Petri Nummi seuraa kevään vaiheita muun muassa Munkkiniemen kosteikoilla. Kuva: Esko Jämsä
Sammakko etsii kutulampea, sorsien pariside löyhtyy ja muuttolintu kiiruhtaa – huomaa nämä asiat kevätkävelyllä
Biologi Petri Nummi kertoo, mitä kaupunkiluonnosta löytyy vähälumisen talven jälkeen. Lue tästä vinkit keväisille kävelyille.
1. Kevätlorun muuttolinnut ovat jo täällä
Peippokoiras pensaan oksalla. Kuva: Henri Lehtola / iStock
”Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta…” Moni seuraa kevään etenemistä tutun lorun avulla, mutta luonnontutkijalle ja lintuharrastajalle muuttolintujen saapumisjärjestys kertoo niiden elintavoista.
Biologi Petri Nummen mukaan kiurut ovat olleet Suomessa jo pitkään, ja peipotkin ovat ilmaantuneet jo ennen huhtikuun alkua. Luonnonhistoriallisen museon kevätseurannassa ensimmäinen västäräkki on nähty 22. maaliskuuta.
– Kiuru ja peippo ovat siemensyöjiä, joille on tarjolla syötävää jo varhain keväällä. Vähän myöhemmin ilmaantuva västäräkki noukkii ravinnoksi maan rajassa eläviä hyönteisiä. Sen sijaan ilmassa lentäviä hyönteisiä syövällä pääskyllä on kesäisyyden suhteen korkeat vaatimukset, Nummi sanoo.
– Tänä vuonna olosuhteet ovat muuttuneet keväisiksi niin nopeasti, että muuttolinnut eivät tahdo pysyä matkassa.
2. Kausikosteikkojen lajit kärsivät kuivuudesta
Ruskosammakoita ja niiden kutua keväisessä lammessa. Kuva Natalia Sokko / istock
Tämä kevät on epätavallisen kuiva. Tämä johtuu Petri Nummen mukaan talven vähälumisuudesta ja kevään korkeista lämpötiloista, joiden vuoksi sulavesi on haihtunut monin paikoin suoraan ilmaan niin, ettei lammikoita ole ehtinyt muodostua.
Kuivan kevään vuoksi osa pääkaupunkiseudun kausikosteikoista on jäänyt muodostumatta. Tämä vaikuttaa suoraan moniin lajeihin, joille kesäksi kuivuvat kausikosteikot ovat elinehto. Esimerkiksi ruskosammakko, viitasammakko, vesilisko eli manteri ja monet sukeltajakuoriaiset suosivat lammikoita, joissa ei ole kaloja.
– Isoimmissa ja syvimmissä kausikosteikoissa vesi voi riittää tänäkin vuonna sammakoiden muodonmuutokseen. Ruskosammakon ääntely on monille tuttua kurnutusta, mutta viitasammakon ääni muistuttaa kevyttä haukahdusta tai pullonkorkin irtoamisesta syntyvää ääntä, Nummi sanoo.
Petri Nummi seisoo Munkinpuistossa kohdassa, jossa on normaalina keväänä pikkuplotiksi nimetyn kausikosteikon vesiraja.
Tänä keväänä kausikosteikkoihin voi tutustua esimerkiksi Ruutinkosken luonnonsuojelualueella Haltialassa, Munkinpuistossa sekä Vaaralassa Fazerilan lähistöllä.
Viimeksi mainitulla alueella voi Nummen mukaan tavata metsäviklon, jota voitaisiin pitää villin luonnon kaupunkikosteikkojen lippulaivalajina.
Kausikosteikot ovat Nummen mukaan huonosti tunnettu luontotyyppi, ja niitä on hävitetty ja kuivatettu suruttomasti rakentamisen ja metsäojitusten tieltä. Uusia kausikosteikkoja voitaisiin synnyttää keinotekoisesti.
– Nyt on korkea aika herätä tilanteeseen. Kausikosteikkoja on tehty muun muassa Prahassa sammakkoeläinten ja Itä-Suomessa erityisesti uhanalaisen rupimanterin elinympäristöiksi. Helsingissä keskuspuisto on varsin kuiva, ja sinne voitaisiin hyvin tehdä kausikosteikkoja.
3. Huomaa telkän kosinta ja tunnista sorsan serkut
Sorsanaaras kuvattiin Munkkiniemen kosteikolla. Kuva: Esko Jämsä
Hyvissä ajoin ennen talvea pariutuneet sinisorsat hakeutuvat kevääksi pesimäpaikoille. Syksyllä muodostuneet parisiteet höltyvät, kun koiraat alkavat liikkua omissa porukoissaan ja naaraat keskittyvät munimiseen ja hautomiseen. Petri Nummi arvioi, että ensimmäiset sorsanpoikaset kuoriutuvat jo ennen vappua.
Telkän aikataulu on erilainen kuin sinisorsalla, ja keväisellä kävelyllä voi päästä seuraamaan sen soidinmenoja. Telkkäkoiraan soidintanssiin kuuluu esimerkiksi ele, jossa se nakkelee päätä taakse niin, että nokka osoittaa kohti taivasta.
Monenlaisissa vesiympäristöissä viihtyvän telkän tunnistaa valkoisesta pilkusta koiraan nokan tyvessä. Kuva: Henri Lehtola / iStock
Pienemmissä vesiploteissa voi tavata tavipariskunnan, jonka ravintoa ovat muun muassa vesikirput. Muita sorsalintuja pienemmän kokonsa ansiosta tavi ei tarvitse pitkää ”kiitorataa” noustakseen vedestä lentoon. Tavi muistuttaa ulkomuodoltaan sinisorsaa, mutta on kooltaan miltei puolet pienempi. Tavikoiraan tunnistaa punaruskeasta päästä, harmaasta sulkapeitteestä ja vihreistä siipipeileistä.
Haapana on kooltaan tavin ja sinisorsan välillä, mutta niihin verrattuna sen nokka on lyhyempi ja hanhimaisempi. Haapana ruokaileekin usein nurmikkoalueilla hanhien tapaan. Koiraan tuntomerkkejä ovat punaruskea pää ja keltainen otsa.
Ketterästi lentoon nouseva tavi viihtyy pienissäkin vesiploteissa. Kuva: Henri Lehtola / iStock
Petri Nummen mukaan sorsalinnut ovat kaupungistuneet ja alkaneet pesiä pääkaupunkiseudulla viimeisten sadan vuoden aikana.
– Sinisorsien urbanisoituminen alkoi 1930-luvulla, kun niitä ruokittiin Töölönlahdella. Haapanan pesinnästä on tehty havaintoja 1970-luvulta lähtien. Tavien kaupungistuminen on alkanut noin kymmenen vuotta sitten Vuosaaren laitamilta, ja nyt niitä voi nähdä esimerkiksi Munkkiniemessä ja Niemenmäessä.
Keväisille luontoretkille johdatteli Petri Nummi, joka on Helsingin yliopiston metsätieteiden osaston vanhempi yliopistonlehtori.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Älä vietä pimeää vuodenaikaa kotisohvalla – näin tapaat koskikaran, saat seuraa avantouinnille ja sienestät kuin orava
Hyvä elämäTalvinen kaupunkiluonto tarjoaa paljon mielenkiintoista nähtävää, ja retkeltä voi saada hyvän mielen lisäksi sienikastikkeen ainekset, opastaa biologi Petri Nummi.
