Riparilla isonenkin saa olla epävarma uskostaan – pappi Tuomas Meurmanin tavoite on ”esitellä nuorille sitä kirjoa, millä tavalla erilaiset ihmiset uskovat”
Isonen Kim Karjalainen (vasemmalla), pappi Tuomas Meurmann, riparilainen Diana Kojonen, nuorisotyöntekijä Nadia Lindfors ja riparilainen Matti Elo kuvattiin rippileirin jälkeen Meilahden kirkolla.

Isonen Kim Karjalainen (vasemmalla), pappi Tuomas Meurmann, riparilainen Diana Kojonen, nuorisotyöntekijä Nadia Lindfors ja riparilainen Matti Elo kuvattiin rippileirin jälkeen Meilahden kirkolla.

Riparilla isonenkin saa olla epävarma uskostaan – pappi Tuomas Meurmanin tavoite on ”esitellä nuorille sitä kirjoa, millä tavalla erilaiset ihmiset uskovat”

Koronariski otettiin huomioon Töölön seurkaunnan riparilla Siuntion Korpirauhassa.

Rehellisyyden nimissä se on myönnettävä: rippileirillä on vaikea pitää turvavälejä. Koronaepidemia ei kuitenkaan ole ohi, ja Töölön seurakunnan riparilla Siuntion Korpirauhassa riski on otettu huomioon.

– Jaoimme leirin kahteen opetusryhmään. Jos joku sairastuisi koronaan, tietäisimme, että koko leiri ei olisi ainakaan jatkuvasti ollut hänen kanssaan läheisesti tekemisissä, kertoo pappi Tuomas Meurman, joka on leirin turvallisuusvastaava ja yksi viidestä ohjaajasta.

– Olemme myös painottaneet käsienpesua, mikä onkin nuorille tuttua.

Vielä keväällä oli epäselvää, voivatko seurakunnat järjestää tänä kesänä lainkaan rippileirejä. Kun epidemia laantui ja hallitus salli ryhmien kokoontumiset, rippileiritkin saivat vihreää valoa.

Ulkopuolisia leireille ei kuitenkaan oteta, ja tämäkin haastattelu tehtiin puhelimitse.

Isosenkin maailmankatsomus voi olla vielä auki

Korpirauhan riparilla on 30 rippikoululaista ja 11 isosta, joista yksi on Kim Karjalainen. Karjalaisen mukaan isosen tärkein tehtävä on porukan ryhmäyttäminen.

– Se on isosena olemisessa ehkä myös vaikeinta.

Rippikoulun tärkein tehtävä taas on opettaa leiriläisille, että Jeesus, joka on sekä ihminen että Jumala, kuoli ihmisten syntien tähden ja nousi kuolleista, ja että jokainen, joka uskoo tähän, pelastuu.

Mites on, uskooko isonen Karjalainen tähän?

– Uskon ainakin siihen, että Jeesus on elänyt joskus. En ole ehkä muodostanut ihan täyttä käsitystä siitä, mihin kaikkeen uskon ja mihin en. Pitää vielä tutkia asioita.

Karjalaisen mielestä ei ole vaikeaa olla isonen, vaikka oma maailmankatsomus on vielä auki.

– Kaikki nuo asiat käydään täällä läpi. Ne ovat minulle kyllä tuttuja, vaikka en uskoisikaan kaikkeen.

Tärkein asia, jonka Karjalainen toivoisi riparilaisten muistavan leiriltä, on hyvä fiilis.

– Itse muistelen omaa leiriäni edelleen hyvällä.

Me kuljemme eteenpäin samalla tiellä, vaikka emme aina edes hirveän tarkasti tietäisi, mihin henkilökohtaisesti uskomme.

– Pappi Tuomas Meurman

Papin ja nuorisotyöntekijän maailmankatsomukset eivät ole enää ihan niin auki

Jos isosen tärkein tehtävä on ryhmäyttää riparilaisia, ohjaajien tärkein tehtävä on opettaa – siis kertoa se juttu Jeesuksesta, ylösnousemuksesta ja pelastuksesta.

Pappi Tuomas Meurman ja nuorisotyöntekijä Nadia Lindfors, kai te uskotte tähän Jeesus-kuvioon?

– Kyllä uskon, Lindfors vastaa.

– Joo, uskon. Se on kaiken perusta, mutta rippikoulun tavoitteet aukeavat laajempana kirjona, Meurman vastaa.

Meurman itse ajattelee, että usko Jumalaan on elämän mittainen polku, jonka varrelle mahtuu kaikenlaista.

– Tavoitteeni ripariohjaajana on esitellä nuorille sitä kirjoa, millä tavalla erilaiset ihmiset uskovat ja jäsentävät uskoaan. Me kuljemme eteenpäin samalla tiellä, vaikka emme aina edes hirveän tarkasti tietäisi, mihin henkilökohtaisesti uskomme.

Meurman on isosestaan Kim Karjalaisesta ylpeä.

– Iloitsen, että rippileirien kulttuuri on avautunut. Isonen voi vastata rehellisesti tuohon hyvin suoraan kysymykseen, vaikka ripariohjaajat ovat läsnä.

Nuorisotyöntekijä Lindfors toivoo, että nuorille jäisi riparista sellainen olo, että seurakunta on yhteisö, jossa on hyvä olla oma itsensä.

– Lisäksi toivon, että kristinuskon perusasiat jäisivät mieleen: Jeesuksen merkitys ja se, että Jumala on hyvä ja turvallinen.

Lindforsin mukaan 30 nuoren ryhmään mahtuu monenlaisia tyyppejä, mutta huomattavan moni on kiinnostunut uskonnosta ja hengellisistä kysymyksistä.

– Kaikille viikon leiri ei edes riitä. Osa avautuu hitaammin. Osalla taas on enemmän tietoa kuin toisilla.

Riparilaiset voivat ajatella, miten haluavat

Myös riparilaiset Diana Kojonen ja Matti Elo ovat sitä mieltä, että riparilla saa ajatella uskonasioista kuten haluaa.

– Täällä ei painosteta mihinkään, Kojonen sanoo.

Kojonen tuli riparille, koska konfirmaatio tuntuu tärkeältä jutulta. Elo ajattelee, että ripari kuuluu jokaisen kristityn nuoren elämään.

Kumpaakaan nuorta ei koronaepidemiasta huolimatta jännittänyt lähteä leirille.

– Mielestäni oli vain kiva päästä irtautumaan korona-arjesta, Elo naurahtaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi