null Moni kastettava saa kummiksi myös jonkun kirkkoon kuulumattoman – pappi Marjut Mulari toivoo, että kirkko vähentäisi byrokratiaa ja antaisi ”kaikkien kummien kukkia”

Kastejuhlassa kummit ja perheenjäsenet kohottavat kätensä siunatakseen lapsen.

Kastejuhlassa kummit ja perheenjäsenet kohottavat kätensä siunatakseen lapsen.

Moni kastettava saa kummiksi myös jonkun kirkkoon kuulumattoman – pappi Marjut Mulari toivoo, että kirkko vähentäisi byrokratiaa ja antaisi ”kaikkien kummien kukkia”

Vanhemmat valitsevat lapselleen kummin, jonka toivovat olevan mukana hänen elämässään. Kirkon jäsenyys ei ole kovinkaan keskeinen kriteeri.

Kastettavien lasten ja kirkkoon kuuluvien määrä Suomessa vähenee, mutta yksi instituutio on voimissaan: kummius. Niin kastettavat kuin nimiäisiä viettävät vauvatkin saavat itselleen yleensä ainakin kaksi kummia. Kummius koetaan kunniatehtäväksi, johon suostutaan mielellään.

Yhä useammalla kastettavalla on sekä kirkkoon kuuluvia että kirkkoon kuulumattomia kummeja. Se, miten heitä kohdellaan, kuitenkin vaihtelee. Jotkut papit esimerkiksi jakavat kaikille kummeille kummitodistukset, toiset vain kirkkoon kuuluville. Papit pohtivat myös sitä, millainen rooli kirkkoon kuulumattomilla kummeilla on kastetoimituksessa esimerkiksi silloin, kun kummit kohottavat kätensä siunatakseen lapsen tai joku kummeista lukee rukouksen tai raamatunkohdan.

Haagan seurakunnan papin Marjut Mularin mielestä kirkon olisi aika luopua kummiuden omimisesta ja antaa vanhempien valita kummeiksi haluamansa ihmiset kirkon jäsenyyteen tai vakaumukseen katsomatta. 

Jos kirkkoon kuulumattomia kummeja kohdellaan arvostavasti, sillä on iso merkitys.
– pappi Marjut Mulari

Nykyisen käytännön mukaan kastettavalla tulee olla kaksi kirkkoon kuuluvaa, konfirmoitua kummia, mutta kirkkoherran päätöksellä yksikin riittää. Vuonna 2019 kirkolliskokous hyväksyi esityksen siitä, että jatkossa yksi kirkkoon kuuluva kummi riittää, mutta muutos vaikuttaa juuttuneen byrokratian rattaisiin ja seurakunnissa toimitaan yhä vanhan käytännön mukaan. Aina kirkkoon kuuluvien kummien löytäminen ei ole vanhemmille helppoa.

– Kummiudesta tehdään byrokraattinen ongelma, vaikka voitaisiin antaa kaikkien kummien kukkia ja perheen itse määritellä kummit, Mulari sanoo.

Kuka vaan voi osallistua kristilliseen kasvatukseen

Kun Marjut Mulari menee kastamaan helsinkiläisen lapsen, ”noin 90 prosentin todennäköisyydellä” lapsella on ainakin yksi kirkkoon kuulumaton kummi. Mulari arvioi, että kummin tehtävän kristillinen luonne ymmärretään, mutta kirkkoon kuuluvia kummeja on vaikea löytää eikä kirkon jäsenyys toisaalta ole ensisijainen kriteeri kummeja valitessa.

– Kummiksi valitaan läheinen ihminen, jonka toivotaan ja uskotaan olevan lapsen elämässä ja tuovan lapsen elämään jotakin hyvää.

Ennen kastetta pappi käy kummien ja vanhempien kanssa läpi kastetoimituksen kulun. Marjut Mularilla on tapana korostaa, että kaikki kummit ovat tasavertaisia ja saavat osallistua toimitukseen oman vakaumuksensa mukaan.

– Avoimuus on tässä paras taktiikka. Kaste on kristillinen toimitus ja kummin tehtävä on kristillinen kasvatus, mutta mitä se kenellekin tarkoittaa, kirkon tai papin ei pitäisi sitä määritellä. Itse ajattelen, että myös kirkkoon kuulumaton voi kasvattaa kristillisesti.

