Suurisilmäinen liito-orava on sopeutunut liikkumaan iltahämärissä.
Rapisevat, loikkivat, liitävät ja sukeltavat eläimet – tee kaupunkiluonnossa seitsemän hauskaa havaintoa
Liiku kesäisessä lähiluonnossa metelöimättä ja aistit valppaina, niin saatat kohdata pääkaupunkiseudun eläinasukkaita.
1. Liito-orava
Metsässä jokin liitää ylitsesi, kun kuljet hämärtyvässä illassa. Se vilahtaa ohi nopeasti, mutta ehdit nähdä, että se ei tarvitse siipiä, vaan liukuu liitopoimujensa avulla korkealta puun oksalta matalammalle.
Kesäyöt tarjoavat oivan tilaisuuden havaita liito-orava, joka on tavallisesta oravasta poiketen sopeutunut liikkumaan öisin. Liito-orava viihtyy Helsingin reunamien metsissä, joissa kasvaa haapaa. Erityisesti haavan ja kuusen yhdistelmä tarjoaa niille otollisen ympäristön.
Sopivasta havaintopaikasta vihjaavat talviaikaan keltaiset noin sentin mittaiset papanat. Niitä syntyy, kun liito-orava syö haavan ja koivun norkkoja.
Kastemadot ovat pieniä ekosysteemi-insinöörejä.
2. Lierot
Tee iltakävely lehtometsään, jonka maa on kuivien lehtien peitossa. Ota varmuuden vuoksi taskulamppu mukaan. Kun löydät hiljaisen ja tuulettoman paikan, pysähdy muutamaksi minuutiksi.
Pian voit kuulla rapinaa joka puolelta ympäriltäsi. Kun kumarrut katsomaan lähemmin, näet mistä on kyse: lehti jos toinenkin liikkuu, kun kastemadot vetävät niitä koloihinsa ravinnoksi.
Kastemadot eli lierot ovat pieniä ekosysteemi-insinöörejä, jotka parantavat ihmiselle elintärkeää maaperän tuottavuutta. Niiden osoittama alkeellinen älykkyys kiehtoi myös Charles Darwinin mieltä.
Mustarastaan kesäinen laulu on merkki uudesta pesinnän yrityksestä.
3. Mustarastas
Huomaat, että jotain vilahtelee metsäisellä maanpinnalla. Kyse ei ole pikkunisäkkäästä, vaan mustarastas etsii ruoakseen lieroja ja muita selkärangattomia.
Mustarastas tunnetaan parhaiten hienotunnelmaisesta huilumaisesta laulusta, joka on monille kevään merkki. Varpuslintuihin kuuluva mustarastas voi pesiä kevään ja kesän aikana jopa neljästi, ja sen laulu on merkki uudesta pesinnän yrityksestä.
Reilut sata vuotta sitten mustarastas ei juuri esiintynyt pääkaupunkiseudulla, mutta talvien leudontumisen ja lisääntyneen talviruokinnan ansiosta se on levittäytynyt lehtomaisiin kaupunkimetsiin ja lampien rannoille.
Citykanit polveutuvat karanneista lemmikkikaneista. Kuvassa nuori jäniksenpoikanen.
4. Pitkäkorvat
Pitkäkarvainen eläin puputtaa ruohoa lähimetsää reunustavalla niityllä. Kyseessä on todennäköisesti kani, joka kuuluu ilmaston lämpenemisestä hyötyviin lajeihin.
Pääkaupunkiseudun citykanien nykyinen kanta polveutuu tiettävästi karanneista lemmikkikaneista, jotka elivät vuonna 1985 Arabian kaupunginosassa Helsingissä. Kanien määrä on vuoroin kasvanut ja vähentynyt, kun kantaa on rajoitettu metsästämällä tai virustaudit ovat vähentäneet kaneja. Junaratojen ja teiden varsilla kasvava ruohikko tarjoaa väyliä, joiden turvin kanit ovat levittäytyneet ympäryskuntiin.
Kokoero on helpoin tapa erottaa puolitoistakiloinen citykani rusakosta, joka saattaa kasvaa yli viisikiloiseksi. Metsäjänis on kooltaan näiden välissä, mutta sellaisen tavatakseen pitää lähteä taajama-alueelta esimerkiksi Nuuksion metsiin.
Sorsanpoikasten ruokailutottumukset muuttuvat, kun niiden sulkapeite kasvaa.
5. Sorsapoikue
Sorsapoikueiden lajitunnistus ei ole aivan helppoa, koska sinisorsa-, telkkä-, haapana- ja tavinaaraat hoitavat poikasiaan yksin, eikä niillä ole niin vahvoja tuntomerkkejä kuin koirailla. Sinisorsien ja telkkien poikasia voi nyt jo havaita. Tavin poikaset kuoriutuvat seuraavaksi, ja hanhimainen haapana saa poikasensa viimeisenä.
Muutaman lähiviikon aikana on hauskaa seurata, miten poikasten ravinnonkäyttö muuttuu, kun niiden sulkapeite kehittyy kehon etuosasta alkaen. Untuvat kastuvat helposti, ja siksi vastakuoriutuneet poikaset etsivät aluksi ravintoa veden pintakasveista. Sulkien kehittyessä ne laajentavat ruokailua pinnan alle, kunnes pyrstö on pystyssä puolisukeltajille tuttuun tapaan.
Sorsat viihtyvät lammissa, joissa kalakanta ei ole runsastunut liikaa, eivätkä kalat ole syöneet selkärangatonta lajistoa pois. Otollisia paikkoja ovat myös kesän mittaan kuivuvat kausikosteikot. Sorsille sopivia lampia löytyy esimerkiksi Munkkiniemestä sekä Jakomäen ja Vaaralan alueelta. Huonon kaupunkisuunnittelun vuoksi monia hyviä sorsalampia on menetetty.
Ruskosammakon nuijapäitä voi nähdä kalattomissa lammissa.
6. Sammakko
Kalattomat lammet ja kausikosteikot ovat tärkeitä elinympäristöjä myös ruskosammakoille. Kuluneena keväänä kutukonsertti ilahdutti luonnossa liikkuvia esimerkiksi Ruutinkosken luonnonsuojelualueella Haltialan peltojen pohjoispuolella. Nyt samoilla paikoilla vilisee nuijapäitä, ja kolmen tai neljän viikon kuluttua lampien rannoilla loikkii lystikkäitä minisammakoita. Sammakonpoikasille käy kuitenkin huonosti, jos kasvupaikaksi valikoitunut kausikosteikko ehtii kuivua, ennen kuin niille on kasvanut jalat.
Vesimyyrän puuhia voi seurata päiväsaikaan.
7. Vesimyyrä vai piisami?
Pieniä jyrsijöitä on yleensä vaikea nähdä, koska ne liikkuvat öisin. Vesimyyrän voi kuitenkin havaita päiväsaikaan, kun se ruokailee tai kuskaa kasvinosia pesän rakennusaineeksi. Kaupunkilammissa asustava vesimyyrä on kooltaan lähellä rottaa ja sillä on samankaltainen pitkähkö häntä.
Runsaskasvustoisilla lammilla viihtyvä piisami on kooltaan vesimyyrää suurempi ja kasvaa noin kilon painoiseksi. Piisamin tuntomerkkinä on myös kellertävän ruskeana hohtava aluskarva.
Piisami on vieraslaji, jota tuotiin 1900-luvun aikana Keski-Eurooppaan ja sieltä Suomeen, missä lajia istutettiin useisiin paikkoihin. Monien vieraslajien tavoin piisamit runsastuivat aluksi voimakkaasti, mutta 1990-luvun jälkeen niiden määrä on vähentynyt huomattavasti. Tällaisen kehityskaaren syytä ei tiedetä.
Luontoretkille johdatteli Petri Nummi, joka on Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen vanhempi yliopistonlehtori.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Palaa metsän lumoon, ehdottaa teologi Pauliina Kainulainen – ”Voit saada luomakunnasta itsellesi hengellisen ohjaajan”
HengellisyysNuoret metsäaktivistit ovat teologian tohtori Pauliina Kainulaisen mukaan merkki suomalaisen maailmankuvan muutoksesta.
