Kun paavi Franciscus viime viikolla esitti joulutervehdyksensä Vatikaanin työntekijöille, hän totesi, että joukossa on paljon uskollisia mutta myös sellaisia, jotka olivat haluttomia kirkon uudistamiseen.
Paavi joutui vastatuuleen: vanhoilliset kardinaalit syyttävät häntä harhaoppiseksi
Populismin katolinen versio yrittää kammeta paavi Franciscuksen pois paavinistuimelta.
Kun Buenos Airesin arkkipiispa, jesuiittaisä Jorge Mario Bergoglio valittiin paaviksi vuonna 2013, hän ei ollut pitkävetojen ennakkosuosikki.
Isä Jorge tunnettiin vaatimattomasta elämäntyylistään, ja Franciscus-paavina hän jatkoi samoilla linjoilla. Kiirastorstain rituaalina paavi on pessyt niin turvapaikanhakijoiden kuin mafian vasikoiden jalkoja.
Pelkästään Bergoglion paavinimi Franciscus kertoo olennaisen. Pyhä Franciscus Assisilainen oli köyhien ystävä. 1200-luvulla syntyneen fransiskaaniliikkeen ihanteena on yksinkertainen elämä.
Paavin edeltäjä Benedictus XVI taas oli ärtyneen ja maailmasta vetäytyneen älykön maineessa oleva saksalainen konservatiivi, joka väsyi katolisen kirkon pedofiliaskandaaliin.
Uuden paavin piti olla uusi alku. Franciscus on alusta alkaen ollut katolisen kirkon ulkopuolella liberaaliprotestanttien keskuudessa suositumpi kuin kaksi hänen edeltäjäänsä.
Nämä oppositiot eivät muodosta mitään yksimielisten armeijaa, mutta varmuudella voidaan sanoa, että mitään köyhiä he eivät ole.
– Massimo Faggioli
Omassa kirkossaan 81 vuotta täyttävä paavi sen sijaan on joutunut elämänsä vastatuuleen. Hänellä on ennennäkemätön määrä vihamiehiä paitsi Yhdysvalloissa, myös Vatikaanin sisäpiirissä. Syyskuussa paavia syytettiin yhteensä seitsemästä eri harhaopista. Tämä on ennen kuulumatonta, koska 1800-luvulta asti katolinen kirkko on opettanut, että kaikki, mitä paavi sanoo virkansa puolesta (ex cathedra), on erehtymätöntä.
Asia, jossa Franciscus on kriitikoidensa mukaan erehtynyt, on seksi.
– Piste i:n päälle oli paavin apostolinen kehotus Amoris Laetitia maaliskuussa 2016. Siinä on yksi alaviite, jonka mukaan eronneet ja uudelleen vihitytkin voivat tietyillä ehdoilla päästä ehtoolliselle, sanoo kirkkohistorian yliopistonlehtori Mikko Ketola.
Tämä oli vanhoillisille liikaa, sillä katolisen kirkon virallinen linja on, etteivät eronneet ja uudelleen vihityt voi enää saada ehtoollista.
– Käytännössä eronneet ja uudelleen vihityt toki käyvät ehtoollisella kenenkään estämättä, kuka sitä voi valvoa, Ketola sanoo.
Paavin vastustaminen on poliittista, institutionaalista ja uskonnollista
Paavin vastaisen kampanjan ydinryhmässä oli alkuaan neljä kardinaalia. Heistä kaksi, saksalainen Joachim Meisner sekä italialainen Carlo Caffarra, ehtivät joitain kuukausia sitten kuolla.
Kirkkohistorian yliopistonlehtori Mikko Ketola sanoo, että nykyinen kriisi juontaa juurensa Vatikaanin toisesta konsiilista (1962–1965).
Franciscusta vastustavista kardinaaleista vaikutusvaltaisin on kuitenkin amerikkalainen Raymond Burke, joka kuuluu presidentti Donald Trumpin kannattajiin.
69-vuotias Burke on tunnettu rajuista kannanotoista. Hän on kommentoinut katolisen kirkon pedofiliaskandaalia lehdistölle sanomalla, että pedofilia on radikaalin feminismin syytä, koska se on tehnyt miehistä Burken mukaan "marginaalisia".
Historiallisen teologian professori Massimo Faggioli katolisesta Villanova-yliopistosta Yhdysvalloista hahmottaa Franciscusta vastaan käytävästä kampanjasta kolme erilaista oppositiota, jotka ovat teologinen, institutionaalinen ja poliittinen.
Faggioli on vuodesta 2008 Yhdysvalloissa asunut italialaissyntyinen kommentaattori, joka on kommentoinut katolisen kirkon tilannetta kirjoittamalla kolumneja muun muassa italiankieliseen Huffington Postiin.
– Nämä oppositiot eivät muodosta mitään yksimielisten armeijaa, mutta varmuudella voidaan sanoa, että mitään köyhiä he eivät ole, Faggioli sanoo Kirkko ja kaupungille.
Paavin teologinen vastustus kiteytyy tapaan, jolla paavi Faggiolin mielestä käsittelee seksuaalisuutta ja erityisesti perhe- ja avioliitto-opetusta.
Institutionaalisessa oppositiossa ovat ne, joita Faggiolin mukaan huolestuttavat paavin tekemät papiston valtaa koskevat uudistukset kirkon rakenteissa sekä uudistukset paavinistuimen keskushallinnossa eli kuuriassa.
Poliittinen oppositio taas näyttää asettavan Yhdysvallat ja Vatikaanin vastakkain.
– Poliittisessa oppositiossa ovat konservatiiviset katoliset ajatushautomot sekä katoliset poliitikot ja liikemiehet Yhdysvalloissa. He pelkäävät, että paavi muuttaa katolisuutta pois sen perinteisestä status quota tukevasta roolistaan vallankumouksen hyväksi, Faggioli sanoo.
– Franciscus on varmasti nykypäivän globaalissa maailmassa kaikkein näkyvin ja uskottavin puhuja etnisen nationalismin ja kansallisuskonnollisen fundamentalismin voimakkaita tuulia vastaan.
Taustalla katolisuuden sisäinen välirikko
Paavia vastaan asettuneella kardinaali Raymond Burkella on arveltu olevan enemmän tai vähemmän läheiset suhteet Trumpin presidentinvaalikampanjan voimahahmoon, itsekin katolilaiseen Steve Bannoniin, joka oli vähän aikaa myös Valkoisen talon strategiapäällikkö.
Katolisen Villanova-yliopiston professorin Massimo Faggiolin mukaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ei ymmärrä, miksi kannattaisi pitää hyviä suhteita Vatikaaniin.
Kaksi paavi Franciscuksen läheistä kannattajaa – katolilainen Antonio Spadaro ja protestanttinen Marcelo Figueroa – ovat toistuvasti arvostelleet jyrkin sanakääntein sitä, että katolilaiset ja protestanttiset kovan linjan konservatiivit ovat muodostaneet "fundamentalistiseen ekumeniaan" perustuvat "vihaliiton", joka suuntautuu muslimeja vastaan sen sijaan, että energia käytettäisiin ilmastonlämpenemisen torjumiseen.
Onko kyseessä siis pohjimmiltaan globalistisen paavin ja anti-globalististen Trumpin kannattajien välinen kiista?
Mikko Ketolan mielestä tämä on liiallinen yksinkertaistus.
Kiistan juuret ovat hänen mielestään vuosina 1962–1965 pidetyssä Vatikaanin toisessa konsiilissa eli kirkolliskokouksessa. Kyseessä oli historiallinen uudistushanke, jonka aikana katolinen kirkko muutti suhtautumistaan muun muassa raamatuntutkimukseen.
Mutta sitten paaveiksi tulikin vuosikymmenien ajaksi konservatiiveja, jotka jarruttivat kirkon uudistumista.
– Vatikaanin toisen konsiilin vuoksi moni vanhoillisesti ajatteleva katolilainen pahoitti mielensä eikä koskaan antanut anteeksi uudistuksia, joita tehtiin, Ketola sanoo.
– Ja vaikka sukupolvet ovat vaihtuneet, katkeruus on tietyissä piireissä säilynyt ja ehkä jopa periytynyt. Paavi Johannes Paavali II (paavina 1978–2005) ja Benedictus XVI eivät toki olleet konsiilin vihollisia, mutta he vastustivat ajattelutapaa, että konsiili olisi merkinnyt kertakaikkista murrosta katolisen kirkon historiassa tai opissa.
Ketolan mukaan monet nykypaavin vihollisista ovat saaneet innoituksensa Johannes Paavali II:n seksuaalieettisestä opetuksesta.
– He katsovat nyt, että Franciscus on tuhoamassa sitä perintöä ottamalla liian lieviä kantoja aborttiin ja homoseksuaalisuuteen. He ovat myös sitä mieltä, että nämä ovat ikuisia oppeja, joita ei voi muuttaa. Heille on turha muistuttaa, että katolisen kirkon opetus erilaisista asioista on aikojen kuluessa muuttunut, Ketola sanoo.
Trump ei ymmärrä, miksi kannattaisi pitää hyviä suhteita Vatikaaniin
Massimo Faggiolin mukaan paavi ja Trump ovat eri linjoilla käytännössä kaikissa sosiaalisissa ja poliittisissa kysymyksissä. Mikko Ketolan tavoin myös Faggioli näkee, että Franciscusta vastaan masinoidun kampanjan taustalla on pidempiaikainen kirkon sisäinen jakautuneisuus.
Onko kyseessä siis pohjimmiltaan globalistisen paavin ja anti-globalististen Trumpin kannattajien välinen kiista?
– Franciscuksen ja Trumpin välinen jännite on aiheuttanut amerikkalaisessa katolisuudessa repeytymän. Jännite on tehnyt näkyväksi vastakkainasettelun, joka oli olemassa jo ennen Franciscusta ja Trumpia mutta joka on nyt paljon vaarallisempi johtuen Yhdysvaltain nykyhallinnon piittaamattomuudesta suhteessa ilmastonmuutokseen tai ydinaseisiin, Faggioli sanoo.
Hän korostaa, että virallinen Vatikaani pyrkii kuitenkin pitämään yllä hyviä Yhdysvaltain-suhteita.
– Vatikaani on kiinnostunut hyvistä suhteista Trumpin kanssa, vaikka Trumpilla ei olekaan ymmärrystä tai näkemystä, miksi hyvät suhteet Vatikaaniin olisivat tärkeitä. Jää nähtäväksi, miten tilanne kehittyy Yhdysvaltain uuden Vatikaanin-suurlähettilään Calista Gingrichin ja aviomiehensä myötä, Faggioli sanoo.
Käännynnäiset katolilaiset ovat kaikkein radikaaleimpia
Paavin vastaisessa kampanjassa on Mikko Ketolan mukaan lukuisia sellaisia henkilöitä, joiden mielestä katolilaisten ei pitäisi olla missään tekemisissä protestanttien kanssa. Heidän silmissään on epäilyttävää, että paavi Franciscus itse on koko paaviutensa ajan suhtautunut hyvin avomielisesti ekumeniaan, ja hän on myös näyttävästi osallistunut reformaation merkkivuoden juhlallisuuksiin.
– Yksi asia, joka kuitenkin 1960-luvulta lähtien on aiheuttanut vanhoillisissa piireissä erityistä närää, on ekumeenisen avoimuuden lisääntyminen, Ketola sanoo.
Paavi toimii eri tavoin kuin muut maailman johtajat.
– Massimo Faggioli
– Se näkyy siinä, että nämä piirit ovat herkkiä heittämään syytöksiä protestantismista epäilemiensä henkilöiden päälle.
Ketolan mukaan monet pitävät liberaalisuutta ja protestanttisuutta lähes samansisältöisinä käsitteinä.
– Jos jotakuta sanotaan liian liberaaliksi, se sisältää piilosyytöksen protestantti tai protestantismiin taipuva, ja tätä pidetään hyvin pahana asiana, Ketola sanoo.
– Tätä syytöstä viljelevät erityisen ahkerasti amerikkalaiset protestantit, jotka ovat kääntyneet katolisuuteen. Siellä on epäilty, onko paavi enää katolinen lainkaan. First Things -lehti on näiden piirien pasuuna. He paheksuvat myös sitä, että paavi on kritisoinut kapitalismin aiheuttamaa epäoikeudenmukaisuutta.
Kannatus suurempaa kuin vastustus
Maailmanlaaja katolinen kirkko on ihmiskunnan historian suurin ja laajimmalle levittäytynyt yksittäinen organisaatio. Katolilaisia on maailmassa lähes 1,3 miljardia. Myös Yhdysvalloissa katolinen kirkko on suurin yksittäinen kirkkokunta. Sillä on jäseniä yhteensä noin 70 miljoonaa.
Vaikka merkittävien kardinaalien käynnistämä paavin-vastainen ajojahti sisältääkin dramaattisia piirteitä, kuten harhaoppisuudesta syyttämisen, Massimo Faggiolin mielestä vastustus ei Vatikaanin maailmanlaajassa perspektiivissä koitune Franciscukselle vahingoksi.
Hänen mukaansa paavi Franciscuksella on kirkosta visio, jota hän toteuttaa hitaasti ilman suurempaa suunnitelmaa tai julkilausumaa. Faggiolin mukaan paavi ilmaisi tämän ajatuksen jo vuoden 2013 katolisessa kehotuskirjeessä Evangelii Gaudium (Evankeliumin ilo).
– Se on visio armon kirkosta, kollegiaalisuudesta, synodaalisuudesta (maallikoiden ja papiston yhteisestä päätöksenteosta), sosiaalisesta ja poliittisesta profetiasta, jonka päämääränä on sovinto. Paavi toimii eri tavoin kuin muut maailman johtajat. Näemme tuloksia vasta pitkällä aikavälillä, paljon myöhemmin kuin nykyisen paavin aikana, Faggioli kuvailee.
Ja juuri tälle näylle on hänen mukaansa suuri kannatus.
– Uskon, että Franciscus nauttii katolilaisten keskuudessa ylivoimaisen enemmistön suosiosta. Hän ei ole ainakaan yhtään vähemmän kuin suosittu kuin Johannes Paavali II aikanaan. Hänen vastustajiaan ja kannattajiaan ei voida edes vertailla, Faggioli sanoo.
Mikko Ketola arvioi, että vaikka paavin vastustajilla on valtaa, he jäävät lopulta hyvin pieneksi vähemmistöksi.
– Erään Vatikaanin sisäpuolisen arvion mukaan kuuriassa eli paavin hallinnossa paavin innokkaita kannattajia on noin kaksikymmentä prosenttia ja vastustajia on noin kymmenen prosenttia. Loput 70 prosenttia odottavat ja katsovat, kuinka käy, Ketola sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tutkijaryhmä: Toisen maailmansodan aikainen ”Hitlerin paavi” Pius XII vaikeni tietoisesti juutalaisten joukkomurhasta
AjankohtaistaVatikaanin vasta avatut arkistot ovat raskauttavia toisen maailmansodan aikaisen paavi Pius XII:n kannalta, arvioi kirkkohistorioitsija Mikko Ketola. Roomalaiskatolinen kirkko on aikeissa julistaa Pius XII pyhimykseksi.
