Pääkirjoitus: Kummin ja kummilapsen osat voivat vaihtua

Pääkirjoitus: Kummin ja kummilapsen osat voivat vaihtua

Vaipoissa mökeltävä avuton vauva on jonakin päivänä iso ja vahva aikuinen. Hän saattaa silloin pitää huolta kummeistaan, jotka ovat avuttomia ja vaipoissa, eikä heidän puheestaan saa selvää.

Elli ja Aarne, kaksi vanhaa ihmistä pienessä punaisessa tönössä. He olivat isäni kummit. He asuivat toisella paikkakunnalla, ja aina, kun kävimme siellä päinkään, poikkesimme myös Ellin ja Aarnen luokse.

Minulle oli kerrottu, että jos isäni vanhemmat olisivat kuolleet, olisivat Elli ja Aarne pitäneet hänestä huolta.

Siksi minun pikkupojan silmissäni Ellin ja Aarnen tönöön liittyi aivan erityinen juttu. Jos asiat olisivat menneet toisin, se olisi ollut minun mammalani ja nuo ihmiset olisivat olleet minun isovanhempiani.

Välillä Ellin ja Aarnen luona oli vähän tylsää. Minua ei aina olisi huvittanut mennä sinne. Silti me menimme, aina. Selitykseksi riitti, että Elli ja Aarne ovat isän kummeja. He olivat aikanaan pitäneet isästä huolta. Nyt oli isän vuoro huolehtia heistä.

Jo ensimmäisissä maanalaisissa seurakunnissa mukaan liittyjät saivat kokeneemman kristityn kummikseen.

Minusta tuli isona pappi, ja olen vuosien varrella puhunut ristiäisissä sadoille kummeille. Joka kerran tuoreita kummeja katsellessani olen ajatellut Elliä ja Aarnea ja isääni.

Olen ristiäisissä myös ajatellut sitä, että osat voivat kääntyä. Että kastemekkoon puettu pikkuvauva, joka tänään mökeltää avuttomana ja vaipoissa, on jonakin päivänä iso ja vahva aikuinen. Ja hän saattaa pitää huolta kummeistaan, jotka silloin ovat avuttomia ja vaipoissa, eikä heidän puheestaan saa selvää.

Kummin homma on kirkon vanhimpia virkoja. Jo ensimmäisissä maanalaisissa seurakunnissa mukaan liittyjät saivat kokeneemman kristityn kummikseen. Hänen tehtävänään oli johdattaa uusi tulokas Valtakunnan salaisuuteen, opastaa ja tukea häntä ja rukoilla hänen puolestaan.

Tämän päivän todellisuus on monella lailla toisenlainen kuin muinaisen Rooman katakombien. Kummin tehtävän perusta on silti edelleen sama: kulkea vierellä, etsiä hyvää, opastaa, tukea ja rukoilla.

Elliä j Aarnea ei varsinaisesti tunnettu hurskaasta elämästään ja hartaista rukouksistaan. Mutta isälläni oli paikka heidän sydämessään, siitä olen varma.

Ja se on jo rukousta, sillä Raamatun mukaan Jumala kuulee sydämen sanattomat huokauksetkin.


Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi