Isä elää viikon kaurapuurolla, jotta voi syödä viikonloppuna hyvin lastensa kanssa – diakoniatyöntekijöille miesten vaikeat tarinat ovat tuttuja
Puhuminen toisten miesten kanssa on keventänyt vantaalaisen Samin oloa parisuhdekriisissä.

Puhuminen toisten miesten kanssa on keventänyt vantaalaisen Samin oloa parisuhdekriisissä.

Isä elää viikon kaurapuurolla, jotta voi syödä viikonloppuna hyvin lastensa kanssa – diakoniatyöntekijöille miesten vaikeat tarinat ovat tuttuja

Yksinäisyys ja taloudellinen niukkuus syövät miestä, mutta harva puhuu siitä julkisesti. Monien diakoniatyöntekijöiden kuulemat tarinat ovat selviytymistarinoita.

Tällä hetkellä menossa on tilanne, jossa ei ole varmuutta, jatkuuko parisuhteeni vai ei, nelikymppinen Sami (nimi muutettu) sanoo.

Sami kuvaa kuluvaa syksyä yhdeksi aikuisikänsä vaikeimmista elämänvaiheista. Erityisen kipeältä tuntuu se, että parisuhteen kriisi tuli hänelle osittain yllätyksenä. Raskas tilanne on tuntunut painostavana olona rinnan alueella ja tihentynyt erityisesti viikonloppuina, kun Sami on ollut yksin kotona.

– Parikymppisenä yritin vastaavassa tilanteessa turruttaa tunteitani alkoholin avulla, mutta se ei toiminut erityisen hyvin. Iän myötä olen alkanut ymmärtää, että vastoinkäymiset elämässä eivät ole maailmanloppu. Nyt tähän ei ole tullut torjuntaa, vaan yritän työskennellä tunteiden kanssa ja mennä eteenpäin niiden hyväksymisen kautta, hän sanoo.

Arkipäivinä Sami kokee saavansa työyhteisöltään välillistä tukea. Elämäntilanne ei juurikaan tule puheeksi työkavereiden kanssa, mutta työporukkaan kuuluminen kantaa häntä eteenpäin.

Muutama vuosi sitten Sami teki onnistuneen paluun työelämään tarttumalla lähilehdestä löytämäänsä tarjoukseen. Silloisen kodin läheltä Itä-Vantaalta löytyi palkkatuettu työpaikka, jossa hän pystyi yhdistämään aikaisempia työkokemuksiaan IT- ja kuljetusalalla. Mielenkiintoiselta tuntuva työ jatkuu nyt palkkatyönä.

Parisuhdekriisissä Sami on saanut suurimman avun luonnosta, musiikista, liikunnasta ja läheisiltä ystäviltä. Erityisesti puhuminen toisten miesten kanssa on keventänyt oloa. Nämä asiat yhdistyivät edellisenä viikonloppuna, kun hän teki ystäviensä kanssa useamman päivän mittaisen metsäretken.

Kun ystävykset musisoivat illalla majoituskodassa, Sami ällistyi huomatessaan, miten hyvältä ja turvalliselta hänestä tuntui.

– Retken aikana yksi kavereistani tuli juttelemaan kahden kesken. Hän oli miettinyt jaksamistani ja kysyi, haluaisinko jutella. Se oli upea ele. Siinä hetkessä halaus tuntui puhetta tärkeämmältä. Juttelemme varmasti lisää myöhemmin, Sami sanoo.

Yksi kavereistani tuli juttelemaan kahden kesken. Hän oli miettinyt jaksamistani ja kysyi, haluaisinko jutella. Se oli upea ele.

– Vantaalainen Sami

Diakoniatyöntekijä kohtaa yksin asuvia miehiä

Miesten haastavat elämäntilanteet nousevat esiin asiakaskyselyssä, jonka Hakunilan seurakunnan diakoniatyöntekijä Johanna Lehmusmies teki tänä vuonna. Kyselyn vastaajat olivat diakoniatyön asiakkaita vantaalaisissa Korson, Rekolan ja Tikkurilan seurakunnissa.

Vastauksia saatiin yhteensä 77, ja niistä 26 tuli miehiltä. Lehmusmies ei alun perin jaotellut vastauksia sukupuolen mukaan. Kun hän sen teki, tulokset yllättivät. Tutkimukseen vastanneista miehistä peräti 84 prosenttia ilmoitti elävänsä yksin.

Diakoniatyöntekijän vastaanotolle tulevat naiset ovat Lehmusmiehen mukaan yleensä kaksi–kolmekymppisiä tai sitä vanhempia, ja heillä on lapsia. Miehet sen sijaan asuvat usein yksin. Moni heistä on eronnut, ja lapset ovat ex-vaimolla ja saattavat asua kaukanakin. Lehmusmiehen mukaan osa miehistä erakoituu eron jälkeen.

Tyhjä jääkaappi voi estää lasten tapaamisen

Talousongelmat ovat tavallisin syy tulla diakoniatyöntekijän vastaanotolle. Johanna Lehmusmiehen mukaan naiset ottavat miehiä useammin puheeksi myös muut asiat kuten oman jaksamisen, lasten ongelmat tai mielenterveyden. Miehet puhuvat naisia suoremmin päihteiden käytöstään.

– Todella harvoin diakonia-asiakkaiden ongelmien taustalla on pelkästään taloustilanne. Yleensä monet asiat ovat kasautuneet, ja esimerkiksi velat pahentavat tilannetta, Lehmusmies sanoo.

Osa yksin asuvista miehistä kertoo olevansa yksinäisiä.

Näyttää siltä, että miehet ovat keskimäärin naisia mustavalkoisempia ja yrittävät useammin ratkaista ongelmiaan yhdellä opitulla tavalla

– Hyvinvoinnin tutkija Sakari Kainulainen

– Jos kokee itsensä yksinäiseksi, siitä kannattaa puhua meidän diakoniatyöntekijöiden kanssa. Esimerkiksi Hakunilan seurakunnassa Länsimäen kirkolla toimiva Miehet keittiössä -ryhmä syntyi, kun miehiä leskeytyi, eivätkä kaikki osanneet valmistaa ruokaa, Lehmusmies sanoo.

Lehmusmiehen tekemässä kyselyssä nousee esiin myös se, että miehillä taloudellinen niukkuus ja yksinäisyys kietoutuvat yhteen. Kun työttömyys tai muu vastoinkäyminen ajaa talouden tiukille, toisten ihmisten seuraan vieneet harrastukset ja kahvilassa käyminen jäävät pois.

Taloudelliset vaikeudet heijastuvat myös miesten suhteessa omiin lapsiinsa. Kun ei pysty tarjoamaan lapselleen perusasioita, kokee itsensä huonoksi vanhemmaksi.

Yksi kyselyyn vastannut mies kirjoittaa: ”Vaikka lapseni asuvat lähellä, en voi tavata heitä, koska jääkaappi on tyhjä. Vaikka käyn töissä, pakollisten menojen jälkeen en pysty ostamaan lapsille huonekaluja tai vaatteita, saati ruokaa.”

Rahahuolet voivat aiheuttaa tunteen vanhempana epäonnistumisesta.

Rahahuolet voivat aiheuttaa tunteen vanhempana epäonnistumisesta.

Työssäkäyvien niukka elämä yllätti tutkijat

Miesten etävanhemmuuteen liittyvä sinnittely nousi esiin myös keväällä 2018 kerätyn Helsingin Sanomien niukkuuskyselyn vastauksissa. Diakonia-ammattikorkeakoulun tutkija Sakari Kainulainen kertoo, että monelle kyselyyn vastanneelle miehelle omat lapset olivat keskeinen asia, joka auttoi heitä jaksamaan elämässä. Rahanpuute saattoi kuitenkin estää lasten tapaamisen.

