”Puhuminen on minulle tärkeää ja tapa ajatella. Yhtenä kesänä, kun olin teininä leirikeskuksessa apulaisena, minua kutsuttiin pieneksi matkaradioksi”, toimittaja Aino Silkelä muistelee.
Radiotoimittaja Aino ”Aikku” Silkelä on kiltin ja kiireettömän elämän puolestapuhuja – ”Tavoiltani olen Suomen nuorin mummo”
27-vuotias Aino Silkelä harrastaa sauvakävelyä ja vieraiden kestitystä. Hän arvostaa kiltteyttä, lämpöisyyttä ja huolenpitoa.
Oransseilla yksityiskohdilla sisustettu järvenpääläiskoti hohkaa lämpöisyyttä. Se vastaa hyvin keittiön pöydän ääressä karjalanpiirakoille ruiskuoritaikinaa tekevän 27-vuotiaan Aino Silkelän aurinkoista virettä.
Helisevällä äänellä varustettu leipoja tunnetaan parhaiten on YleX Iltapäivän radiopersoona Aikkuna. Yhdessä Melina ”Mellu” Mäkelän kanssa Silkelä juontaa arkena suoria lähetyksiä ja tekee viikoittaista Tyttöjen vessa -videopodcastia.
– Joku johdatus tässä kaikessa on ollut mukana, että tähän pisteeseen on päästy, sinitukkainen Silkelä toteaa.
Aikku & Mellu -radiokaksikon dynamiikka on yhtä lailla hyvien ystävien keskinäistä piikittelyä kuin myös toisten vahvuuksien esiin nostamista ja kannustusta. Lähetyksissä Silkelä vastaa lähetyksen teknisestä puolesta. Juontoparina hän arvioi olevansa “hoivaava ja lämpöinen mummeli”.
– Radiojuontajan työ on hyvin persoonalähtöistä. Joskus olen miettinyt, että olenko tylsä ja pitäisikö minun olla Mellun tavoin ronskimpi. Mutta toisaalta lähetys ei kuulostaisi samalta, jos studiossa olisi kaksi räväkkää lahtelaista.
Kämppiksen kanssa television katsominen, sauvakävely ja vesijuoksu kuuluvat Aino Silkelän harrastuksiin. Karjalanpiirakoiden tekeminen on tapa rentoutua.
Tie tubettajasta tapahtumajuontajaksi
Kuopiossa varttunut Aino Silkelä alkoi tehdä Youtubeen videoita yläkouluikäisenä. Oman äänen kuuleminen ja itsensä katseleminen tulivat varhain tutuksi sisältöä editoidessa.
– Oivalsin aika pienenä, että haluaisin tehdä työtä puhumalla. En ollut sisarusteni tavoin hyvä koulussa, mutta halusin esiintyä ja hauskuuttaa muita.
Aluksi media-alan oli Silkelälle kuitenkin vain mukava harrastus. Hän haki peruskoulun jälkeen opiskelemaan lähihoitajaksi.
– Sitten julkaisin Maata näkyvissä -festareilta kävijänä kuvatun videovlogin, jonka yksi festareiden tuottajista löysi. Jo seuraavana vuonna minua pyydettiin tekemään tapahtuman omaa festaritv:tä ja sitten somesisältöä.
Yhteistyö turkulaisen gospelfestivaalin kanssa jatkuu yhä. Viimeiset viisi vuotta Silkelä on toiminut tapahtuman lavajuontajana.
– Teemme sitä nykyään yhdessä juontajaparini Ville Laaksosen kanssa. Aloitamme suunnittelun jo hyvissä ajoin syksyllä. Työ vaatii paljon, mutta se on joka vuosi hieno projekti.
Isoäiti opetti rakkautta ja pullantuoksua
Kun YleX Iltapäivän suora lähetys loppuu ja on aika laskea luurit pöydälle, suuntaa Aino Silkelä mielellään kotiin.
– Olen kotihiiri. Rentoutuakseni hoidan viherkasveja, käyn sauvakävelemässä, leivon tai katsomme kämppikseni kanssa yhdessä tv-sarjoja. Tavoiltani olen Suomen nuorin mummo.
Hidas elämäntapa on Silkelän mukaan peräisin hänen 93-vuotiaalta isoäidiltään Lahjalta.
– Vietin hänen kanssaan paljon aikaa teini-iässä, mutta käyn hänen luonaan vieläkin säännöllisen epäsäännöllisesti.
Pari päivää aikaisemmin tehty riisipuuro nostetaan seuraavaksi pöydälle ruistaikinan viereen. Silkelä leikkaa juomalasilla sopivan kokoisia pyöreitä paloja taikinasta. Hän hymyilee lämpimästi puhuessaan perheenjäsenestään.
– Lahja-mummoltani olen oppinut, että mummous on rakkautta, pullantuoksua ja huolenpitoa sekä halua varmistaa, että on kaikilla on kaikki hyvin. Siinä kiteytyy rakkaus, lempeys ja kiltteys. Niitä asioita haluan vaalia.
Leivonnassa Aino Silkelä noudattaa 93-vuotiaan mummonsa Lahjan neuvoja.
