Sairaalapappi Pirjo Kuulan työssä kuolema on läsnä lähes päivittäin – ”On tärkeää päästä sovintoon itsensä, toisten ja Jumalansa kanssa”
Sairaalapapin mukaan ihmiset ovat arkoja ilmaisemaan hengellisiä tarpeitaan. Siksi hän saattaa kysyä, haluaako potilas rukoushetken tai siunauksen.
Sairaalapappi Pirjo Kuulan työssä kuolema on tavalla tai toisella läsnä lähes päivittäin.
Espoon sairaalassa sairaalapappina työskentelevä Kuula saa yleensä hoitohenkilökunnalta tiedon, kun potilas haluaa jutella sairaalapapin kanssa. Sairaalapapin kanssa voi keskustella, vaikkei itsellä olisi uskonnollista vakaumusta.
Kun Kuula tapaa keskustelua kaipaavan potilaan ensimmäisen kerran, hän kysyy, mistä tämä haluaisi jutella.
– Kuoleman lähestyessä mietitään usein, mikä on ollut sairauden ja elämän tarkoitus.
Papin kanssa halutaan puhua ehkä kuoleman aiheuttamasta ahdistuksesta tai käydä läpi elettyä elämää.
– On tärkeää päästä sovintoon itsensä, toisten ja Jumalansa kanssa niin, että voi katsoa elämäänsä ja todeta, että tämä riittää.
Lähestyvän kuoleman edessä harvemmin jossitellaan, mutta toisinaan sairaalapapille halutaan tehdä tunnustus ja saada synninpäästö. Kuulan mukaan ihmiset ovat arkoja ilmaisemaan hengellisiä tarpeitaan. Siksi hän saattaa kysyä, haluaako potilas rukoushetken tai siunauksen.
Lähestyvää kuolemaa ei kannata salata läheisiltä
Kun kuolema on lähellä, ihmisen voimat ovat vähissä, Pirjo Kuula sanoo.
– Omaa kuolemaa kannattaa miettiä jo hyvinä päivinä, vaikkei elämän loppumiseen pysty koskaan täysin valmistautumaan.
On tärkeää, että läheisillä on mahdollisuus sanoa anteeksi, kiitos tai mä rakastan sua.
Minkälaista hoitoa toivon kuoleman lähestyessä? Mitä kuolema minulle merkitsee? Muun muassa näitä kysymyksiä Kuula kehottaa miettimään.
– Jos haluaa auttaa läheisiä, voi miettiä pankkiasioita, omaisuuteen liittyviä järjestelyjä ja hautajaisiin liittyviä asioita, Kuula sanoo.
– Tunnetasolla jokainen avautuu sitten sen verran kuin pystyy. On hyvä, jos pystyy sanoittamaan tulevaa ikävää.
Lähestyvää kuolemaa ei tarvitse hyväksyä, mutta sitä ei kannata myöskään salata itseltä eikä läheisiltä.
– Omaisille voi olla hankalaa, jos ei ole voitu hyvästellä. On tärkeää, että läheisillä on mahdollisuus sanoa anteeksi, kiitos tai mä rakastan sua.
Kuula muistuttaa, ettei ihmiselle pidä antaa pelkkää kuolevan ihmisen roolia, vaan muistetaan myös iloita tämän hetken asioista, siitä mitä elämässä on ollut ja mitä vielä voi olla.
Pirjo Kuula aloitti sairaalapapin työt Kuopiossa vuonna 2001 ja toimi tehtävässä noin viiden vuoden ajan. Espoon sairaalassa hän on työskennellyt sairaalapappina reilun vuoden verran. Sitä ennen hän työskenteli seurakuntapappina.
– Saattohoitoon panostetaan nykyisin aiempaa enemmän, Kuula sanoo.
Kuolevan ei pitäisi jäädä yksin
Espoon sairaalassa on kaksi saattohoidon osastoa, joissa työskentelee saattohoitoon koulutettuja lääkäreitä ja hoitajia. Kipulääkityksen käyttö on kehittynyt, ja tarvittaessa turvaudutaan sedaatioon eli potilaan tajunnantasoa alennetaan lääkkeillä niin, että hän on rauhoittunut tai kevyessä unessa. Läheiset voivat yöpyä sairaalassa kuolevan lähellä, ja saattohoito voi tapahtua myös kotona.
Ymmärtääkö Pirjo Kuula heitä, jotka haluavat Suomeen eutanasian mahdollistavan lain?
– Ymmärrän toiveen eutanasiasta tilanteessa, jolloin kipuihin ei auta mikään, elämä on yhtä kärsimystä ja potilas olisi valmis lähtemään. Eikö ihminen saisi silloin vapautua kivuista?
Monella on luottamus, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Kuula kertoo, että läheisten puheissa uudelleen kohtaaminen toistuu.
Kuulan mukaan kuolema on yhteisöllinen asia, eikä kuolevan pitäisi jäädä yksin, vaan saada kokea olevansa läheisten ajatuksissa, rukouksissa ja huolenpidossa. Jos läheisiä ei ole, vierellä voi olla saattohoidon vapaaehtoinen. Saattohoidossa myös henkilökunta on pitämässä huolta.
– Me synnymme jonkun syliin, ja jonkun sylistä me täältä lähdemme.
Kun kuolema tulee lähelle – puhetta saattohoidosta to 7.11. klo 17.30 Suvelan kappelissa. Puheenvuorot ylilääkäri Elina Vogel, saattohoidon vapaaehtoinen Veronica Witikka, sairaalapastori Pirjo Kuula ja pappi Marja Malvaranta.
Palliatiivinen hoito
• oireita lievittävää ja potilaan ja läheisten elämänlaatua tukevaa hoitoa
• hoidossa huomioidaan potilaan psyykkiset, sosiaaliset, henkiset, hengelliset ja vakaumukselliset asiat.
Saattohoito
• palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe.
• tarkoittaa hoitoa ja tukea elämän viime vaiheissa, kun kuolema on odotettavissa lähipäivinä tai -viikkoina.
• pyritään toteuttamaan potilaan toivomassa ympäristössä, esimerkiksi kotona, osastolla tai saattohoitokodissa.
Jaa tämä artikkeli: