Tyytyväisyys parisuhteeseen voi lisääntyä vauvan synnyttyä – parisuhdeonnea suojaavat yllättävät asiat kuten lapsen sukupuoli

Tyytyväisyys parisuhteeseen voi lisääntyä vauvan synnyttyä – parisuhdeonnea suojaavat yllättävät asiat kuten lapsen sukupuoli

Psykologian tohtori Jallu Lindblom jakaa lapsiperheet kuuteen tyyppiin, joista tavallisin on lapselle paras.

Nyt tulee hyviä uutisia lasta harkitseville. On pitkään uskottu, että vauvan syntymän jälkeen tyytyväisyys parisuhteeseen vajoaa vääjäämättä lapsettomia pareja alemmalle tasolle ja saattaa pysyä siellä tutkimuksesta riippuen jopa kymmenen vuotta. Ei pidä paikkaansa.

Tutkimuksissa näkyy kyllä vauvaa seuraava notkahdus parisuhdetyytyväisyydessä, mutta todellisuudessa jyrkkään syöksykierteeseen joutuu vain pieni osa lapsiperheistä. Tähän tulokseen tuli psykologian tohtori Jallu Lindblom, joka tutki Tampereen yliopistossa yli 700 äidin, isän ja lasten perhettä raskauden ja vauvavuoden aikana.

Neljällä prosentilla perheistä meni hienosti raskausaikana, mutta huonosti vauvan ollessa yksivuotias. Lindblom kutsuu perheitä kriisiytyviksi.

– Muutos voi johtua esimerkiksi lapsen koliikista, parisuhdekriisistä tai vanhemman mielenterveysongelmien aktivoitumisesta vauvan myötä. Ei ole totta, että parisuhdetyytyväisyys laskee kaikilla vauvan synnyttyä. Joillakin se pysyy samalla tasolla ja joillakin paranee.

Matalasti koulutetuilla menee paremmin

Varakkuus ja korkeakoulutus lisäävät tutkimusten mukaan monenlaista hyvinvointia. Ne ennakoivat kuitenkin parisuhdeonnen vähenemistä vauvan synnyttyä.

– Mitä korkeampi koulutus ja intensiivisempi työura ihmisellä on, sitä suurempaan ristiriitaan kotivanhemmuus asettuu uran kanssa. Tulee paineita, kun jalka on yhtä aikaa kahden oven välissä. Jos molemmat puolisot haluavat keskittyä työuraan, se voi aiheuttaa konflikteja työnjaosta parisuhteessa.

Silloin kun molemmat puolisot toivovat isän käyvän töissä ja äidin olevan kotona, vauvavuotta vietetään usein tyytyväisenä. Lindblom painottaa, ettei puhu tasa-arvoa vastaan.

– Isän ja äidin vanhemmuus ovat lapselle yhtä tärkeitä. Vaikka ihanteena olisi tasaveroinen vanhemmuus, se muodostuu tutkitusti usein stereotyyppiseksi.

Lindblomin mukaan isomman hoivavastuun voi ottaa kuitenkin kumpi tahansa vanhempi, ja samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä kasvaa yhtä terveitä lapsia kuin muissa.

– Nais- ja miesparien lapsilla on havaittu joissakin tutkimuksissa pikkuisen enemmän pulmia kuin miehen ja naisen perheissä kasvavilla, mutta tämä selittyy todennäköisesti yhteiskunnan erilaisella suhtautumisella.

Kun suhde toiseen on hyvin romanttinen, on vaikeaa asennoitua yhteiseen vanhemmuuteen.
– Psykologian tohtori Jallu Lindblom

Vauvan sukupuolellakin näyttää olevan yhteys vanhempiensa parisuhdeonneen. Poikalasten vanhemmilla voi mennä vauvavuotena hieman paremmin kuin tyttölasten vanhemmilla. Lindblom asettelee sanansa varoen.

– Tulee mieleen sellainen selitys, että jos vauva on poika, sukupuoli luo linkin isään, jonka on helpompi tulla mukaan vauvan hoitoon. Tyttövauvan kanssa hoitovastuu saattaa kasautua äidille, mikä voi lisätä tyytymättömyyttä parisuhteeseen.

Lindblomin mukaan sukupuoli vaikuttaa ”hirveän moneen asiaan”.

– Näyttää siltä, että tyttövauvat ovat haavoittuvampia perheen sisäisille vaikeuksille kuin poikavauvat.

On selkeää tutkimusnäyttöä siitä, että vanhempien riitely vauvan edessä on joka tapauksessa tälle pahaksi.

Kiihkeästi rakastuneet romahtavat korkealta

Tavallisen hyvä parisuhde on paras kasvuympäristö vauvalle. Parisuhteeseensa erityisen tyytyväiset ja siihen voimakkaasti sitoutuneet parit erottuvat Jallu Lindblomin mukaan yllättävällä tavalla. 

Psykologian tohtori Jallu Lindblom.

Psykologian tohtori Jallu Lindblom.

– Kun suhde toiseen on hyvin romanttinen, on vaikeaa asennoitua yhteiseen vanhemmuuteen ja suhteen muuttumiseen. Pilvissä oleva parisuhdetyytyväisyys romahtaa korkealta, jos lapsi syntyy kesken kuherruskautta. Joillakin pareilla kuhertelu kestää tavallista pidempään.

Vasta vähän aikaa yhdessä olleiden parien suhde on vauvavuotena kovemmalla koetuksella kuin vakiintunut suhde.

Jos parilla on ollut runsaasti parisuhdeongelmia jo raskausaikana, välit huonontuvat herkästi entisestään vauvan valvottaessa.

Parisuhdetyytyväisyys on vaarassa myös silloin, kun äidillä on ollut ongelmia lapsuudenperheessään. Ne nousevat helposti pintaan oman vauvan myötä.

Lapsiperheitä on tutkitusti kuutta lajia

Lapsiperheitä on Lindblomin väitöstutkimuksen mukaan kuutta sorttia. Eniten eli 34 prosenttia on yhtenäisiä perheitä, joissa äiti ja isä kasvavat vauvavuoden aikana vanhemmiksi, joista molemmat pystyvät tekemään myös itsenäisiä päätöksiä lapsen suhteen. Perheenjäsenten yksilöllisyydelle ja omille tarpeille on tilaa, ja keskinäinen kiintymys on vahva. Tyytyväisyys parisuhteeseen jatkuu myös vauvavuoden aikana. Tämä yleisin perhetyyppi on lapselle paras kasvuympäristö, muissa on riskinsä.

Äiti ja isä kertoivat vauvavuodesta aivan erilaista tarinaa eriävissä perheissä, joita on 15 prosenttia.

– Eriävissä perheissä äiti on tyytyväinen parisuhteeseen, mutta isä ei. Todennäköisesti isä ei ole valmistautunut siihen, että parisuhde viilenee, kun äiti saa uutta täyttymystä vauvanhoidosta. Kun isä jää ulos vauvanhoidosta, se kuormittaa pidemmän päälle myös äitiä, Lindblom selittää.

Kolmanneksi eniten eli 13 prosenttia Suomessa on autoritäärisiä perheitä, joissa on jäykkä ilmapiiri, vähän lämpöä ja me-henki kadoksissa. Autoritääriset vanhemmat ajattelevat, että ei ole koskaan liian aikaista opettaa lapselle kuria ja että liikaa halaillusta vauvasta kasvaa toisista riippuvainen ihminen.

– Korkea koulutus ja siihen usein liittyvä vanhempien runsas poissaolo näyttävät työntävän suorituskeskeiseen vanhemmuuteen. Lasta ei haluta pitää liikaa lähellä ja hänen toivotaan oppivan erilaisia taitoja itse. Vanhempien korkea koulutus yhdistettynä autoritääriseen kasvatukseen on lapselle pulmallinen yhdistelmä, Lindblom kertoo.

Ihminen on todella sitkeä ja mukautuva olento, joka on rakennettu selviämään.

Kaksi viimeistä perhetyyppiä ovat lapselle haitallisimpia. Yhteenkietoutuneissa perheissä elämä on yhtä vellomista, kun perheenjäsenten väliltä puuttuvat kunnolliset rajat. Tunteet tarttuvat niin, että vauvan itku voi saada äidin ahdistumaan ja äidin äreys isänkin ärtyisäksi. Päätösvalta ei ole oikein kenelläkään. Näitä perheitä on 11 prosenttia.

Etäisissä perheissä ihmissuhteet ovat riitaisia, kylmiä ja kaoottisia. Toisia ei oteta huomioon, vanhemmat jättävät lapsen tarpeet tyydyttämättä. Perheistä viisi prosenttia on etäisiä. Joukossa korostuvat matalasti koulutetut, monilapsiset perheet.

– Kun lapsia tulee paljon, tyytyväisyys parisuhteeseen laskee, tila vähenee ja kaikki perheen resurssit joutuvat koville. Mutta nämä tekijät eivät yksin selitä lopputulosta, Lindblom pohtii.

Lindblom seurasi tutkimusperheiden lapsia varhaiseen kouluikään asti. Ongelmallisissa perhetyypeissä kasvaminen lisäsi lasten tunteiden säätelyn ongelmia ja masennusoireita.

Vauvavuosi on vasta alkua

Jos vauvavuosi meni heikosti, onko lapsi ongelmissa? Ei hätää, vastaa Jallu Lindblom. Ensinnäkin perhe selittää esimerkiksi vain kymmenen prosenttia lasten myöhemmästä masennuksesta ja ahdistuksesta. Toiseksi perhetyyppi voi vaihtua terveellisempään lapsen kasvaessa.

– Myöhempi ympäristö korjaa aiemmin syntyneitä ongelmia. Ihminen on todella sitkeä ja mukautuva olento, joka on rakennettu selviämään.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi