null Naatus: Ihminen jaksaa enemmän kuin luulee − mutta vain hetken

Naatus: Ihminen jaksaa enemmän kuin luulee − mutta vain hetken

Monen elämänura tyssäsi pandemiaan. Kun kriisi päättyy, alkaa jälleenrakennus, jossa kaikkea ei voi enää korjata ennalleen. 

Maraton on suosittu vertaus, kun pitää suoriutua pitkästä ja vaikeasta ajanjaksosta tai asiakokonaisuudesta. 

Juoksumatkana se on yhtä paljon mielen kuin kehonkin suoritus. Kokenut juoksija osaa arvioida omat rajansa kummassakin mielessä. 

Nämä kaksi asiaa olen itse oppinut pari vuosikymmentä jatkuneesta maratonharrastuksestani: Ihminen jaksaa aina enemmän kuin mihin juuri sillä hetkellä luulee pystyvänsä. Mutta kun raja lopulta tulee vastaan, sitä ei voi ylittää.

Suomessa monet ovat joutuneet arvioimaan omaa jaksamistaan kohta kaksi vuotta: ”Tuntuu, että en ehkä enää jaksa, mutta silti on pakko.” 

Epidemia ei ole ollut kaikille sama eikä se ole pysynyt samanlaisena koko aikaa. Toisille se on ollut sairauden- ja kuolemanpelkoa alusta alkaen, toisille on valjennut pikkuhiljaa, että tähän taisi tyssätä koko elämänura. Kolmansille se on ollut vapaiden peruuntumisia ja ylitöitä kuukaudesta toiseen. 

Ihmiset venyvät äärimmilleen, mutta kun tuo ääri tulee vastaan, romahdus tapahtuu väistämättä.

Pandemiassa tarpominen on ollut toisille rankkasade ja tulviva kotikatu, toisille hukkumiskuoleman odottamista. 

Kun on pakko jaksaa henkisesti tai fyysisesti, voi ylittää itsensä ja siirtää jaksamisensa rajaa, mutta lopulta peli on pelattu. Jos vaikkapa urheilijan tai taiteilijan harjoittelu, kilpailumahdollisuudet, esiintymiset ja yhteistyö kituuttavat vuosikausia henkitoreissaan, ei kaikkea enää saada elvytettyä.

Kaksi vuotta menetettyjä mahdollisuuksia voi olla matka, jota ei kurota umpeen.

Olemme kuulleet varoituksia nuorten ahdistuksen ja yksinäisyyden lisääntymisestä, hoitohenkilöstön väsymyksestä ja turhautumisesta ja siitä, miten kulttuuri- ja tapahtuma-ala on jo kohta kaksi vuotta odottanut töihin pääsyä. Yhteiskunta ei ole pystynyt vastaamaan näihin huutoihin kuin osittain.

Ihmiset venyvät äärimmilleen, mutta kun tuo ääri tulee vastaan, romahdus tapahtuu väistämättä.

Pandemian päättyessä alkaa jälleenrakennus, jossa aletaan monin paikoin aivan alusta. 

Kirjoittaja on viestijä, kestävyysjuoksija ja kirkon uskollinen palvelija.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: