null Ruuskanen: ”Kuin villieläin joutuisi takaisin häkkiin” – Jos töihin paluu puristaa, syy voi olla muualla kuin työssä

Ruuskanen: ”Kuin villieläin joutuisi takaisin häkkiin” – Jos töihin paluu puristaa, syy voi olla muualla kuin työssä

Lomaltapaluun tuskaan soveltuu sama lääke kuin moneen elämän hankaluuteen.

”Kuin villieläin joutuisi takaisin häkkiin”, kuvaili ystäväni tuntemuksiaan palatessaan työhön pitkän kesäloman jälkeen. Hän ei tee epämieluisaa eikä raskasta työtä. Hän ei myöskään tehnyt kesällä mitään äärimmäisen villiä tai tavallisuudesta poikkeavaa.

Viikkoa ennen työhön paluuta tutut oireet ilmaantuivat: ystävän kurkkua kuristi, rintalastassa tuntui raskaalta ja hän heräili kesken unien sekä valvoi aamuun asti vatvoen työhön liittyviä asioita. Samanaikaisesti hän tunsi järjen tasolla kiitollisuutta siitä, että hänellä oli työtä ja mahdollisuus pitää siitä lomaa.

Nämä tuntemukset ovat tuttuja monille ja kertautuvat eri elämänvaiheissa. Omaa elämää taaksepäin kelaamalla voi saada vihiä siitä, minkälaisiksi ylipäänsä kokee siirtymät ajanjaksosta toiseen.

Miltä tuntui palata päiväkotiin heinäkuun jälkeen? Miltä tuntui pakata koulureppu koulun alkamista edeltävänä iltana? Miltä tuntui astella kohti opiskelupaikkaa alkusyksyn haaleassa lämmössä?

Kun lakkaa taistelemasta tosiasioita vastaan ja taipuu niiden edessä, olo voi helpottua välittömästi.

Jotkut ahdistuvat siirtymistä enemmän kuin toiset. Joillekin pelkät rytmin ja aikataulun muutokset ovat lähes sietämättömiä. He tarvitsevat niihin aikaa ja mielellään tukea muilta. Toiset ovat mieleltään ketterämpiä ja luonnostaan joustavampia.

Ystäväni on luonteeltaan viipyilevä. Jos hän vaihtaa nopeasti paikkaa ja tapaa olla, tuntuu kuin hän ei ehtisi ottaa kaikkea tarpeellista itsestään mukaan. Siksi on parempi, että hän alkaa laskeutua töihin jo viikkoa ennen. Hän tarvitsee siirtymäajan, vaikka se merkitsee epämiellyttäviä stressioireita. Ne ovat kehon ja mielen tapoja orientoitua tulevaan muutokseen.

Lomaltapaluun tuskaan soveltuu sama lääke kuin moneen muuhunkin elämän hankaluuteen tai haasteeseen. On yritettävä hyväksyä tosiasiat sellaisina kuin ne ovat.

Ei voi jättää menemättä töihin ja jatkaa lomaa ikuisuuksiin. Lasten on aloitettava koulu ja nuorten opiskelu.

Mielensisäiset pakoyritykset tyyliin ”jos tekeytyisinkin sairaaksi”, ”jos jättäytyisin kokonaan pois töistä ja jäisin maalle asumaan” tai ”jos siirtäisin lapseni kotiopetukseen” ainoastaan lisäävät mielen tuskaa, koska ne siirtävät vaikeiden asioiden käsittelyä tuonnemmaksi. Siirretyt asiat kasvavat kokoaan ajan myötä, kunnes ovat vuoren kokoisia, ja olo käy yhä ahtaammaksi.

Kun lakkaa taistelemasta tosiasioita vastaan ja taipuu niiden edessä, olo voi helpottua välittömästi. Helpotuksen tunne johtuu siitä, että energia ei mene tosiasioiden kieltämiseen ja pakenemiseen vaan niiden käsittelyyn. Vasta silloin on mahdollista rakentaa hedelmällinen suhtautuminen muutokseen.

Jos töihin paluu ahdistaa, kannattaa miettiä, mitä hyvää siitä seuraa. Tuoko arki elämään jotain sellaista hyvää, mitä ei lomalla pysty ylläpitämään? Mitä kallisarvoista ja tärkeää lomalta voisi tuoda osaksi arkea? Voisiko villieläimen elämää jatkaa osittain myös arjessa?

 

Kirjoittaja on kirkon perheneuvoja, psykoterapeutti ja pappi.
 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi