Nainen on luotu äidiksi ja alamaiseksi, opetti Martti Luther, mutta antoi kotona vallan vaimolleen
Reformaattori Martti Luther toivoi naisten olevan arkoja ja tottelevaisia. Hän sai tukea työlleen itsenäisiltä ja vahvoilta naisilta.
”Naisilla on leveä takapuoli, jotta he istuisivat hiljaa.” Tämä reformaattori Martti Lutherin ajatustyön hedelmä ei onneksi ole päätynyt luterilaisen kirkon oppia määrittäviin tunnustuskirjoihin. Se on kuitenkin yksi niistä yleistyksistä, joita Lutherin naisia koskevista näkemyksistä on säilynyt jälkipolville.
– Luther oli oman aikansa edustaja ja vahvassa jatkumossa keskiajan näkemyksiin ja käytäntöihin. Ei hän juuri kyseenalaistanut esimerkiksi naisen toissijaisuutta mieheen verrattuna. Ainoastaan pelastuksen suhteen nainen ja mies olivat hänen mielestään samalla viivalla, kertoo teologian tohtori Sini Mikkola.
Mikkola on kirkkohistorioitsija, jolta on juuri ilmestynyt Lutherin elämän naisia käsittelevä kirja Rakkaat sisaret, riehaantuneet rouvat (Kirjapaja).
Lutherin näkemykset nousivat pitkästä perinteestä: nainen oli toisaalta miestä alempi, toisaalta miehen vastakohta. Siinä missä mies on henkeä, nainen edustaa lihaa. Mies on järki, nainen tunne. Mies on aktiivinen ja nainen passiivinen – ja niin edelleen. Tällaiset vastakohtaparit ovat ikivanhoja, ja niihin törmää keskustelussa välillä nykyisinkin.
Naisen heikkoudesta mieheen verrattuna kertoi Lutherin mielestä se, että Eeva sortui paholaisen houkutuksiin. Ja Lutherin arvion mukaan naiset hänenkin aikanaan kuvittelivat Eevan lailla itsestään liikoja. He pyrkivät tekemään itsenäisiä päätöksiä, siis nousemaan miehen paikalle tai jopa tämän yläpuolelle. ”Nykynaiset ovat koppavia, ylpeitä, riitaisia, herjaavia, kapinallisia ja mielipiteidensä viisaudella pöyhkeileviä. Sen tähden he toivovat itseään pidettävän vallanpitäjinä, ei vaimoina”, arvioi Luther.
Vaikka Lutherin omatkaan kannanotot eivät mairittele naisia, hän paheksui naisten pilkkaamista, jota tuon ajan oppineet miehet harrastivat.
Tylyt tokaisut ovat kuitenkin vain puoli totuutta. Sini Mikkola muistuttaa, että monet Lutherin yleisellä tasolla esittämät näkemykset naisista ovat jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, miten hän suhtautui moniin naisiin yksilöinä. Lutherin vaimo Katharina von Bora esimerkiksi oli kotona melkoinen vallanpitäjä, ja Luther kutsuikin häntä välillä herrakseen. Niin ikään reformaation kannattajissa oli useampikin nainen, joiden toimintaa Luther arvosti.
Sini Mikkola on tutkinut naiseutta ja mieheyttä Lutherin ajattelussa.
– Voisi siis sanoa, että Lutherilla oli taipumus tehdä poikkeuksia oman lähipiirinsä suhteen ja myös niiden ihmisten suhteen, jotka olivat uskontopoliittisesti ja strategisesti hänelle ja evankeliselle liikkeelle tärkeitä, Mikkola tiivistää.
Vaikka Lutherin omatkaan kannanotot eivät mairittele naisia, hän paheksui naisten pilkkaamista, jota tuon ajan oppineet miehet harrastivat. Sen sijaan hän korosti naisten arvoa Jumalan luomuksina. Mikkola arvioi, että Lutherilla oli tähän kantaansa ainakin osittain hyvin käytännölliset syyt: hän halusi markkinoida avioliittoa jokaisen ihmisen osana. Siksi naisistakin piti antaa edullinen käsitys, sillä kuka mies olisi halunnut riesoikseen olentoa, joka on vain heikko ja tyhmä tai jopa paha.
– Lutherin näkemykset vaihtelevat paljonkin sen mukaan, millaisesta tekstistä on kysymys. Esimerkiksi avioliittoa käsittelevissä teksteissä hänen näkemyksensä naisista oli myönteisempi kuin akateemisille miehille tarkoitetuissa puheissa ja teksteissä.
Keski-ikäinen sinkkumies avioituu
”Jumala loi hänen vartalonsa olemaan miehen kanssa, kantamaan lapsia ja kasvattamaan heitä”, Luther kuvaili naisen tehtävää vuonna 1524 kirjoittamassaan kirjeessä. Jumalan tahdon toteuttamiseen Luther vetosi myös patistellessaan pappeja ja entisiä luostariveljiä ja -sisaria avioitumaan.
Se, että Luther niin voimakkaasti torjui pappien selibaatin, johtui Mikkolan mukaan siitä, mitä Luther oli nähnyt ympärillään ja mitä hän rippi-isänä ja luostariyhteisössä eläessään oli kokenut ja kuullut. Tuolloin oli yleistä ja julkisesti tunnustettua, että sekulaaripapit elivät konkubinaatissa eli eräänlaisessa avoliitossa. Lutherin mielestä konkubinaattikäytäntö osoitti, että selibaatissa elämiseen pystyivät vain harvat.
– Luther oli myös tunnistanut itsessään seksuaalisia tarpeita ja tunteita ja pyrkinyt tulemaan toimeen niiden kanssa, Mikkola kertoo.
Tarpeistaan huolimatta Luther ei ilmeisesti suunnitellut avioituvansa, vaikka hän olikin innokkaasti kehottamassa muita pappeja avioitumaan ja etsi luostareista karanneille nunnille sopivia aviomiehiä. Mikkolan mukaan Lutherin vastahakoisuudessa sekoittuivat henkilökohtaiset ja teologiset sekä myös uskonnollis-poliittiset syyt.
– Hän oli tottunut elämään kerjäläisveljenä ja oli nihkeä luopumaan siitä. Vaikka hän kertoi fyysisistä tarpeistaan, hänellä oli tarve painottaa sitä, että hän pystyy kamppailun kautta voittamaan ne.
Ajan käytännön mukaan avioyhdyntä vaati todistajan, joten tiedossa on, että jännityksestään huolimatta Luther selvisi suorituksesta.
Kun Luther sitten muutti mielensä, syynä tuskin oli ensisijaisesti rakastuminen. Itse hän kertoi halunneensa ärsyttää paholaista ja paavia ja miellyttää omaa isäänsä, ja koko avioliiton tulleen suoranaisena yllätyksenä: "Ajatellessani itse muita asioita Jumala paiskasi kuin ihmeen kautta avioliittoon Katharina von Boran, tuon nunnan kanssa."
Sini Mikkola arvioi, että ulkoinen paine avioitumiseen kasvoi vuosi vuodelta: Lutherin odotettiin tekevän niin kuin opetti. Toisaalta myös tulevan vaimon Katharina von Boran aktiivisuudella oli Mikkolan mukaan iso merkitys avioliiton solmimisessa.
Luther oli avioituessaan 41-vuotias, von Bora häntä 15 vuotta nuorempi. Ennen avioitumistaan Luther pohti, olisiko hän kyvykäs aviomieheksi vai jäisikö hänen avioliittonsa Joosefin avioliiton kaltaiseksi. Ajan käytännön mukaan avioyhdyntä vaati todistajan, joten tiedossa on, että jännityksestään huolimatta Luther selvisi suorituksesta. Hän myös kehuskeli sillä jälkeenpäin ystävilleen kirjoittamissaan kirjeissä.
Mikkola toteaa, että avioliitto oli iso muutos Lutherille, joka oli elänyt keski-ikään asti sinkkuna ja selibaatissa, ilman moniakaan kontakteja naissukupuoleen.
– Elämänmuutoksen aiheuttama ihmetys näkyy monissa hänen kirjeissään. Maskuliinisuuden uudelleenrakennus ja siirtyminen luostareissa vaalitusta maskuliinisuudesta kohti aviomiehen identiteettiä oli Lutherille iso prosessi ja vei paljon aikaa ja voimia, Mikkola sanoo.
Joitakin kuukausia ennen avioitumistaan Luther laati Aviosäädystä-nimisen saarnan. Siinä hän kuvaili, kuinka naisen tulee olla arka, alamainen ja tottelevainen suhteessa mieheensä. Ihan niin ei Lutherin omassa avioliitossa käynyt, sillä Katharina von Bora oli päättäväinen, itsevarma ja itsenäinen nainen. Välillä vaimon tehokkuus ja omapäisyys ärsyttivät Lutheria, mutta Mikkolan mukaan ne olivat tälle myös helpotus: Luther sai rauhassa touhuta omiaan, kun vaimo piti kotitalouden langat käsissään.
Aatelisnaiset olivat tärkeitä tukijoita
Sitä, kuinka reformaatio vaikutti naisten elämään 1500-luvulla, on Sini Mikkolan mukaan mahdotonta yksiselitteisesti sanoa. Naiset eivät luonnollisesti olleet yksi yhtenäinen ryhmä, vaan esimerkiksi sääty, varallisuus, perhesuhteet, asuinpaikka ja ikä vaikuttivat paljon heidän toimintamahdollisuuksiinsa.
Se, että reformaattorit korottivat avioliiton ja perheen ihmiselämän korkeimmaksi ilmenemismuodoksi, saattoi Mikkolan mukaan lisätä naisten arvostusta yhteiskunnassa ja antaa näille uusia mahdollisuuksia. Toisaalta luostareiden alasajo monilla seuduilla kavensi naisten mahdollisuuksia kouluttautua ja omistautua hengelliselle kutsumukselle.
Erityisesti aateliset naiset olivat Lutherille arvokkaita tukijoita, olihan heillä verkostoja ja varallisuutta ja he pystyivät asemansa vuoksi mainiosti ajamaan reformaation aatteita.
– Tämäkään asia ei ole mustavalkoinen, eivätkä kaikki luostarit hävinneet heti. Varsinkin monet naisluostarit saivat jatkaa toimintaansa, ja usein ehtona sille oli, etteivät ne ottaneet uusia asukkaita. Monet luostarit taistelivat kiivaasti olemassaolonsa oikeutuksen puolesta, kuten esimerkiksi abbedissa Caritas Pirckheimerin johtama luostari Nürnbergissä.
Mikkola lisää, että toisaalta kaikki naiset eivät olleet luostareissa kutsumuksen vuoksi. Monet oli lähetetty luostariin lapsena käytännön syistä.
– Siksi oli paljon naisia, jotka eivät kokeneet luostarielämää omakseen. Heille Lutherin sanoma oli vapauttava. Luostarista karkaamalla nämä naiset ottivat päätösvallan omasta elämästään itselleen, Mikkola sanoo.
Lutherin ajatukset vetosivat ihmisiin sukupuolesta riippumatta. Varsinkin reformaation alkuaikoina Luther korosti yleistä pappeutta, jonka mukaan jokaisella on esimerkiksi oikeus lukea ja tulkita Raamattua, ja siitä innostuivat niin naiset kuin maallikkomiehetkin.
Erityisesti aateliset naiset olivat Lutherille arvokkaita tukijoita, olihan heillä verkostoja ja varallisuutta ja he pystyivät asemansa vuoksi mainiosti ajamaan reformaation aatteita. Tavallista oli, että vaimo puhui miehelleen uuden uskontulkinnan puolesta. Näin teki esimerkiksi Katharina von Mecklenburg, Saksin herttuan Henrik Hurskaan puoliso, joka levitti hovissa evankelista uskoa ja sai lopulta miehensäkin kääntymään.
Monille naisille kirjeiden kirjoittaminen oli keskeinen vaikuttamisen ja vallankäytön muoto. Osa kirjeistä oli alun alkaenkin tarkoitettu julkaistaviksi. Kirjeisiin turvautui esimerkiksi Argula von Grumbach, baijerilainen aatelisrouva, joka 1520-luvulla kirjoitti kahdeksan pamflettikirjettä. Parhaimmillaan niistä kiersi 29 000 painettua kopiota eri puolilla Saksaa.
Von Grumbach on toinen kahdesta naisesta, jotka yleensä mainitaan, kun reformaation vaikuttajia esitellään. Toinen on Katharina Schütz Zell, strasbourgilainen papinrouva. Hän toimi Mathias-miehensä rinnalla papillisissa tehtävissä ja antoi itse itselleen kirkkoäidin arvonimen. Miehensä kuoltua hän saarnasi tämän haudalla, mikä tuohon aikaan oli varsin poikkeuksellista.
Luther-lainaukset ovat Sini Mikkolan suomentamia ja peräisin hänen kirjastaan Rakkaat sisaret, riehaantuneet rouvat – Martin Lutherin naiset (Kirjapaja 2019).
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Kirkko ei ole kiinteistö, vaan yhdessä rukoileva Jumalan kansa
PuheenvuorotHilkka Olkinuora kysyy, millainen olisi uusi uskonpuhdistus, ja mitkä Lutherin alkuperäisistä ideoista kannattaisi nostaa takaisin kunniaan.
