Pääkirjoitus: Terhokoti pitää pelastaa

Pääkirjoitus: Terhokoti pitää pelastaa

Terhokoti näyttää koko suomalaiselle sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle esimerkkiä kuolemaa tekevien ihmisten kunnioittavasta hoidosta ja heidän läheistensä tukemisesta.

Kuolevien ihmisten saattohoitoon erikoistunut Terhokoti on vaikeuksissa. Viime viikolla ilmoitettiin koko henkilökuntaa koskevista yt-neuvotteluista.

Vuonna 1987 perustettu Terhokoti on saattohoidon uranuurtaja Suomessa. Se on näyttänyt koko sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle esimerkkiä paitsi kuolemaa tekevien ihmisten kunnioittavasta, yksilöllisestä, kiireettömästä ja lääketieteellisesti korkealuokkaisesta hoidosta, myös heidän perheidensä ja läheistensä tukemisesta.

Terhokodin taloudelliset vaikeudet johtuvat ennen kaikkea siitä, että saattohoitoa on yhä enemmän saatavana muuallakin kuin Terhokodin kaltaisissa vaativan erikoistason yksiköissä. Sairaaloihin on perustettu saattohoito-osastoja, ja valmiutta kuolevien hoitoon on lisätty läpi koko terveydenhuollon.

Suomalaisen saattohoidon osaamista tuettiin vuoden 2014 Yhteisvastuukeräyksen tuotolla. Siinä projektissa tärkeänä asiantuntijana oli nyt jo eläkepäiviään viettävä Terhokodin johtaja, ylilääkäri Juha Hänninen. Hän kiinnitti tuolloin huomiota muun muassa siihen, että saattohoito pitäisi huomioida paremmin alueellisten terveyspalvelujen järjestämisessä.

Suomalaisen saattohoidon tila ei ole lähelläkään säällistä.

Jokaisen suomalaisen pitäisi saada tarvitessaan korkealuokkaista saattohoitoa, asuinpaikasta riippumatta. Ja jokaisen kuolevan ihmisen läheisen pitäisi saada tarvitsemaansa tukea omaisensa kuolemaan valmistautuessa, sen aikana ja sen jälkeen.

Joku voisi ajatella, että levittäessään osaamistaan auliisti koko maahan Terhokoti on tehnyt itsensä tarpeettomaksi. Voi kun se pitäisikin paikkansa. Niin ei kuitenkaan ole. Suomalaisen saattohoidon tila ei ole vielä lähelläkään edes säällistä. Niin paljon kuulee kauhistuttavia esimerkkejä epäonnistuneesta kuolevan hoidosta. Terhokodista kerrotut kokemukset taas ovat säännönmukaisen kehuvia.

Vielä tarvitaan Terhokotia – paitsi hoitamaan ja tukemaan kuolevia ja heidän läheisiään, myös saattohoidon tuotekehitysyksikkönä ja lippulaivana. Terhokodin pelastaminen on vain ja ainoastaan tahdon asia.

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi