Anna Peltolan mukaan tunteiden tarttumista voi estää sillä, että pyrkii tietoisesti rauhoittamaan itsensä esimerkiksi säätelemällä hengitystään ja maadoittumalla aistien avulla tähän hetkeen.
Varsinkin kielteiset tunteet tarttuvat helposti – ”Kun pysyy valppaana ja tunnistaa toisen tunteet, ei joudu itse sukeltamaan niihin”, neuvoo psykologi Anna Peltola
Mitä empaattisempi ihminen on, sitä enemmän hän aistii toisten tunteita.
Me olemme laumaeläimiä. Ammoisina aikoina lauman on selviytyäkseen täytynyt yksissä tuumin taistella vihollista vastaan tai paeta petoeläimiä. Siksi tiedon uhkaavasta vaarasta on pitänyt levitä nopeasti ja tehokkaasti. Laumalle on ollut tärkeää myös, että sen jäsenet pystyvät lukemaan ja ymmärtämään toisiaan, tekemään yhteistyötä ja pitämään toisistaan huolta.
Samat laumaa palvelevat mekanismit näkyvät meissä edelleen. Jokainen lienee huomannut, kuinka omat fyysiset tuntemukset ja tunnetilat saattavat toisten seurassa muuttua ilman selvää syytä. Kyse on siitä, että tunteet tarttuvat ihmisestä toiseen – usein tiedostamatta.
– Kun kohtaamme toisen ihmisen, meillä on automaattinen taipumus pyrkiä hakemaan tunneyhteyttä häneen ja ymmärtää häntä. Meissä lähtee käyntiin peilaaminen: haemme katsekontaktia, vastaamme hymyyn hymyllä ja jäljittelemme toisen ilmeitä, eleitä ja asentoja. Aivojemme peilisolut, jotka koko ajan peilaavat sitä, mitä toinen tekee ja miltä hänestä tuntuu, aktivoituvat, kertoo työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Anna Peltola.
– Tunnetartunnassa on kyse siitä, että me tunnemme omassa kehossamme ja mielessämme heijasteen toisen ihmisen tunteesta. Kun tartunta on voimakas, meissä tapahtuu hermoston tasolla tahdistumista toisen kanssa. Esimerkiksi jos toinen jännittää, meidänkin sykkeemme tihenee ja hengityksemme muuttuu pinnallisemmaksi.
Peltolan mukaan kielteiset tunteet tarttuvat helpommin kuin myönteiset. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä alttiita tunnetartunnoille. Mitä empaattisempi ihminen on, sitä enemmän hän peilaa toisten tunteita ja aistii niitä.
Anna tunteelle nimi
Omien ja toisten tunteiden ja reaktioiden tunnistaminen ja hyväksyminen ovat vastalääkettä kuormittaville tunnetartunnoille. Niistä on apua myös silloin, kun haluaa käyttää tunnetartunnan mekanismia luodakseen turvallista ja rauhallista ilmapiiriä muille.
Anna Peltola toteaa, että mitä hyväksyvämmin omiin tunteisiinsa pystyy suhtautumaan, sitä helpompaa niiden kanssa on tulla toimeen.
– Kielteisetkin tunteet kuuluvat elämään. Vaikeat tunteet eivät piinaa niin paljon, jos ne pystyy hyväksymään eikä yritä paeta niitä. Hankalakin tunne alkaa tutkitusti helpottua noin vartissa, jos sitä ei yritä torjua.
– Tärkeää on myös, että tunteelle annetaan nimi: tunnistetaan, mikä on surua, mikä ahdistusta, mikä syyllisyyttä, häpeää tai kateutta. Voi myös kysyä, mitä tämä tunne minulle kertoo – miksi olen yhtäkkiä vaikkapa ärtynyt. Ärtymyshän nousee usein siitä, että omia rajoja on loukattu jollakin tavalla.
Mitä sitten voi tehdä, jos ei halua tartuttaa omaa kielteistä tunnetilaansa toisiin? Peltolan mukaan tunteiden tarttumista voi estää jo sillä, että pyrkii tietoisesti rauhoittamaan itsensä esimerkiksi säätelemällä hengitystään ja maadoittumalla aistien avulla tähän hetkeen. Erityisen tärkeää se on pienten lasten kanssa, jotka aistivat tunteita herkästi – esimerkiksi vauva vaistoaa äitinsä stressin jo äidinmaidosta. Isommille lapsille ja aikuisille kannattaa kertoa avoimesti, miltä itsestä tuntuu. Puhuminen sekä helpottaa omaa oloa että auttaa toisia suhtautumaan tilanteeseen oikein.
Entä sitten toisin päin: Miten välttyä tunnetartunnalta, jos jollakulla läheisellä on vaikeaa? Ja miten häntä voisi tukea?
– Aluksi täytyisi huomata, että nyt toisella on vahva raskas tunnetila ja hän tarvitsee tukea ja turvaa. Tämä on tietysti helpompaa silloin, jos on itse voimissaan. Jos taas itse on jo valmiiksi kuormittunut ja hädissään, ei välttämättä jaksa kannatella muita, Peltola sanoo.
– Kun pysyy valppaana ja tunnistaa toisen tunteet, ei joudu itse sukeltamaan niihin. Silloin voi asettua aktiivisesti kuuntelemaan häntä ja vahvistaa sitä, että hänen tunteensa ovat oikeutettuja ja ymmärrettäviä. Voi myös kysyä, mitä hänen hyväkseen voisi tehdä.
Tunteet voimistuvat ryhmässä
Anna Peltolan mukaan tietoisuus tunnetartunnan mekanismista ja kyky oman tunnetilan säätelyyn on suuri apu monessa tilanteessa. Sille on käyttöä myös työelämässä erityisesti silloin, kun ihmiset ovat kuormittuneita tai työpaikalla on käynnissä raskaita muutosprosesseja. Silloin myös huomaa helposti, kuinka tunteet voimistuvat ryhmässä.
– Voi olla agitoitumista, pelkoa ja epävarmuutta. Jos tämäntyyppisiä tunteita on paljon ilmassa, jo yksikin suhteellisen rauhallisena pysyvä ihminen voi helpottaa tilannetta sanoittamalla sitä. Voi todeta ihan havaintona, tuomitsematta, että tämä asia herättää nyt aika paljon tunteita.
Peltola lisää, että johtajien ja esihenkilöiden tulisi ottaa myös työyhteisön tunteet huomioon ja tuoda ne tarvittaessa keskusteluissa esiin. Samalla heidän itsensä olisi tärkeää pysyä turvallisina ja rauhallisina.
Myös myönteiset tunteet tarttuvat, mikä olisi Peltolan mielestä hyvä muistaa. Moni on kokenut, kuinka ilo ja innostus leviävät yhdessä tehdessä. Monella on muistoja myös siitä, kuinka ystävien hilpeä ja kevyt mieliala tarttuu, vaikka itse olisi alun perin ollut väsynyt tai allapäin. Sellaisina hetkinä oivaltaa sen, ettei meitä ole tarkoitettu olemaan yksin – että me edelleenkin olemme laumaeläimiä.
Anna Peltola: Tunnetartunta. Tuuma 2024.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lievitä stressiä ja opi levollisuutta kissan seurassa – tuoreet elämäntaito-oppaat tarjoavat ilosanomaa väsähtäneille
Hyvä elämäNämä elämäntaito-oppaat eivät vaadi muuttumaan paremmaksi versioksi itsestään.
.jpg)
