Naatus: Synti on meissä kuin iho ja sisäelimet, ja meitä syntisiä saa joskus syyllistää
Kirkkoa moititaan nykyään siitä, ettei se sano mitään. Tässä tulee luetteloa kielletyistä asioista eli synneistä.
Oletko hermostunut, puhunut pahaa selän takana, inhonnut kepulaisia/vihreitä/persuja, mököttänyt, huutanut, huijannut, valehdellut, nipistänyt, lyönyt, töninyt, vääristellyt totuutta tai liioitellut omaa erinomaisuuttasi?
Jos tunsit piston, tilanteesi on hyvä. Olet tehnyt syntiä, mutta tiedät sen. Synnistä pääsee eroon, jos katuu. Voit mennä ripittäytymään papille tai käydä ehtoollisella. Jos taas et tuntenut pistoa sydämessäsi, nuo synnit pysyvät taakkoinasi. Se mitä sitten tapahtuu, on sinun ja Jumalasi välinen asia.
Kun seuraavan kerran koet, että sinua syyllistetään, ota se todesta.
Vielä hetki sitten kirkko tuntui ahdistavan melkein kaikkia: se kun kertoi ihmisille, missä kaikessa nämä ovat väärässä. Nyt tilanne on päinvastainen: yhä useammin törmää mielipiteeseen, ettei kirkosta saa mitään otetta. Kaikki kelpaa, eikä mikään ole enää väärin.
Korona-aika on lisännyt tätä pohdiskelua entisestään. Yhtäkkiä jopa keskiaikaiselta kalskahtava kuolemansynti tuntuu sanalta, joka merkitsee selvästi jotakin. Miten olisi vaikkapa tilanne, jossa joku tahallaan levittää koronaviruksen syöpäosastolle? Eikö teko ole selvästi tavanomaista pahantekoa vakavampi?
Palataan tuohon alussa esittämääni listaan, joka kertoo inhottavan asian meistä kaikista. Jos tosiaan halutaan päästä kiinni syntiin, on hyväksyttävä, ettei ihminen onnistu elämään tekemättä syntiä. Synti ei ole erillinen asia, vaan on kiinni meissä niin kuin iho ja sisäelimet. Ja siksi puhe synnistä on myös puhetta siitä, miten elää oikein.
Toisaalta, ei ole olemassa yhteistä kirkollista syntiopetusta, vaikka kuinka niin toivoisi. Synti on sidoksissa opettajansa muuhun uskonnolliseen ajattelutapaan.
Yhteistä syntiin ylipäänsä uskoville saattaa kuitenkin olla tämä: Synti on jotain, joka rikkoo asioita, joita ei pitäisi rikkoa; synti pilaa suhteen lähimmäiseen, Jumalaan tai luontoon.
Kun seuraavan kerran koet, että sinua syyllistetään, ota se todesta. Ei kannata suuttua, vaan ottaa huomioon mahdollisuus, että olet väärässä ja syyllistyminen tapahtuu siksi, että olet tehnyt syntiä ja ymmärrät sen. Esseisti Antti Nylénin sanoin: ”Syyllistäminen on syyllisen toteamista syylliseksi.”
Kirjoittaja on viestijä, kestävyysjuoksija ja kirkon uskollinen palvelija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Naatus: Hannu Salama ja Päivi Räsänen ovat toistensa peilikuvat
PuheenvuorotKun pilkkaa arvioidaan lain valossa, uhrit ja tekijät voivat vaihtaa paikkaa nopeasti.