null Papin kaulassa on voinut olla sokeripala tai myllynkivi – aiemmin papin tyyliin saattoi kuulua myös peruukki

Liperit rovasti, kirkkoherra Jooseppi Joakim Simeliuksen kaulassa. Kuva: August Schuffert / Finna.

Liperit rovasti, kirkkoherra Jooseppi Joakim Simeliuksen kaulassa. Kuva: August Schuffert / Finna.

Papin kaulassa on voinut olla sokeripala tai myllynkivi – aiemmin papin tyyliin saattoi kuulua myös peruukki

Papin tunnistaa papiksi kauluksesta. Sen koko ja ulkomuoto on kuitenkin vaihdellut.

Haagan seurakunnan papin Marjut Mularin evästauko aiheutti taannoin hämmennystä Instagramissa. Aterimet kotiin unohtanut Mulari käytti ruokailuvälineenä papin pantakaulukseen kiinnitettävää niin sanottua sokeripalaa. Kävi ilmi, että moni ajatteli tuon kauluksen valkoisen osan olevan kangasta, tai ainakin aivan liian pyhä esine moiseen käyttöön.

Totuus on kuitenkin arkinen: papinkauluksiin kiinnitettävät sokeripalat ovat yleensä muovia, ja niitä on monilla papeilla vinot pinot. Kerrotaan, että jos sokeripala on unohtunut matkasta, papit ovat askarrelleet sen vaikka margariinipaketista.

Katso tästä Mularin Instragram-päivitys:

 

(Mikäli upotus ei näy, voit katsoa sen täältä.)
 

Kaulus on aina ollut pappeuden tunnus, ­mutta muoti on vaihdellut. 1600-luvulla protestanttisten kirkkojen papit osassa Eurooppaa käyttivät myllynkivikaulusta, joka jäljitteli Espanjan aateliston pukeutumistyyliä ja kuuluu yhä papin asuun ­Tanskassa.

Suomessa myllynkivikaulus ei ole ollut käytössä, vaan täällä on suosittu lipereitä. Niistä tulee muuten myös päivänkakkaran ruotsinkielinen nimi prästkrage, papin kaulus.

Keskiajalta 1700-luvulle Ruotsissa ja Suomessa papin asuun kuului musta polvipituinen papintakki eli kaftaani, jonka päälle puettiin viittamainen kappa. Päähineenä käytettiin juutalaisten kipaa muistuttavaa kalottia. 1700-luvun sääty-yhteiskunnassa ylemmän papiston tyyliin saattoi kuulua myös peruukki.

Tanskassa niin sanotut myllynkivikaulukset kuuluvat yhä papin asuun. Kuvassa silloinen Aalborgin hiippakunnan piispa Henning Toft Bro saarnaamassa vuonna 2010. Kuva: Aalborg Stift / Casper Tybjerg

Tanskassa niin sanotut myllynkivikaulukset kuuluvat yhä papin asuun. Kuvassa silloinen Aalborgin hiippakunnan piispa Henning Toft Bro saarnaamassa vuonna 2010. Kuva: Aalborg Stift / Casper Tybjerg

Papin asuun on aina kiteytynyt paljon: jos pappi tuomittiin menettämään virkansa, käytettiin ilmaisua ”mista kappa och ­krage” eli menettää kappa ja kaulus. Toisaalta liperit, näyttävät kaulukset ja peruukit eivät ole kuuluneet ainoastaan pappien tyyliin, vaan niitä ovat käyttäneet ja käyttävät yhä monissa maissa myös tuomarit ja asianajajat.

Nykyään Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa pantapaitoja ja sokeripalaa käyttävät virkansa tunnuksena muutkin kuin papit. Diakoniatyöntekijällä sokeripala pilkistää vihreän paidan kauluksesta, nuorisotyöntekijällä sinisen. Papeilla sokeripala yleistyi 1980-luvulla. Sitä edelsi 1970-luvulla pyöreä, englantilaistyyppinen kaulus.

Suomessa lipereitä käyttävät yleensä vain miespuoliset papit, mutta Ruotsissa niitä käyttää myös arkkipiispa Antje Jackelén (oikeassa reunassa). Kuva tilaisuudesta vuodelta 2019, johon osallistui myös mm. kruununprinsessa Victoria. Kuva: Jonas Ekströmer / TT / Lehtikuva

Suomessa lipereitä käyttävät yleensä vain miespuoliset papit, mutta Ruotsissa niitä käyttää myös arkkipiispa Antje Jackelén (oikeassa reunassa). Kuva tilaisuudesta vuodelta 2019, johon osallistui myös mm. kruununprinsessa Victoria. Kuva: Jonas Ekströmer / TT / Lehtikuva

Liperit kuuluvat nykyisen suosituksen mukaan miespuolisen papin juhla-asuun, ja niitä käytetään kaftaanin kanssa. Lipereillä on oma, todennäköisesti myöhemmin keksitty symboliikkansa: ne symboloivat lakia ja evankeliumia.

Naispuoliset papit käyttävät juhla-asuna vuonna 2011 käyttöön otettua Kirsimari Kärkkäisen suunnittelemaa Valonsäde-pukua tai 1980-luvulla käyttöön otettua ”vuokkoa” eli Vuokko Nurmesniemen suunnittelemaa papin asua.

Vuokko Nurmesniemen suunnittelmaa papin asua kutsutaan vuokoksi. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Vuokko Nurmesniemen suunnittelmaa papin asua kutsutaan vuokoksi. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Valonsäde-puku otettiin käyttöön 2011. Kuva: Krista Keltanen.

Valonsäde-puku otettiin käyttöön 2011. Kuva: Krista Keltanen.

Kaikkien mielestä nämä sukupuolittavat asut eivät ole tarpeen, vaan samassa tehtävässä toimivilla pitäisi olla samanlainen asu. Ruotsissa arkkipiispa Antje Jackelén on nähty kaftaanissa ja lipereissä siinä, missä miespuoliset papitkin. Suomessa osuuskunta Pyhävaate on tehnyt sutaanin, joka on ikään kuin täyspitkä papin takki. Sitä voi käyttää lipereiden tai sokeripalan kanssa, sukupuolesta riippumatta.

Kuuluipa papin asuun sitten huppari tai kukkamekko, liperit tai pantakaulus, olennaista on, että ihmiset tunnistavat hänet papiksi. Se on viesti siitä, että hän on ihmisten käytettävissä.

Osuuskunta Pyhävaatteen suunnittelema sutaani. Kuva: Volkan Akin / Pyhävaate

Osuuskunta Pyhävaatteen suunnittelema sutaani. Kuva: Volkan Akin / Pyhävaate



Juttua päivitetty 24.1. klo 10.30. Diakonin lisäksi sokeripalakaulus on myös diakonissalla, joten kohtaan vaihdettu sana diakoniatyöntekijä, joka kattaa molemmat. 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: