Ruuskanen: Iän myötä persoonamme saattaa kapeutua ja jäykistyä − kuinka välttyisimme siltä, että pienennymme itsemme pilakuvaksi?
Yksi elämän paradokseista on, että vaikka iän myötä kokemuksemme ihmisluonnosta karttuu, niin samalla omat luonteenpiirteemme yksipuolistuvat helposti.
Näen itseni usein hissin peilistä. Tarkistan ulos mennessäni, että olen jotakuinkin valmis kohtaamaan ulkomaailman. Usein hämmästyn. Hiukseni ovat huomattavasti enemmän pörrössä kuin luulin ja olemukseni on muutenkin toisenlainen kuin mielikuvissani.
Katsoessani hissin peiliin tiedän täsmälleen minkälaisen karikatyyrin eli pilakuvan minusta voisi piirtää.
Sama pätee persoonaankin. Jos tarkastelemme sitä keskittyneesti, niin erotamme nopeasti, mitkä piirteet näkyvät päällimmäisinä ja ulospäin. Monista meistä voisi kirjoittaa viisisäkeisen pilailurunon eli limerikin varsin vaivattomasti.
Yksi ihmisen elämänkaareen liittyvä haaste tuntuu olevan se, että me muutumme vuosien myötä vähitellen omaksi karikatyyriksemme. Kuvaksi, jossa jotkut luonteenpiirteet ovat niin hallitsevia, ettei persoonan moninaisuus pääse enää näkyville. Kuin vuodet terävöittäisivät paitsi ulkonäköämme niin myös joitakin osia itsestämme muiden kustannuksella.
Eräs viisas ystäväni sanoi, että vanhentuva mieli on yhtä jäykkä kuin sen kantajan kehokin.
Omaa ja varsinkin muiden elämää helpottaisi suuresti, jos emme löisi lukkoon omaa tapaamme olla ja elää tässä maailmassa. Usein puolustaudumme vetoamalla siihen, ettemme enää kykene muuttumaan. Se ei ole ihan totta, sillä vaikka iän myötä tietynlainen tapa ilmaista itseä ja reagoida tuntuu tutulta ja turvalliselta, voi itsessä harjoittaa joustavuutta elämänsä jokaisena päivänä. Muuttuvat elämänvaiheet voivat tuoda persoonastamme esiin uusia puolia ja piirteitä, jos vain annamme niille tilaa.
Eräs viisas ystäväni sanoi, että vanhentuva mieli on yhtä jäykkä kuin sen kantajan kehokin. Kehoa pitää venytellä, jotta se ei jäykistyisi. Samalla tavalla pitää venytellä mieltä, ettei se jähmettyisi. Mieltä pitää haastaa. Sitä ei saa päästää liian helpolla, vaan ravita uusilla asioilla ja näkökulmilla. Erityisesti kannattaa välttää syöttämästä sille katkeruutta ja kaunaa, ja tarjota sen sijaan toivoa ja lempeyttä. Mielen jäykkyys voi uhata jo paljon ennen aikojaan kehon ollessa vielä ketterä.
Joskus voi käydä toisinkin päin. Joidenkin mieli loistaa kuin soihtu jo raihnaiseksi käyneessä kehossa. Oman mielen joustavuudesta kannattaa pitää huolta, eikä vain tyytyä hiljalleen muuttumaan pilakuvaksi tai -runoksi itsestään.
Kirjoittaja on kirkon perheneuvoja, psykoterapeutti ja pappi.
21.9.2021 klo 15.47: Otsikon kieliasua korjattu.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ruuskanen: Tuttu tyyneysrukous kätkee sisälleen prosessin − tyyneys, hyväksyminen ja rohkeus vaativat sitkeyttä ja karttuvat hiljalleen
PuheenvuorotElämästä ei tule valmista. Se, mikä on tänään käsittämätöntä, voi huomenna olla täynnä merkityksiä.