtyä vähän uskonnollisemmiksi parantaakseen elämänlaatuaan.
– En voi suositella sitä, että uskonnollisuutta ja hengellisyyttä käytettäisiin hyvinvoinnin tavoittelun välineenä. Tällainen pelurin ajattelutapa ei edes toimi, koska ulkokohtainen uskonnollisuus ei edistä hyvinvointia, hän sanoo.
– Kokonaan toinen tilanne on silloin, jos ihminen löytää hengellisyyden tai kristillisen arvomaailman esimerkiksi henkilökohtaisen kriisin yhteydessä.
Kansainvälinen tutkimus selittää uskonnon ja hyvinvoinnin myönteistä yhteyttä useilla syillä, jotka liittyvät uskonnollisten yhteisöjen tarjoamaan sosiaaliseen tukeen, omakohtaiseen uskonnollisuuteen sekä elämäntapaan.
Uskonnolliset ihmiset tupakoivat sekä käyttävät alkoholia ja huumeita yleensä vähemmän kuin muut, ja heillä on keskimääräistä parempi fyysinen terveys. He eroavat puolisoistaan muita epätodennäköisemmin, ja heillä on muita todennäköisemmin ehjä perhe.
Uskonnollisten yhteisöjen tarjoama tuki auttaa niiden jäseniä selviytymään elämän vaikeuksissa ja haasteissa. Lisäksi osallistuminen jumalanpalveluksiin, sosiaalisiin ryhmiin ja vapaaehtoistoimintaan lisää kaikenikäisten, mutta erityisesti iäkkäiden ihmisten hyvinvointia.
Uskonnollisen kasvatuksen saaneet ovat onnellisempia kuin kääntymyksen kokeneet
Monet uskonnolliset uskomukset edistävät myös myönteistä ajattelua, optimismia ja elämän hallintaan liittyvää sisäisen kontrollin kokemusta. Omakohtainen hengellisyys vahvistaa toivon, elämän tarkoituksen, merkityksellisyyden ja pystyvyyden kokemuksia. Toisin sanoen uskontoon turvautuminen lisää psyykkistä kestävyyttä eli resilienssiä.
Voimakas uskonnollinen sitoutuminen on tutkimusten mukaan vahvin tunnettu nuorten masennusta ehkäisevä tekijä. Myös aikuisilla uskonnollisuus on käänteisesti yhteydessä masentuneisuuteen. Elämää uhkaavan fyysisen sairauden kohdatessa henkilökohtainen uskonnollisuus voi nousta jopa perhettä ja ystäviä tärkeämmäksi selviytymiskeinoksi.
Toivon, että koulumaailmassa ei pyrittäisi uskontoneutraaliuteen, vaan pidettäisiin esillä positiivisen uskonnonvapauden merkitystä.
Uskonnollinen kasvatus edistää tutkimusten mukaan onnellisuutta, vaikka uskonnosta olisi vieraannuttu lapsuuden jälkeen. Uskonnollisen kasvatuksen saaneet mutta siitä vieraantuneet ovat keskimäärin onnellisempia kuin kääntymyksen kokeneet ihmiset, jotka eivät ole saaneet uskonnollista kasvatusta.
Kasvatuksen vaikutus selittyy tutkijoiden mukaan uskonnollisesta kodista välittyvillä terveillä elämäntavoilla, yhteisöllisyydellä ja moraalisuudella. Suuri merkitys on myös kodin turvallisuudella.
Omassa artikkelissaan Markku Ojanen ja Harri Koskela arvioivat, että uskonnollisen kodin lapsi saa elämästä myönteisen kuvan, ellei perheen uskonnollisuus ole kahlitsevaa ja tuomitsevaa.
Uskonnollinen kasvatus edistää tutkimusten mukaan onnellisuutta, vaikka uskonnosta olisi vieraannuttu lapsuuden jälkeen.
Maallistumista edistävä politiikka ei välttämättä lisää hyvinvointia
Sekulaareimmat eli vähiten uskonnolliset maat sijoittuvat säännöllisesti kansainvälisten hyvinvointivertailujen kärkeen. Tämä pätee myös Suomeen, joka lukeutuu muiden Pohjoismaiden tavoin maailman 10–20 sekulaareimman maan joukkoon. Kaikkein maallistuneimpina maina pidetään Viroa, Ruotsia ja Hollantia.
Moni tekee edellä kerrotusta johtopäätöksen, jonka mukaan uskontojen merkityksen väheneminen on tavoiteltava asia. Markku Ojanen ja Harri Koskela kiinnittävät huomiota siihen, että lähes kaikki hyvinvointimittauksien kärkimaat ovat olleet vuosisatojen ajan kristinuskon vaikutuspiirissä.
– Kristinusko on vaikuttanut syvällisesti näiden maiden suotuisaan kehitykseen. Yliopistot, koululaitos, sairaanhoito, sosiaalihuolto ja yksilön arvo, Koskela listaa kristinuskon parhaita hedelmiä länsimaisissa yhteiskunnissa.
Ojanen ja Koskela pitävät maallistumista edistävää yhteiskuntapolitiikkaa vahingollisena ja varoittavat, että vieraantuminen kristinuskon arvomaailmasta voi vähentää erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten hyvinvointia.
– Oma tulkintani on, että jos yhteiskunnassa katkotaan kristinuskoon liittyviä juuria, elämää suojelevien arvojen tilalle voi tulla kilpailullisia ja minäkeskeisiä arvoja, Koskela sanoo.
Koskela mainitsee esimerkkejä erityisesti koulujen ja seurakuntien välisestä yhteistyöstä, kuten joulukuvaelmat, seurakuntien järjestämät tapahtumat ja Suvivirren laulamisen kevätjuhlassa.
– Toivon, että koulumaailmassa ei pyrittäisi uskontoneutraaliuteen, vaan pidettäisiin esillä positiivisen uskonnonvapauden merkitystä samalla, kun ymmärrämme, että katsomusten moninaisuus on todellisuutta. Piilovaikuttamista ei saa harjoittaa, vaan katsomuskasvatuksen pitää olla sensitiivistä ja vanhempien kasvatusoikeutta kunnioittavaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mitä onni on ja mistä se löytyy? – näin vastaavat Harvardin tutkijat, keskiajan mystikot ja psykoterapeutti Juhani Mattila
Hyvä elämäTutkimusten mukaan onnellinen elämä syntyy hyvistä ihmissuhteista. Psykoterapeutti Juhani Mattilan mukaan onnessa on myös jotakin selittämätöntä.