Kirkkoon kuulumattomista kummeista moni on aikanaan ollut kirkon jäsen, kastettu ja konfirmoitu, mutta eronnut kirkosta. Osa kirkkoon kuulumattomista kummeista taas kuuluu muihin uskonnollisiin yhteisöihin, kuten helluntaiseurakuntaan.

Kirkko ei ole jäsenetuklubi

Ero kirkkoon kuuluvien ja kuulumattomien kummien välillä tulee papin näkökulmasta esiin silloin, kun hän jakaa kummitoditukset. Mularista on tuntunut ikävältä ajatus, että hän jakaisi juhlallisesti kummitodistukset vain joillekin, joten hän on jakanut kummitodistukset kirkkoon kuuluville kummeille vasta kahveilla tai tilaisuuden lopuksi. Vastedes hän aikoo jakaa todistukset kaikille kummeille.

Eikö kirkolla sitten saisi olla mitään kummiuteen liittyviä sääntöjä tai toisin päin ajateltuna, vain jäsenillä kuuluvia oikeuksia? Marjut Mularin mielestä jäsenetuajattelu sopii kirkkoon huonosti.

– Kirkko ei ole jäsenetuklubi ja meidän jäsenetu on ilmainen armo, hän sanoo.

– Jos haluamme, että ihmiset pysyvät kirkossa, kaikenlaista byrokratiaa pitäisi vähentää, sillä se aiheuttaa usein vain pahaa mieltä. Jos kirkkoon kuulumattomia kummeja kohdellaan arvostavasti, sillä on iso merkitys. On myös heitä, jotka ovat liittyneet takaisin kirkkoon tultuaan kastetilaisuudessa arvostaen kohdelluiksi. Resursseja kannattaisi käyttää mielummin siihen, että seurakunnat olisivat kummeihin yhteydessä.

Kummiuden merkitys on muuttunut myös kirkossa

Kirkkoon kuulumattomien kutsuminen kastettavan kummiksi on yleistynyt myös muualla kuin pääkaupunkiseudulla.

– Seurakunnista näistä tilanteista kuulee paljonkin. Lapselle kysytään kummiksi läheisiä ihmisiä ja vasta siinä vaiheessa tulee esiin se asia, että joku ei olekaan kirkon jäsen, kasvatus- ja perheasioiden asiantuntija Jari Pulkkinen Kirkkohallituksesta sanoo.

Jo se, että viettää aikaa lapsen kanssa, liittyy mitä olennaisimmin kristilliseen kasvatukseen.
– asiantuntija Jari Pulkkinen

Pulkkisen mukaan kummius on käsitteenä laaja ja monessa yhteydessä käytetty. Kristillisessä kontekstissa kummiuden merkitys on muuttunut jatkuvasti.

– Kummin tehtävä voidaan nähdä todistajan, avustajan ja rinnalla kulkijan rooleista käsin. Esimerkiksi varhaiskirkon aikana kummi toimi todistajana, että kasteelle haluava oli kelvollinen. Kasteen todistaja kummi on vieläkin, mutta hän on myös vanhempien tukena kasvatustyössä ja lapsen aikuinen ystävä, tukena ja turvana.

Kristillinen kasvatus mielletään yhä kummin tehtäväksi. Jari Pulkkisen mukaan sitä ei pidä ymmärtää turhan kapeasti.

– Kristillinen kasvatus on terminä latautunut. Jos ajattelemme sen olevan vain opin välittämistä lapselle, se on aika kapea ajatus. Jo se, että viettää aikaa lapsen kanssa, liittyy mitä olennaisimmin kristilliseen kasvatukseen.

Ajatus siitä, että kirkko luopuisi nykyisenlaisesta kummiudesta herättää Jari Pulkkisessa kahdenlaisia ajatuksia.

– On hyvä, että on kummeja ja kummiutta arvostetaan. En pidä huonona sitä, että kirkko haluaa korostaa kummiuden merkitystä. Samaan aikaan pitäisi nähdä rikkautena se, että monenlaisista vakaumuksista tulevat ihmiset haluavat siunata kastettavaa ja olla läsnä hänen elämässään. Tällainen sekä–että-ajattelu ei vähennä millään tavoin kummiuden merkitystä, vaan parhaillaan rakentaa keskusteluyhteyttä myös kirkkoon kuulumattomien kanssa.  

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi