Keskipäivän rukoushetkissä Hans Tuominen laulaa satoja vuosia vanhoja rukouksia ja tuttuja virsiä.
Harras hetki: Hans Tuominen kulkee metsässä arjen ja melun ulottumattomissa
Sipoonkorven kansallispuisto on kirkkoherra Hans Tuomisen seurakuntaa, jossa hän suunnistaa ja toimittaa rukoushetkiä.
Jostain kaukaa kantautuu vaimeana liikenteen tasainen humina. Loppusyksystä ei juuri ole luonnonääniäkään. Vain yksinäinen talitiainen piipittää oksalla. Tuuli kahistelee keltaisia, harvenneita lehtiä. Tämä on yksi Vantaan hiljaisimmista paikoista.
Mustiin vaatteisiin ja papinpaitaan pukeutunut Hakunilan kirkkoherra Hans Tuominen erottuu värikkäisiin ulkoiluvaatteisiin pukeutuneiden retkeilijöiden joukosta. Hän onkin tänään töissä, oman seurakuntansa alueella Sipoonkorven kansallispuistossa. Keväällä, kun kirkot, kirjastot ja museot suljettiin koronaepidemian vuoksi, Sipoonkorven metsät olivat monille turvallinen hengähdys- ja hiljentymispaikka. Tuomiselle niistä tuli myös kirkko, josta hän alkoi ystävänsä Hannu Holman kanssa lähettää keskipäivän rukoushetkiä nettiin.
”Minä saan vaeltaa Jumalan edessä. Siellä on elämä ja valo”, Tuominen resitoi Storträskin erämaalampea kiertävillä pitkospuilla. Suo tuoksuu. Pieni tuulenvire kuvioi vedenpintaa.
Vaikka ilma on metsässä samaa kuin lähiöissä, tunnelma on erilainen.
Miljoonia vuosia vanhat kalliot, hiljainen metsä, ensimmäisiltä kristillisiltä vuosisadoilta juontuvat rukoushetket ja niissä laulettavat virret sopivat Tuomisen mielestä hyvin yhteen. Hän pitää siitä, että rukoushetkiä toimittaessaan hän ei itse keksi sanoja, vaan laulaa satoja vuosia vanhoja rukouksia ja monille tuttuja virsiä. Ajattomuus ja äärettömyys tiivistyvät tähän hetkeen.
Metsät ovat Hans Tuomiselle rakkaita paikkoja. Vapaa-ajallaan hän hakeutuu niihin vaeltamaan ja viipyilemään, juoksemaan ja suunnistamaan. Sipoonkorvessa tai Nuuksiossa tarvitsee kulkea vain vartti, kun on jo arjen ja melun ulottumattomissa. Jos vielä poikkeaa merkityiltä reiteiltä, avautuu täysin toinen maailma. Vaikka ilma on sitä samaa ilmaa kuin lähiöissä muutaman kilometrin päässä, tunnelma on erilainen.
Välillä Tuominen istuu rannassa, katselee veden väreilyä ja kuuntelee lintuja. Luonto elää omassa tahdissaan, maiseman yksityiskohdat, tuoksut ja värit muuttuvat viikosta toiseen. Myös oma elämä on joka viikko erilainen. Metsässä pääsee rauhoittumaan ja hengittämään, kuulostelemaan itseään ja kokemaan Jumalan läheisyyttä.
Yhtä lailla myös juokseminen on Tuomiselle hartautta ja läsnäoloa, jota välillä tahdittavat tutut rukoukset ja virrensäkeistöt. Kun hän rämpii suolla tai huomaa taas kerran eksyneensä, päässä saattavat soida virren 525 sanat: ”Anna, Kristus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään.”
Kuuntele, kuinka Hans Tuominen resitoi metsässä
Hans Tuominen, 50, on Hakunilan seurakunnan kirkkoherra. Hän innostui suunnistuksesta vuonna 2012, kun Hakunilassa järjestettiin Jukolan viesti ja seurakunta kokosi viestiin oman joukkueen. Nykyisin Tuominen kuuluu vantaalaiseen Pihkaniskat-suunnistusseuraan ja käy rasteilla kahtena tai kolmena iltana viikossa.
Vantaan, Sipoon ja Helsingin alueilla sijaitseva Sipoonkorven kansallispuisto perustettiin vuonna 2011. Se on suuruudeltaan 23 neliökilometriä.
Seuraava keskipäivän rukoushetki Sipoonkorvesta julkaistaan Hakunilan seurakunnan Facebook-sivulla ja YouTube-tilillä 13.11.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vantaankosken seurakunnan uusi kirkkoherra Hans Tuominen yllyttää vantaalaisia liikkumaan hyvän asian puolesta
Ajankohtaista Hyvä elämäHans Tuominen käynnistää yhteislenkit Yhteisvastuukeräyksen hyväksi maaliskuun alussa. Lenkille lähdetään perjantaisin Myyrmäen urheilupuistosta.
