Kuula: ”Minä olen kypsä paska ja maailma on suuri perse, joka puuppaa minut kohta ulos”, lausui Martti Luther tulevasta kuolemastaan

Kuula: ”Minä olen kypsä paska ja maailma on suuri perse, joka puuppaa minut kohta ulos”, lausui Martti Luther tulevasta kuolemastaan

Luterilaisten oppi-isä on teologian historian ahkerin eritepuheen ja alapääretoriikan harrastaja.

Kiroilu on rumaa ja typerää, sanovat jotkut. Martti Luther oli toista mieltä. Hän on teologian historian estottomin eritepuheen harrastaja. Hänen lempisanojaan olivat paska, perse ja pieru.

Ulosteperäinen retoriikka soi miehen kirkkosaarnoissa ja julkisissa kirjoissa. Vielä ruskeampi kieli heilui yksityisissä keskusteluissa ja kirjeissä.

Lutherin arkkivihollinen, paavi, on ”Rooman pieruperse” ja ”paholaisen peräreikä”. Hän ”täyttää koko maailman ulosteellaan”. Paavin masinoimat aneet olivat ”paskavedätystä”.

Luther veti täyden ilon irti siitä, että saksan paavia merkitsevä sana papa tulee lähelle ulostetta tarkoittavaa sanaa pupen. Paavin käskykirje sai reformaattorin vinoilemaan: ”Kyllä minä pelästyin. Luulin ukkosen jyrähtäneen, mutta se olikin paavin mahtipieru. Hirmuisen pöräytyksen väänsikin. Ihme ettei takapuoli revennyt”.

Tanakkaa usvaa olivat Lutherin omatkin suolikaasut. ”Kun minä pieraisen, se haistetaan Roomassa asti”, hän lohkaisi tekemisiään tarkkailevista paavin kätyreistä.

Pierussa on vieläkin suurempi voima. Se nujertaa paholaisen. Toisinaan sielunvihollinen herätti Lutherin yöllä väittelyyn. Silloin mies esitti hurskaat argumenttinsa ja lopuksi ”pieraisin paholaisen tiehensä”. Niin köykäisiä ovat ikivihollisen pointit.

Pieruhuumori parantaa myös omantunnontuskat. Kun paholainen muistutti Lutheria tämän synneistä, hän vastasi vitsaillen. ”Eilenkin päästelin estottomasti kaasua. Olethan kirjannut sen syytöslistaasi”. Hänen pointtinsa oli, että Jumalan armon edessä paholaisen syytökset ovat pelkkää ilmaa.

Luther raportoi mielellään vessatavoistaan. Hänellä oli tapana rukoilla pöntöllä. Kerran paholainen ihmetteli sitä. Siihen kilvoittelija vastasi, että näin kukin saa omansa. ”Kohotan rukouksen ylös taivaisiin ja sinne alas pudotan sinun osuutesi”.

Luther halusi esiintyä saksalaisena voimamiehenä.

Eräs Lutherin kakkarukous käynnisti koko reformaation. Ähkiessään Wittenbergin linnan tornikäymälässä Luther pohti teologisia arvoituksia, istunto kun kesti kauan. Äkkiä hän tajusi pelastuksen idean uudella tavalla: minä en puserra sitä itsestäni, vaan Jumala tekee sen minussa. Se vapautti ahdistuneen munkin ja teki hänestä kirkon uudistajan.

Syntyi jalo sanoma, mutta kieltä se ei puhdistanut. Jo aikalaiset taivastelivat Lutherin vulgaaria ripulityyliä, vaikka samaa harjoittivat muutkin. Puuseeaikakaudella kun kakkakasoja oli kaikkialla ja jokainen lapioi paskaa vuorollaan. Siksi ulosteista puhuttiin paljon arkisemmin kuin nykyään. Silti lutherilaisten puuseepuhe ja kakkapiirrustukset olivat paljon törkeämpiä kuin vastapuolen.

Tutkijat ovat tarjonneet Lutherin omalaatuiselle suunsoitolle erilaisia selityksiä. Jotkut muistuttavat, että niin puhuivat muutkin maalaiset Saksassa. Jotkut taas pitävät Lutheria jälkeenjääneenä junttiääliönä, jonka anaalinen fiksaatio johtui hänen lapsuuden traumoistaan. Toisille taas hänen karkea puheensa oli taitavaa retoriikkaa. Luther halusi esiintyä saksalaisena voimamiehenä.

Niin tai näin. Rumasti Luther puhui. Omasta kuolemastaankin hän sanoi karkeasti: ”Minä olen kypsä paska ja maailma on suuri perse, joka kohta puuppaa minut ulos”.

Ehkä tässä puhuu myös depressio. Masennus tuo puheeseen passiivis-argressiivisen sivuhajun. Sääliksikin käy. Vaikka samalla naurattaa.


Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi