null Naatus: Kirkkoa ei ole olemassa

Naatus: Kirkkoa ei ole olemassa

Olemme jäseniä yhteisössä, jonka hengellisen sisällön voimme oikeastaan ihan itse valita.

Tein taannoin oivalluksen: kirkkoa ei ole olemassa. Tämä oli sekä helpottava että järkyttävä ajatus. On meillä tietysti kasteita ja hautajaisia, on messuja ja kirkkolaki, on työntekijöitä ja tapahtumia. On kaikenlaista sellaista mikä näyttää kirkolta. 

Sellaista hengellistä kokonaisuutta kuin Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei kuitenkaan ole olemassa. Tämä ei liity oikeastaan edes siihen, mitä kirkossa tehdään, vaan siihen millaisia kirkon jäsenet ja työntekijät ovat ja miten he ajattelevat ja uskovat. 

Posiolainen seuroissa kävijä ymmärtää luultavasti yhtä vähän helsinkiläisen hiljaisuuden joogaajan hengellistä todellisuutta kuin hän ymmärtää minkä tahansa meditaation päälle. Sama pätee varmasti myös toisin päin. Korkeakouluissa uskonsivistyksensä saaneen kaupunkilaisteologin saattaa olla mahdoton tajuta maaseudun herätysliikehengellisyyttä. 

Uskonpuhdistus lienee päätepisteessään: usko on niin puhdas, että siitä on tullut läpinäkyvä.

Tai jos tutkitaan kristinuskon peruskäsitteitä, kuten armo, sovinto tai synti: Kirkosta löytyy opetusta, joissa syntiä ei ole, ja opetusta, jonka ytimessä on läpeensä syntinen ihminen. Ja kaikkea siltä väliltä. Ei ole niin pientä tai suurta asiaa, etteikö siitä löytyisi kirjo versioita, joita on vaikea tunnistaa samaksi asiaksi. 

Reilut 500 vuotta sitten aloitettu uskonpuhdistus lienee päätepisteessään: usko on niin puhdas, että siitä on tullut läpinäkyvä. Sen läpi jokainen voi nähdä haluamansa kuvan.

Uskonpuhdistuksen ja luterilaisuuden alkuperäisenä ideana oli, että ihmisen pitää saada lukea ja ajatella itse uskonasioitaan, vieläpä käyttää järkeään sen lisäksi. Oppi on mennyt perille.

On tavallaan helpottavaa ja vapauttavaa, etten ole sidottu mihinkään. Voin ajatella, uskoa ja puhua kristittynä juuri niin kuin parhaaksi näen. Minulla sattuu olemaan jonkinlainen kristillinen kaikupohja ja jollakin toisella toisenlainen. Ja siinä sitä sitten ollaan: jäseniä yhteisössä, jonka hengellisen sisällön voimme ihan itse valita. 


Kirjoittaja on viestijä, kestävyysjuoksija ja kirkon uskollinen palvelija.
 

Kuka hän on? Lue henkilöjuttu kolumnistista: Lestadiolaisuuden jälkeen seurasi viiden vuoden masennus – nyt Rebekka Naatus pyrkii alle kolmen tunnin maratoniin ja kyseenalaistaa kolumneissaan ”mitä tahansa, jos sattuu huvittamaan”.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi