null Levolle lasken vai laske – oletko aina rukoillut väärin? 

Lasten iltarukous julkaistiin Warpunen-lehdessä vuonna 1860. 

Lasten iltarukous julkaistiin Warpunen-lehdessä vuonna 1860. 

Hengellisyys

Levolle lasken vai laske – oletko aina rukoillut väärin? 

Tuttu iltarukous elää kahdessa eri muodossa. Kumpikaan ei ole alkuperäinen.

Kirkko ja kaupunki -lehdessä kerrottiin taannoin helsinkiläisestä Olli-Pekka Koljosesta, jonka perheessä oli koronaviruksen aiheuttamina epävarmuuden aikoina otettu käyttöön iltarukous. Rukous oli sama, jonka Koljonen oli aikoinaan oppinut isoisältään ja alkaa ’’Levolle laske, Luojani’’… Vai alkaako sittenkään? Tarkkasilmäinen lukijamme nimittäin huomasi jutussa virheen. ’’Iltarukouksen alku on: Levolle lasken, Luojani ( ei: laske). Äidinkielenopettajana aina harmittaa, kun näkee rukouksen väärässä muodossa – ja varsinkin kirkollisessa lehdessä’’, hän kirjoitti. Toimittajalla oli peiliin katsomisen paikka. Noinko se tosiaan menee?

Rukous elää siis kahtena eri versiona, mutta kumpi on alkuperäinen? Ei oikeastaan kumpikaan. Teksti perustuu tuntemattoman englantilaisen tai amerikkalaisen kirjoittamaan lasten iltarukoukseen. Suomeksi se on tiettävästi ensimmäistä kertaa esiintynyt Warpunen-lastenlehdessä vuonna 1860 muodossa ’’Levolle laskeun, Luojani, ole armias suojani, sijaltani jos en nousisi, ota taivaaseen tykösi’’. Sen jälken verbimuotoa on muokattu. Uudempi muoto on ollut esimerkiksi Kotien rukouskirjassa (1991) ’’Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.” 

Teksti on päätynyt myös virteen. Virsi 536, joka nykyään alkaa ’’Ilta on tullut, Luojani’’ on aiemmin ollut nimeltään ’’Levolle lasken, Luojani’’. Sen sävelsi vuonna 1895 kansakoulunopettaja ja lastenkirjailija Sofie Lithenius, jonka tuotantoa on myös muun muassa joululaulu Sinivuorten yö.

Verbimuoto ei ole ainoa asia, joka eri versioissa ja kansan suussa on muuttunut: välillä matkasta on jäänyt myös pilkku. Tällöin teksti on ollut muodossa ’’Levolle lasken Luojani’’.

Lukija oli siis oikeassa. ’’Levolle lasken, Luojani’’ on oikea muoto. Perinteitä kunnioittavat iltarukoilijat voivat toki myös rukoilla alkuperäisen tekstin mukaan ja käyttää muotoa ’’laskeun’’. Ajatuksellisesti kaikki versiot ovat toimivia.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.