Piirakkakaulimen sijaan piirakoiden ruiskuoresta tulee ohuen ohut pastakoneella.
Palava halu toimittajaksi palkitaan
Aino Silkelän rypyttäessä suvereenisti piirakoita voimme vähän muistella menneitä. Reilu kymmenen vuotta sitten yhä useampi alkoi saada ”tubettamisesta” elantonsa. Sosiaalisen median sovellukset yleistyivät, ja lähes jokainen media siirtyi tekemään sisältöä uusille alustoille.
16-vuotiaana Silkelä valittiin mukaan yhdeksi videoblogien tekijäksi Yle Summerin somesarjaan. Silloin media-ala tuli yhä todemmaksi urapoluksi Silkelälle.
– Tuon kesän jälkeen lopetin lähihoitajakoulun ja hakeuduin opiskelemaan mediaa ja viestintää. Kun tein päätöksen, Varkauden ammattikoulussa oli aivan sattumalta lisähaut sinä syksynä.
Valintakokeissa Silkelä suunnitteli maitotölkin ja pääsi sillä sisään kouluun.
– Myöhemmin minua lykästi taas, kun sain siirtää opintoni tänne Järvenpäähän. Kuin ihmeen kaupalla yksi opiskelija oli juuri lopettanut opinnot ja minulle vapautui paikka.
Silkelä on ollut unelman tavoittelussaan työteliäs ja periksiantamaton.
– Olen varmasti ollut rasittavakin. Halusin toimittajaksi niin paljon, että ostin esimerkiksi lipun Tubeconiin, koska tiesin, että siellä oli Yle Summerin henkilökuntaa paikalla. Tupsahdin heidän esittelypisteelle “sattumalta”, ja kohta olinkin talkoilemassa siellä muiden summerilaisten kanssa.
”Ajattelen, että aamut ovat jollain tapaa mummojen aikaa. Ehkäpä siksi unelmoin aamuradion tekemisestä”, Aino Silkelä kertoo.
Sinnikkyys, laaja-alaiset verkostot ja onnistuneet harjoittelut tekivät Silkelästä lopulta yhden YleX:n toimittajista. Kaikki ei ole ollut pelkästään onnenkantamoista.
– Olen tehnyt paljon töitä ja urani aikana ollut uupunut ja käynyt läpi burn outin. Perheeni, läheiseni ja ystäväni ovat tukeneet minua, ja olen päässyt vaikeistakin hetkistä takaisin jaloilleni. Onneksi olen aina voinut luottaa siihen, että kaikella on tarkoitus, Silkelä sanoo.
”Olen uskon puolella”
Uuni on lämmennyt kuumaksi, ja pellillinen piirakoita pannaan seuraavaksi paistumaan. Samalla voimme keskustella Aino Silkelän kanssa kristinuskosta. Mediaympäristössä suvereenisti liikkuva Silkelä ei pelkää näyttää omaa uskoaan julkisesti.
– Työkaverien kanssa on syntynyt hyviä keskusteluja aiheesta. En useinkaan osaa antaa kysymyksiin mitään tyhjentävää vastausta tai muista tarkkaan kaikkia Raamatun hahmoja, mutta sitten tutkimme yhdessä, mistä on kyse.
Silkelä kokee tällaiset tilanteet hyviksi hetkiksi ravistella ihmisten ennakkoluuloja.
– Uskonasiat halutaan helposti nähdä mustavalkoisina, mutta minusta asioissa on enemmänkin värejä, vaikkapa kaikki harmaan sävyt.
– Minä en ole täällä tuomitsemassa muita, se ei ole tehtäväni. Koen, että minut on kutsuttu rakastamaan ihmisiä sellaisina kuin he ovat.
Silkelä ei ole joutunut kristillisten arvojensa vuoksi syrjityksi tai joutunut työssään luopumaan arvoistaan.
– Vierastan uskontoa, mutta olen uskon puolella. Uskonnosta tulee sellainen käsitys, että siitä pitää tietää, sitä pitää jotenkin harjoittaa ja suorittaa. Suoritan tätä elämää jo ihan tarpeeksi. Uskoa en missään tapauksessa lähde suorittamaan.
Keskustelu kääntyy nauruksi. Sitten Silkelä pomppaa tuolilta karjalaisen sähäkkäästi ja nappaa uunituoreet karjalanpiirakat uunista ulos. Ihasteltuaan hetken leipomuksia hän nappaa käsistään patalaput pois ja tuumii:
– Ajattelen, että usko on minulle vapautta. Minulla on aina sataprosenttinen luotto siihen, että asiat menevät oikein. Joku minua johdattaa, ja voin aina luottaa siihen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ruben Stillerin viesti luterilaisille: ”Pysykää kirkossa ja lukekaa Raamattua”
Hyvä elämäRuben Stiller väänsi jo nuorena kaikesta vitsiä ja sai ensimmäiset työpaikkansa suunsoitolla kapakassa. Hänestä kypsyi terävä journalisti, jolle juutalainen identiteetti on aina ollut tärkeää.
