Omaishoitajien jumpassa virtaa hiki – kun sitoutuu toiseen ympäri vuorokauden, voi unohtaa pitää itsestään huolta
Diakoni Mariela Salminen näyttää käsipainoilla mallia, Eila Kauppinen ja Pekka Kekäläinen jumppaavat.

Diakoni Mariela Salminen näyttää käsipainoilla mallia, Eila Kauppinen ja Pekka Kekäläinen jumppaavat.

Omaishoitajien jumpassa virtaa hiki – kun sitoutuu toiseen ympäri vuorokauden, voi unohtaa pitää itsestään huolta

Liikunta on oiva lääke omaishoitajien jaksamiseen, uskoo diakoni ja personal trainer Mariela Salminen.

Vantaan Koivukylässä sijaitsevassa jumppasalissa virtaa hiki. Ohjaaja näyttää edessä mallia, ja osallistujat tekevät liikkeitä ohjeiden mukaan. Ensin on alkulämmittely. ”Iso ympyräliike, kädet mukaan, pysy rytmissä. Vasen, oikea. Mennään alas, kosketa polviin.”

Musiikki tuo rytmiä, eikä se ole mitään humppaa.

Siirrytään lihastasapainoa vahvistavaan osaan. Apuna ovat pallo ja kahvakuulat, kuuden kilon painoiset. Tosin yksi osanottajista, 88-vuotias Anna-Liisa Haavisto, käyttää kilon käsipainoja.

– Ihanaa tässä on se, että meitä ei ajatella vanhoina, vaan jumpparyhmänä, huudahtaa Maria Jukka ja siirtyy tekemään lankutusta. Haavisto joutuu hieman helpottamaan, mutta se on ymmärrettävää, sillä ikää on. Ohjaajakin korostaa, että mennään kunnon mukaan.

Liikuntaa omaishoitajille -ryhmässä on kuitenkin tekemisen meininki, sillä kahvikeskustelut ovat erikseen, korostaa ryhmän ohjaaja Mariela Salminen. Hän on Vantaan seurakuntien seniorityön diakoni, mutta myös koulutettu personal trainer ja kuntosalivalmentaja. Nainen, joka uskoo siihen, että ihmisen sosiaalinen, henkinen ja fyysinen hyvinvointi ovat kokonaisuus ja että liikunnasta on lääkkeeksi.

– Olen käynyt eri seurakunnissa puhumassa hyvinvoinnista ja siitä, miten liikunta voi hoitaa, parantaa ja ennaltaehkäistä sairauksia. Diakonian perustehtävä on kohdata ja auttaa eri elämäntilanteissa toimivia ihmisiä, ja sitä voi tehdä myös näin. Jumppatunti ei ala hartaushetkellä, mutta ihmiset tietävät, että olen diakoni ja minun kanssani voi myös jutella ja vaikka rukoilla, Salminen sanoo.

Kahvittelu on erikseen, tässä ryhmässä mennään eikä meinata.

Kahvittelu on erikseen, tässä ryhmässä mennään eikä meinata.

Hoivaa, rakkautta ja sitoutumista

Omaishoitajien jumpparyhmä syntyi Tikkurilan seurakunnassa pidetyn virkistyspäivän jälkeen. Salminen kertoi omaishoitajille suunnatussa tapahtumassa, minkälaisia muutoksia ikääntyminen aiheuttaa kehossa ja miten tärkeää on säilyttää toimintakyky arjessa. Kun hän kysyi, minkälaista apua kaivataan, ei suinkaan ehdotettu keskusteluryhmää, vaan yhteistä liikuntaa. Sen tulos on nyt tässä.

Jumppatunti ei ala hartaushetkellä, mutta ihmiset tietävät, että olen diakoni.

– Mariela Salminen

– Omaishoitajan elämä on hoivaa, rakkautta ja sitoutumista ympäri vuorokauden ja viikon jokaisena päivänä. Siinä voi käydä niin, että omaishoitaja unohtaa itsensä. Vaikka usein rakkaussuhde muuttuu enemmän hoitosuhteeksi, hyvä olo pitää olla sekä omaishoitajalla että hoidettavalla. Jos tämä jumppa kerran viikossa auttaa siinä, niin hyvä on.

Salminen kertoo, että ryhmässä tehdään liikkeitä, jotka harjoittavat tasapainoa ja lihasten hallintaa, mitä tarvitaan nostamisessa.

Haavisto kertoo hoitavansa kotona miestään, samoin Jukka, joka kertoo miehensä kannustavan häntä liikkumaan ja pitämään huolta itsestään.

Eila Kauppinen ja Aune Pohjanen hoitavat puolestaan kotona kehitysvammaisia aikuisia lapsiaan, Eila 54-vuotiasta tytärtä ja Aune 35-vuotiasta poikaa. He kertovat käyvänsä myös kuntosalilla, mutta jumpparyhmässä kivaa on yhteinen tekeminen.

– Parasta tässä on ryhmän vetäjä. Ohjaaja innostaa ja auttaa jaksamaan. Hoidan alzheimeria sairastavaa vaimoani, ja on tärkeätä päästä välillä kotoa liikkumaan, sanoo Pekka Kekäläinen.

Salminen uskoo, että samantapaisia liikuntaryhmiä kannattaisi perustaa muihinkin seurakuntiin. Siinä yhdistyvät ihmisten tarve ja seurakunnan kyky auttaa. Tähän ryhmään on kevään mittaan osallistunut 17 ihmistä eri puolilta Vantaata.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi