Paavalin seurakunnan sunnuntaimummit kutsuvat opiskelijoita syömään
Sunnuntaimummi Tuula Parkmanin mielestä on kiinnostavaa vaihtaa ajatuksia opiskelijoiden kanssa.
Isoäideillä on usein ruoanlaittotaitoa ja -kokemusta, Helsingissä asuvilla opiskelijoilla ruokarahat vähissä ja sukulaisetkin ehkä kaukana. Paavalin seurakunnassa on keksitty tapa, jolla yhdistää nämä kaksi ryhmää. Sunnuntaimummit laittavat ruokaa ja kutsuvat opiskelijoita kylään. Samalla yhdistetään ihmisiä, jotka eivät muuten välttämättä tapaisi.
Helsingin Hermannissa asuva Tuula Parkman on ollut mummi jo pitkään, sunnuntaimummina hän on ollut vasta vähän aikaa.
– Olimme viime joulukuussa mieheni kanssa seurakunnan tapatumassa, sellaisessa, jonne kutsutaan 75 vuotta täyttäviä. Minä olen 75 vuotta ja mieheni 78. Siellä Paavalin kirkolla puhuttiin tästä sunnuntaimummitoiminnasta ja ajattelin, että tämähän on hyvä asia. Tapaan mielelläni nuoria. Niin minusta tuli sunnuntaimummi, Parkman kertoo.
Sunnuntaimummi järjestää lounaan noin kerran kuukaudessa
Tällä hetkellä Paavalin seurakunnalla on kolme sunnuntaimummia, mutta lisää mummeja ja mummin ruokapöytään tahtovia opiskelijoita haetaan jatkuvasti. Homma toimii siten, että sunnuntaimummien Facebook-sivulla ilmoitetaan, koska lounasta olisi tarjolla, mitä ja kenen luona. Ilmoittautuneet saavat tarkemmat tiedot, mihin tulla. Sunnuntaimummien ei tarvitse itse olla tekniikan kanssa tekemisissä, vaan toimintaa koordinoiva pappi Annika Schmidt hoitaa tiedotuksen.
Jotkut asiat maailmassa ovat toki muuttuneet, mutta ihmiset eivät niinkään.
– Tuula Parkman
– Sunnuntaimummit valmistavat ruoan noin kerran kuukaudessa. Päivän ei välttämättä tarvitse olla sunnuntai, voi se olla muukin päivä. Ruokaa laitetaan kerralla 3–4 syöjälle, Schmidt kertoo.
Ruokaostoksista syntyneet kulut korvataan kuitteja vastaan aina 40 euroon saakka. Tapaamispaikan ei aina tarvitse olla koti, vaan ateriahetken voi järjestää myös vaikka tuttavan luona tai kerhohuoneella.
Antoisaa mummille ja opiskelijoille
Tuula Parkmanin järjestämälle ensimmäiselle sunnuntailounaalle tuli kolme nuorta opiskelijanaista.
– Tein lasagnea ja salaattia ja sitten tarjolla oli jäätelöä.
Ikäerosta huolimatta porukka tuli hyvin juttuun. Ruokapöydässä keskusteltiin lähinnä perusasioista, mitä kukakin opiskelee, mistäpäin on tullut ja niin edelleen.
– En tiedä, olemmeko niin erilaisia ihmisiä kuitenkaan. Jotkut asiat maailmassa ovat toki muuttuneet, mutta ihmiset eivät niinkään. On kiva kuulla nuorten ajatuksia, Tuula Parkman toteaa.
Hyvänä tunnelman vapauttajana toimi Parkmanin koira.
– Opiskelijoiden puolella taisi olla vähän jännittyineisyyttä kun tulivat meille. Sitten he olivat koiran kanssa lattialla ja pitivät sitä hyvänä. Siinä samalla puhuttiin koti-ikävästäkin.
Tuula Parkamin mukaan sunnuntaimummiksi kannattaa ryhtyä ennakkoluulottomasti. Toimmasta saa paljon itselleen.
– Tämä sopii sellaisille, jotka pitävät ihmisten kanssa olemisesta. Ei kannata jännittää. Etukäteen saa tietää nuorten nimet, jotka tulevat kylään.
Yhteisistä lounashetkistä voi syntyä pidempikin ystävyys.
– Yksi minun luonani käyneistä tytöistä on pitänyt yhteyttä jälkikäteenkin, ollaan lähetelty viestejä. Hän sanoi, että voi tulla vaikka ulkoiluttamaan meidän koiraamme, jos on kovin liukasta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Omaishoitajien jumpassa virtaa hiki – kun sitoutuu toiseen ympäri vuorokauden, voi unohtaa pitää itsestään huolta
AjankohtaistaLiikunta on oiva lääke omaishoitajien jaksamiseen, uskoo diakoni ja personal trainer Mariela Salminen.