– Miehet kertoivat arkisesta sinnittelystään. Isät saattavat esimerkiksi elää arkiviikon pelkällä kaurapuurolla, jotta olisi varaa syödä hyvin viikonloppuna, kun lapset tulevat heidän luokseen, Kainulainen sanoo.

Kainulaisen mukaan niukkuuskyselyn avulla saatu tieto ei tue julkisessa keskustelussa toistuvia käsityksiä laiskoista huono-osaisista.

– Tutkijoillekin tuli yllätyksenä se, miten usein rahattomuuden aiheuttamien paineiden alla sinnittelevä, niukkaa elämää elävä ihminen on työssäkäyvä.

Vaikeuksissa tarvitaan joustavaa suhtautumista

Vaikeiden tilanteiden voittamiseen tarvitaan henkistä voimavaraa, jota selviytymisen ja hyvinvoinnin tutkijat kutsuvat resilienssiksi. Ihminen, jolla on resilienssiä, ei lamaannu eteen tulevasta esteestä, vaan suhtautuu tilanteeseen joustavasti ja ratkaisukeskeisesti. Hän löytää uusia tapoja ajatella asioita ja tekee elämäänsä muutoksia.

Tutkija Varpu ­Wiens on erottanut niukkuuskyselyn vastauksista kolme erilaista tapaa suhtautua tukalaan rahatilanteeseen. Osa yrittää aktiivisesti saada raha-asiansa hallintaan. He pyrkivät kehittämään itseään, vähentämään kulujaan ja lisäämään tulojaan.

Osa kokee oman taloudellisen tilanteensa muuttamisen vaikeaksi, mutta etsii elämäänsä mielekkyyttä ja pitää jaksamisestaan huolta esimerkiksi ihmissuhteiden ja henkisyyden avulla. Osa antaa vaikeassa tilanteessa periksi eikä enää yritä parantaa elämänlaatuaan.

Miehen täytyy näyttää ulospäin pärjäävältä ja suoriutua erityisesti työelämässä. Kulttuurissamme vaatii pokkaa kertoa epäonnistumisestaan.

– Yhteisödiakoni Eeva Lehtineva

Aineiston analysoiminen on vielä kesken. Keväällä 2020 tutkijat osaavat kertoa, onko miesten ja naisten selviytymiskeinoissa eroja.

Aikaisempi tutkimustieto viittaa Sakari Kainulaisen mukaan siihen, että naiset suhtautuvat ongelmatilanteisiin joustavammin kuin miehet. Tämä on näkynyt esimerkiksi Itä-Euroopan yhteiskunnallisissa murroksissa, joissa naisten pienimuotoinen yritystoiminta on noussut tärkeäksi.

– Näyttää siltä, että miehet ovat keskimäärin naisia mustavalkoisempia ja yrittävät useammin ratkaista ongelmiaan yhdellä opitulla tavalla. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että moni pienellä paikkakunnalla koko ikänsä asunut mies jää kotipaikkakunnalle, vaikka työpaikkoja ei enää ole. He eivät pyri ratkaisemaan tilannetta vaihtamalla asuinpaikkaa tai kouluttautumalla uudelleen.

Kainulainen toteaa kuitenkin, että resilienssi ei ole suomalaisille miehille tuntematonta. Suurin osa työpaikan menettävistä miehistä työllistyy uudestaan. Moni osoittaa työelämän muutoksissa luovuutta ja uusiutumiskykyä.

– Paljon riippuu ihmisen omasta ajattelutavasta. Pitää löytää jotakin sellaista, mihin tarttuminen kiinnostaa itseä. Moni mies on esimerkiksi kouluttautunut uudelleen ihmissuhdealalle, vaikka olisi työskennellyt siihen saakka perinteisissä äijäammateissa, Kainulainen sanoo.

Puhuminen omista ongelmista on yhä tabu

Yhteisödiakoni Eeva Lehtineva työskentelee Vantaan Yhteisessä pöydässä. Yhteinen pöytä on Vantaan seurakuntien ja kaupungin perustama organisaatio, jolla on hävikkiruokaterminaali ja laaja yhteistyöverkosto, joka jakaa ruoka-apua. Lehtineva tapaa työssään monenlaisia miehiä niin hävikkiterminaalin tukityöllistettyinä ja vapaaehtoisina kuin ruoka-avun verkoston toimijoina ja asiakkaina.

Lehtinevan mukaan monille miehille on yhä tabu puhua ongelmistaan ja kertoa asioistaan nimillään ja kasvoillaan esimerkiksi lehtien palstoilla.

– Meidän kulttuurissamme on tässä yhä musta piste. Miehen täytyy näyttää ulospäin pärjäävältä ja suoriutua erityisesti työelämässä. Se, ettei onnistukaan vaan kokee joutuvansa toisten arvioinnin kohteeksi, on vaikea paikka. Mieheltä vaatii rohkeutta ja hirmuista pokkaa tulla esiin ja kertoa epäonnistumisestaan, Lehtineva sanoo.

Tiedän, millaisia asioita tukea tarvitsevat lapset käyvät läpi ja ymmärrän heitä, koska olen itse tarvinnut erityistä tukea.

– Opiskelija Jere Kallio

Erotilanteissa lapset jäävät yhä usein äidille ja viettävät pääosan arjestaan äidin kanssa. Vantaalla yksinhuoltajista noin 85 prosenttia on naisia. Lehtineva uskoo, että lapsiin liittyvät rutiinit kannustavat naisia jaksamaan.

Hän on huolissaan myös yhteiskunnan turvaverkkojen aukoista. Moni mies solahtaa niiden läpi.

– Näin voi käydä esimerkiksi parisuhdekriisin, sairauden, onnettomuuden tai työttömyyden vuoksi. Kohtaan työssäni niin duunareita kuin johtavassa asemassa olleita.

Kun elämässä tapahtuu jotakin ikävää ja yllättävää, tarvitaan ympärille hyviä ja uskollisia ystäviä, jotka kestävät kriisin ja antavat tukea, Lehtineva korostaa. Kaikilla tällaisia ystäviä ei kriisin hetkellä ole. Silloin avuksi voi tulla mielekäs vapaaehtoistyö tai työllistyminen, vaikka ensin tuetusti.

Lehtinevan mukaan elämän syrjään kiinni pääsemisestä kertoo se, että hävikkiterminaalin tukityöllistetyistä useampi kuin joka kolmas on saanut sen jälkeen töitä.

– Se on kova prosentti, kun ajattelee, miten monen ikäistä väkeä meillä on, Lehtineva sanoo.

Työikäiset vantaalaismiehet asuvat samanikäisiä naisia useammin yksin.

Työikäiset vantaalaismiehet asuvat samanikäisiä naisia useammin yksin.

Opiskeluala löytyi lokeroiden ulkopuolelta

Miehet hakeutuvat naisia useammin tekniikan ja liikenteen aloille. Tämä näkyy selvästi Vantaalla, jossa yli puolet miesten suorittamista tutkinnoista on tekniikan ja tietojenkäsittelyn aloilta. Vantaalaisia miehiä työllistävätkin eniten kauppa, kuljetus, teollisuus ja logistiikka.

Valmiit lokerot eivät ole koskaan olleet 16-vuotiaan Jere Kallion juttu.

– Lapsena en leikkinyt autoilla juuri lainkaan. Olen aina ollut oma itseni ja rikkonut stereotyyppejä, hän sanoo.

Tänä syksynä Kallio on aloittanut lähihoitajan opinnot Vantaan Ammattiopisto Variassa. Kallio kertoo tähtäävänsä lastenohjaajan työhön. Ala on kiinnostanut häntä jo pitkään, ja yläkoululaisena hän teki oman TET-harjoittelunsa päiväkodissa.

– Lasten kanssa toimiminen, lapsista huolehtiminen ja lasten kasvattaminen ovat aina vetäneet minua puoleensa. Töitä riittää varmasti, sillä kyseessä on erittäin vahvasti naisvaltainen ala, jossa miehillä on kysyntää. Nämä ovat tosiasioita, Kallio perustelee.

Pitkän tähtäimen unelmakseen Kallio kertoo erityisopettajan ammatin. Siinä hän voisi auttaa lapsia, jotka tarvitsevat arjessa erityistä tukea. Kalliolla itsellään on adhd eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Hän on saanut kouluvuosina apuopettajan tukea muun muassa isossa ryhmässä toimimiseen ja tunteiden hallintaan.

– Tiedän, millaisia asioita tukea tarvitsevat lapset käyvät läpi ja ymmärrän heitä, koska olen itse tarvinnut erityistä tukea, Kallio sanoo.

Kalliota kiinnostaa myös ajatus oman yrityksen perustamisesta. Esikuvat siihen löytyvät läheltä, sillä hänen isovanhempansa ja tätinsä ovat ravintola-alan yrittäjiä. Tulevaisuuden toiveisiin kuuluu myös oma perhe. Lasten myötä elämästä jäisi muitakin jälkiä kuin työn tulokset.

– Opin asioita nopeasti silloin, kun ne kiinnostavat minua. Oppilaitokseni syysloman aikana minulla oli tylsää, koska haluan niin kovasti oppia lisää näistä asioista. Unelmien saavuttamiseen tarvitaan määrätietoisuutta, kärsivällisyyttä, uskallusta ja sitä, että tietää, mitä haluaa tehdä, Kallio sanoo.

Miesten yksin asuminen on kaksinkertaistunut

Vantaa on oikea paikka sen kysymiseen, miten suomalainen mies voi. Suurin osa Vantaalle muuttajista on miehiä, ja muuttoliikkeen myötä kaupunki muuttuu hyvää vauhtia miesenemmistöiseksi.

Tällä hetkellä enemmistö vantaalaisista on vielä naisia, mutta vuonna 2045 Vantaalla ennakoidaan asuvan yli 10 000 miestä enemmän kuin naisia. Naapurikaupungissa Helsingissä puolestaan on tuolloin 26 000 naisen enemmistö.

Tiedot käyvät ilmi Vantaan kaupungin vuonna 2018 julkaisemasta selvityksestä Miehet ja naiset Vantaalla.

Kuten muissakin kaupungeissa, työikäiset vantaalaismiehet asuvat samanikäisiä naisia useammin yksin. Vuoden 2018 Diakoniabarometrin mukaan kyse on trendistä: viimeisten 20 vuoden aikana yksin asuvien miesten määrä on kaksinkertaistunut.

Enemmistöllä vantaalaismiehistä menee elämässä hyvin. Miesten tulotaso on naisia huomattavasti korkeampi. Työllisten vantaalaisten keskitulot olivat vuonna 2015 miehillä noin 46 000 euroa ja naisilla 35 000 euroa vuodessa. Yrittäjistä kaksi kolmasosaa on miehiä.

Miehet ja naiset Vantaalla -selvitys kertoo hyvinvoinnin eriytymisestä. 2010-luvulla kuusi kymmenestä vantaalaisesta pitkäaikaistyöttömästä on ollut miehiä. Matalasti koulutetuilla miehillä masennusoireilu on yleisempää kuin miehillä keskimäärin.

Vantaalaismiehet kokevat terveytensä huonoksi hieman naisia useammin. Liikaa alkoholia käyttävissä ja päivittäin tupakoivissa on miesenemmistö. Asunnottomuus koskettaa paljon useammin miehiä kuin naisia, ja miehet tekevät yli kahdeksan kymmenestä rikoksesta.

Naisten koulutustaso nousee Vantaalla miehiä nopeammin, ja esimerkiksi lukioon hakee ja valitaan enemmän tyttöjä kuin poikia. Naisten suurempi kiinnostus lukemiseen, opiskeluun ja kulttuuriin näkyy siinäkin, että naiset lainaavat seitsemän kymmenestä kirjasta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi