Paha Pastori: Miksi emme osaa nähdä metsää puilta?

Paha Pastori: Miksi emme osaa nähdä metsää puilta?

Lomamatkalla kotimaata on helppo mollata, mutta puutteistaan huolimatta Suomi on yhä aikamoinen lintukoto.

Menneen viikonlopun ja alkaneen viikon aikana lehdet täyttyivät mustanpuhuvista uutisista: mellakkapoliisi yritti tukahduttaa Katalonian itsenäisyyspyrkimykset silmittömällä väkivallalla ja Las Vegasissa tapahtui Yhdysvaltain historian pahin joukkuampuminen. Tätä kirjoitettaessa lehtitietojen mukaan liki 60 ihmistä on kuollut ja satoja loukkaantunut.

Oikeastaan millä tahansa mittarilla mitattuna me suomalaiset saamme elää edelleen lintukodossa. Maassa, jossa on turvallista ja rauhallista elää ja olla. Asumme maassa jota ihaillaan, mihin päin maailmaa matkustammekin. Meillä on puhdas luonto ja ilma. Asioita, jotka ovat meille itsestäänselvyyksiä, mutta joista muut vain haaveilevat.

Toki yhteiskunnassamme on paljonkin viilaamisen varaa. Sanotaan, että vale, emävale ja tilasto. Tilastojen mukaan Suomi olisi yksi maailman vähinten korruptoituneista maista. Vallan vahtikoira on onneksi kuitenkin moneen otteeseen todistanut väittämän vääräksi. Näin pieneen maahan suhteutettuna elämme keskellä valehtelijoiden kerhoa, jonka jäsenet saavat kiinnijäädessään vain läpsäyksen näpeilleen ja päälle pienet soo, soo -nuhtelut, joiden jälkeen vallitsee totaalinen, hieman vaivaantunut hiljaisuus, kunnes on lehtien otsikkopalstat täyttyvät seuraavasta kohusta. Ja juna jatkaa puksuttamistaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oltiin mitä mieltä tahansa, hyvä veli -verkosto voi edelleen hyvin ja paksusti. Kuka sen kieltää, valehtelee itselleen.

Poliittisessa keskustelussa tartutaan lillukanvarsiin, puhuttiin sitten alkoholilaista, sote-uudistuksesta tai kiky-sopimuksesta. Kun esimerkiksi alkoholilakia jiiratessaan oletettavasti täysipäiset kansanedustajat keskustelevat siitä, kuinka nuorilla naiskuluttajilla naksahtaa päässä ja heistä tulee rappioalkoholisteja nähdessään vaaleanpunaisilla etiketeillä varustettuja siideripulloja, väistämättä tulee mieleen, että elämmekö huonosti käsikirjoitetussa tv-realityssa.

Lomalla huolet haihtuvat ja matkakohde tuntuu Shangri-La’lta, vaikka todellisuudessa maanantai on maanantai, menit mihin maahan tahansa.



Matti ja Maija Meikäläisen vinkkelistä katsottuna meillä pitäisi olla tärkeämpiäkin ongelmakohtia, jotka kaipaavat korjaamista. Sellaista ei saada aikaan loppuun kalutuilla korulauseilla, joita kuullaan herrasväen juhlien puhujapöntöistä.

Kuka meistä ei olisi törmännyt sosiaalisessa mediassa ystäviensä statuspäivityksiin: ”Täällä Italiassa on niin siistiä! Kaikki toimii hyvin, ruoka on hyvää ja ihmiset ovat paljon ystävällisempiä kuin siellä ankeassa Suomessa. En tuu koskaan takaisin!” Lomalla huolet haihtuvat ja matkakohde tuntuu Shangri-La’lta, vaikka todellisuudessa maanantai on maanantai, menit mihin maahan tahansa.

 

Vaikka me suomalaiset olemme mykkiä, jotka seisovat räntäsateessa turvallisen välimatkan päässä toisistamme odottaessamme aamubussia, olemme upea kansakunta hienossa maassa. Emme ehkä aina osaa nähdä metsää puilta. Siksi sen tajuaminen vaatii joskus matkan kauemmas tai, niin ikävää kuin se onkin, karmeiden asioiden tapahtumisen muualla. Viikonlopun tapahtumia pohtiessani ja surkutellessani tajusin jälleen kerran, kuinka hyvin asiat tällä 100-vuotiaalla kansalla on. Puutteista huolimatta.

Tätä kirjoitettaessa soi Kolmas Nainen: Helsinki.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi